Vanhoja kuvia...

... ja töitä. Vaikka uusiahan nämä teille ovat, kun en ole aikaisemmin näyttänyt. "Ei missään" -järjestyksessä.

Tossuja syntyi useammat viime talvena. Nuo punaiset ovat omassa käytössä, niissä on kulkunen kantapäässä, joten kaikki tietävät missäpäin taloa liikun. Ei tartte huutaa äitiä koko ajan.

Tyyny on lasten tekemä koulun käsityötunnilla alaluokilla, kumpikin väittää omakseen ja minä onneton en muista, kumman! Minulla on myös todella hellonen neulatyyny, jota olen aina luullut Pojan tekemäksi, mutta Tytär väittää omakseen. Siitä pitää myös ottaa kuva ja näyttää tilaisuuden tullen.

Huovutuslankaa sanotaan Förgarn:iksi. Kyllä kesti ennenkuin tajusin, mitä se on. Olin lukenut huovutuslangoista, mutten koskaan nähnyt kaupoissa. Tämä on messuilta ostettua. Näitä kiekkoja oli kaksi ja tossut, jotka ovat kokoa 38, lähtevät kummitytölle myöhästyneenä synttärilahjana. Lanka riittää vielä toiseenkin pariin.

Äitini punoma kori, jossa pidän pieniä käsitöitä. Siihen mahtuu pieni työ, sukkapuikot, virkkuukoukut, sakset, muutama lankakerä, silmukkamerkit, hakaneulat ja sellaiset tärkeät asiat.

Kun kannen panee kiinni niin kaikki on piilossa.

Huono lähikuva kolmiohuivista, johon käytin 100 g Colinetten liukuvärjättyä mohairia ja 50 g samansävyistä paksua islantilaista villaa. Tarkoitus ei ollut alunperin yhdistää niitä, mutta kun langat yksinään eivät riittäneet oikein mihinkään niin oli pakko keksiä jotain.

Huivista tuli sopivan kokoinen, vaikken hapsuja saanutkaan kuin yhden koristeeksi.


Tällä kertaa ei sitten muuta kuin oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Sain eilen "vapaaillan"...

Ei nyt sentään! Olin sopinut tapaamisesta Ystävättären kanssa, joka on yksi vanhimmista ja rakkaimmista ystävistäni. Oikeastaan aloitimme tuttavuuden työtovereina 1981. Viihdyimme valtavan hyvin toistemme seurassa töissä ja niin aloimme tapailla myös töiden jälkeen. Minun vaihtessani työpaikkaa jäi ystävyys jäljelle ja olemme pitäneet yhteyttä sekä hyvinä että varsinkin pahoina aikoina. Vietämme siis 25-vuotisjuhlaa tänä vuonna! Sen kunniaksi sekä myös minun pyöreiden vuosieni kunniaksi kävimme syömässä ulkona eilisiltana ja juttelemassa monet asiat. Tapasimme tietenkin minun juhlissani, mutta eihän siellä voinut samalla tavalla jutella kuin kahden kesken. Kun Ystävätär täytti pyöreitä viime vuonna, hän sai neulomani huivin ja nyt minä sain lahjaksi tämän.

Hän on sen itse suunnitellut, mutta tuttava toteutti. Tuossa keskikuvassa pitäisi näkyä oikealla puolella juuri kiinnityslenkin yläpuolella punainen sydän, jossa on kaiverrettu kukka. Se tekee korusta ainutlaatuisen, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Tuttava kuulema haaveilee korutaiteilijan työstä ja "harjoittelee" mm tällaisilla tilauksilla. Tykkään korusta aivan valtavasti!

Ystävätär on yksi kolmesta, joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi, vaikka sitten olisi mennyt vuosi viime kerrasta. Toinen sellainen minulla on lapsuuden ajoilta, hän asuu kotikaupungissani perheineen, ja kolmas on entinen kälyni. Hänen ja veljeni tiet erosivat yli 20 vuotta sitten, mutta me olemme pitäneet yhteyttä. Hän asuu Ruotsin länsirannikolla ja kävimme siellä vieraisilla kesälomalla. Tunnen itseni onnelliseksi, kun on kolme todella hyvää ystävää, he ovat kullan arvoisia.

Villatakkini on siinä vaiheessa, että pitää alkaa miettiä hihojen istutusta ja kavennuksia. Päätin kyllä pyhästi etten aloita uusia töitä ennenkuin se on valmis, mutta päätökset on tehty rikottavaksi ja aloin neuloa pupua. Se on välityö ja ne ovat hyväksyttyjä, koska villatakki ei ole UFO ennenkuin kuukauden paussin jälkeen. Tämä on minun määritelmäni asiasta. Pupu syntyi kovaa vauhtia, koska tein sen pyörönä Seijap:n blogilinkin avulla. Pyöröneuleen ohje löytyy muistakin blogeista, mutta Seija nyt saa kunnian tällä kertaa. Tänään teen hihat valmiiksi ja toivottavast ehdin myös täyttämään. Täytevanua on jossakin pussissa, kun vain löytyisi.

Blogikoira Bella täyttää tänään 11 viikkoa ja sitä juhlistamme alkamalla matokuurin. Saa nähdä kuinka käy. Pentu on villiintynyt viime päivinä vielä enemmän, onneksi kuitenkin syö kunnolla eikä ole nirso ruuan suhteen. Pillerit sekoitetaan nimittäin ruokaan. Ja nukkuu sikeästi, kun nukkuu. Saan istua rauhassa naputtamassa juttujani.

Oletteko muuten käyneet Rebekan blogissa katsomassa Alfia?

Kätten töitä...

... ovat nämäkin. Monen kuukauden aherrus tuottaa tulosta.

Sain työkaverilta 3 Verenpisaran taimea toukokuun lopussa, kun lähdin vuorotteluvapaalleni. Kaikki taimet saivat samat olosuhteet, mutta yksi hukkui (tyhjensin kyllä kaikki ruukut sateen jälkeen), yksi kituuttaa henkihieverissä, mutta tämä kolmas joka oli pienin ja kitukasvuisin alussa, innostuikin kasvamaan. Se haaroittui itsestään ja on tehnyt toistakymmentä nuppua.

Tässä kaksi suurinta....

jotka kukkivat kauniisti!

Emokaktukseni on kukkinut aikaisemmin jo kolmella kukalla yhtäaikaa ja työnsi uudet kolme nuppua. Yksi niistä ei vielä ole jaksanut aueta, mutta nämä...

aukesivat eilen iltapäivällä. Niissa on uskomaton tuoksu, mutta kukkivat parhaassa tapauksessa vain 2 päivää. Täytyy nauttia se lyhyt aika. Tänään on onneksi aurinkoista eikä yhtään sateista, joten voin olla paljon ulkona.

Begonian mukulat talvehtivat kellarikerroksessa isossa ruukussa turvepedissä ja ilmeisesti viihtyivät, koska onnistuin saamaan ne näin hienoon kuntoon oikeastaan ilman mitään kommervenkkejä. Ovat kukkineet jo varmaan 6 viikkoa eikä loppua näy.

Tämä on kanssa ollut kiitollinen koko kesän. Kun vain muistan lorauttaa vähän vettä joka päivä niin hyvin viihtyy. Lehdet ovat niin tiheässä että sadevesi valuu pois eikä hukkumisvaaraa ole. Useammat ruukkuni ovat umpinaisia kaikkien sääntöjen vastaisesti, mutta olen huomannut sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin reiälliset ruukut, varsinkin silloin kun ollaan paljon poissa. Eivät ainakaan kuivu.

Jasmiini keittiön ikkunalla. Sain sen kukkimaan, vaikka luulin jo välillä se heittävän henkensä auringonpaahteessa. Lumoava tuoksu tässäkin.

Meille tulee paljon luumuja tänä vuonna. Ensimmäiset alkavat kypsyä. Joka toinen vuosi on normaali sato ja joka toinen RUNSAS. Se tarkoittaa erinäisiä sangollisia isoja luumuja, joiden satokausi on pari viikooa. Aika kovaa hommaa, jos haluaa kaiken hyödyntää. Vuosien varrella olen keittänyt useammankin kilon marmelaadia, chutney:a ja myös mehua, kun en muuta keksinyt. Marmelaadi- ja chutney -purkit ovatkin perinteisä joululahjoja ja tuliaisia. Mutta osa luumuista on silti pakko heittää kompostiin.

On meillä puutarhatonttukin. Sillä oli kukka tuossa puuropadassa, mutta sekin pääsi hukkumaan tämän elokuun lopun sadekauden aikana. Tontun sain työkaverilta, joka jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten kesällä, eikä ajatellut joulua ja joulukoristeita siinä vaiheessa. Tämä tonttu on ulkona kesät-talvet ja puuropadan sisältö vaihtelee vuodenajasta riipuen. Siinä on kukkia, käpyjä, syksyisiä lehtiä, lunta, kynttilä, pajunkissoja ja mitä vain mieleen tulee.

Asiasta toiseen. Luin tämän päivä lehdestä, että pullanmyynti on taas sallittua. Itse EU-kommissionääri Margot Wallström oli puuttunut asiaan ja antanut erikoisluvan, koska pullat ja kakut tulevat suoraan uunista ilman välikäsiä ja pitkiä kuljetuksia.

Eilen illalla vein sitten 10 kilon säkin lankaa hyväntekeväisyyteen. Pussia täyttäessäni aikaisemmin kesällä päätin, etten käy sisältöä läpi enää uudelleen. Mutta sitä sulkiessani yksi pussi huusi, että ei halua muuttaa vaan jäädä kotiin ja niin se sitten jäi. Toisaalta laitoin mukaan uuden pussin, joka sisälsi anopin lahjoittamaa lankaa ja muutaman yksinäisen kerän omiakin. Anopiin langat eivät olleet ehtineet kotiutua eivätkä olleet ehtineet saamaan uusia kavereita, joten niillä ei ollut mitään vastaan uutta pikaista muuttoa.

Arvatkaapa mitä tämä kapsäkki sisältää?

Joo, tyhmä kysymys! Jokaisella neuleblogeja lukevallahan on ensimmäisenä ajatuksena LANKAA!!

Näistä pitäisi tulla Apupupuja. Ei tietenkään kaikista, mutta on ainakin valinnan varaa väreissä. Kaikki langat ovat samanpaksuisia ja taatusti 100% villaa.

Tänään en ole vielä ehtinyt ilahduttaa uusilla asioilla, mutta eilenillalla ilahdutin eläkeläistätiä, joka otti vastaan lankasäkkini. Silmät aivan loistivat ja ilo oli aitoa, samoin kiitos tuli sydämestä asti! Ja samalla ilahdutin itseäni.

Meninköhän lankaan?

Meille ulkosuomalaisille yritetään kaupustella suomalaisia viikko- ja aikakauslehtiä. Minulle on tullut vuosien varrella Anna ja Kotiliesi ja nyt viimeksi tulee Eeva kerran kuussa. Seuraavaa tilausjaksoa en aio uusia, lähinnä sen takia että lehti tulee melkoisen kalliiksi. Lehti on kyllä luettava, mutta en tule sitä kaipaamaan. Yleensä olen pystynyt torjumaan muut lehdenmyyjät vetoamalla että tulee jo yksi lehti ja se riittää. Viime viikolla soitti kuitenkin eräs naispuolinen myyjä ja asetteli sanansa oikein jo alkumetreillä: "Teetkö käsitöitä?" Olisin tietenkin voinut valehdella suoraan, puhelimessahan se on helpompaa kuin kasvotusten, mutta äidin opetus selkärangassa vastasin tietenkin totuudenmukaisesti että "Joo, tuleehan niitä tehtyä..." Lopun varmaan jo arvaattekin? Tilasin Modan 4 numeroa erikoishintaan n 200 ruotsinkruunua, joka on kuulema hyvin edullinen tarjoushinta. Näihin sisältyvät sekä suuri syys- että joulunumero. Ja saan vielä YLLÄTYSLAHJANkin kaupan päälle! Olen joskus ostanut Modan irtonumeron Suomessa käydessäni, mutta pidän enemmänkin Novitan numeroista, koska niissä on vain neuleita. Irtonumeron hintaa en muista, voisiko joku ystävällinen kertoa sen, jotta saan rauhan miellelleni. Kai se on enemmän kuin 50 SEK? Tilauksessani on myös postimaksut mukana eli ei tule mitään ylimääräisiä kuluja ja saan laskun kahtena eränä.

Tänään lähtee vajaan kymmenen kilon säkki lankaa hyväntekeväisyyteen lähinnä sukka- ja lapaslangoiksi avuliaille neulojille Barnens Hopp-järjestöön. Tuosta viimekertaisesta postauksesta tuohtuneena ajattelin kerätä oman korteni kekoon ja vihdoin viedä keräykseen hyvää ja tarpeellista, joka otetaan ilomielin vastaan. Olen myös neulonut muutaman kaulaliinan ja sukkaparejakin, jotka lähtevät samaan matkaan. Olen myös lajitellut omaan kasaan kaikki villaiset jämälangat, jotka kelpuutan Apupupuihin. Siitä kasasta saakin oikein kunnon pupuperheen, saa nähdä kuinka monta ehdin ennen Suomenmatkaa lokakuussa.

Ajattelin lainata Kyllin hyvä! -blogista kivan tavan. Kylli kirjoittaa mistä hän on ilahtunut päivän aikana. Minä ajattelin kertoa ketä ja miten minä itse olen ilahduttanut toista päivän aikana:

* Tein aamiaisen Pojalle ennen kouluunlähtöä.
* Herätin tyttären jalkahieronnalla (hän rakastaa jalkahierontaa yli kaiken) ja vein kouluun, kun hän ei ehtinyt sähköjunaan linja-auton jatkoyhteyden viivästymisen takia.

Apupupuja ja hyväntekeväisyyttä yleensä...

Apupupu on erinomainen idea. Tuntuu, että vain suomalaiset keksivät tällaista ja myös saavat aikaan jotain konkreettista. Sama talkoo-, yhteistyö- ja auttamishenki on myös villasukkien, peittojen ja lämpimien neuleiden tekijöillä vähavaraisille ja asunnottomille. Luin maankattavan päivälehden aamiaisella ja silmiini sattui kirjoitus pienen Keski-Ruotsalaisen kunnan pullakahveista. Kirkon apuna kunnan vähavaraisille on järjestetty pieni kahvila, jonne vapaaehtoiset leipovat pullaa ja kakkuja. Voitto menee lyhentämättömänä vähäosaisille eri muodoissa, ei selvänä rahana tietenkään. Nyt on sitten joku elinkeino- ja ruokatarkastaja käynyt kahvilassa ja KIELTÄNYT pullanmyymisen. Se ei nimittäin täytä lain vaatimia asetuksia hygieniasta ja tavaran alkuperän jäljittämisestä. Tavallisia kaupasta tai leipureilta ostettuja kakkuja kyllä saa myydä, joka käytännössä merkitsee ettei tule minkäänlaista voittoa. Nainen jota haastateltiin oli hyvinkin järkyttynyt kiellosta, mutta sanoi vähät välittävänsä siitä. Kahvilan toimintaa jatketaan samalla tavalla kuin ennenkin ja pullat myydään vaikka tiskin alta. Myös kirkkokahvit tarjoillaan vanhojen perinteiden mukaan ja maksu otetaan vastaan, jos sitä tarjotaan. Artikkelista tuli todella "Bullshit"!!!

Näin täällä Ruotsissa yritetään nitistää kaikenlainen vapaaehtoinen auttamishalu. Usein pännii myös se, että ei katsota tarpeeksi lähelle ja auteta todella lähimmäistä vaan avut lähetetään kauan maailman toiselle puolelle, jonne matkatessa sekä rahat että tavarat katoavat sen sileän tien. Olen onneksi löytänyt yhden hyväntekeväisyysjärjestön, joka auttaa lähinnä Ukrainan ja Valko-Venäjän katulapsia, asunnottomia ja hädänalaisia perheitä. Järjestön lähetyksistä saa matkaselvityksen ja raportin, johon voi luottaa.

Tämä kannustaa vain enemmän ja enemmän valmistamaan pupuja. Aion saada ainakin yhden pesueen valmiiksi syksyn aikana. Yksi pesue on kai 4 poikasta ja näitä syntyy hyvänä vuonna kolme. Jos me neule-emot valmistamme edes yhden pupun jokainen, niin pian olemme samoissa lukumäärissä kuin pupuemot luonnossa....

Ja luonnosta puheenollen: löysin tällaisen mestariteoksen viinimarjapuskastani.

Tämän auringonkukan nimi on Teddy ja se kasvaa isossa ruukussa yhdessä ihmeköynnökseni kanssa.
Blogikoira Bella on saavuttanut 10 viikon iän ja sisäsiisteysharjoittelu sujuu jo kiitettävästi.

Ja tämä kaunotar on nyt vihdoin päässyt telkkariin. Ensimmäisen mainoksen näin torstai-iltana ja kyllä olin pollea!! Oli ihan pakko katsoa kaikki mahdolliset saippuaoopperat mainoskatkoa odotellessa ja kyllä TV:ssä näytetään kummallisia ohjelmia ja filmejä, joista ennen en tiennytkään. Myös villatakkini edistyy kovaa vauhtia, neulon sitä enimmäksenn juuri TV:tä katsellessa....

Mainosfilmejä on kaksi, jotka näytetään ilmeisesti vuorotellen. Siinä toisessa filmissä on PV-Volvo, joka on siis eri auto kuin tämä. Onko kukaan nähnyt Suomen TV:ssä?

Yleisön pyynnöstä: HIPPO!

Hippo eestä...

Hippo takaa...
Hippo istuu....
Hippo makaa....

Ohjeet: vapaasti käännettynä "Mjuka stickade djur", Joy Gammon. Englantilainen alkuperäisteos "Easy to Make, Knitted Toys"

Materiaali:

100 gr harmaata villalankaa; hieman vaaleanpunaista villalankaa; mustaa ja valkoista silmiin ja kuonoon
#4 puikot
vanua täytteeksi

Kroppa:
Luo 7 s harmaalla ja neulo sileää:
1. kerros (nurjapuoli): nurjaa
2. kerros: lisää 1 s joka toisella silmukalla = 14 s.
Toista näitä kahta kerrosta kunnes silmukkamäärä on yhteensä 112.
Tee 1 nurja kerros ja neulo 59 kerrosta, viimeiseksi 1 nurja kerros.
* Seuraava kerros: 2 oikeaa yhteen koko kerros.
Seuraava kerros: Nurin * = 56 s.
Toista * - * kunnes jäljellä on 7 s. Vedä lanka näiden silmukoiden läpi.

Jalka (4 kpl):
Luo 32 s harmaalla.
Neulo sileää, aloita oikealla kerroksella ja neulo 12 kerrosta.
Neulo kuten kroppa * - * kunnes jäljellä on 8 s.
Vedä lanka näiden silmukoiden läpi.

Pää:
Luo 80 s harmaalla langalla.
Neulo sileää, aloita oikealla kerroksella ja neulo 20 kerrosta.
Seuraava kerros: 2 oikein yhteen koko kerros = 40 s.
Neulo 19 kerrosta, viimeinen kerros nurjaa.

Muotoile kuono:
Seuraava kerros: 10 oikeaa s, lisää 1 s joka toisella silmukalla seuraavalla 20 s:lla, 10 oikeaa = 60 s.
Neuo 7 kerrosta, viimeinen kerros nurjaa.
Seuraava kerros: 10 oikein, 2 oikein yhteen 20 kertaa, 10 oikein = 40 s.
Seuraava kerros: nurin.
Seuraava kerros: 2 oikein yhteen koko kerros = 20 s.
Päättele.

Alaleuka:
Luo 20 s harmaalla.
Neulo sileää, aloita oikealla kerroksella ja neulo 8 kerrosta.
Vähennä 1 s jokaisella seuraavalla 4 kerroksella = 12 s.
Vaihda vaaleanpunaiseen lankaan ja lisää 1 s jokaisella 4 kerroksella = 20 s.
Neulo 8 kerrosta.
Päättele.

Häntä:
Luo 9 s harmaalla.
Päättele.

Korvat (2 kpl):
Luo 6 s harmaalla.
Neulo sileää, aloita oikealla kerroksella ja neulo 4 kerrosta.
Vähennä 1 s seuraavan kerroksen alussa ja lopussa = 4 s.
Vaihda vaaleanpunaiseen ja lisää 1 s seuraavan kerroksen alussa ja lopussa = 6 s.
Neulo 4 kerrosta.
Päättele.

Silmät (2 kpl):
Luo 24 s harmaalla.
Neulo sileää, aloita oikealla kerroksella ja neulo 4 kerrosta.
Seuraava kerros: 2 oikein yhteen koko kerros = 12 s.
Seuraava kerros: 2 nurin yhteen koko kerros = 6 s.
Vedä lanka silmukoiden läpi.

Yhdistäminen:
Ompele kroppa kokoon, jätä aukko jonka läpi saat täytteen.
Ompele jalat kokoon, täytä ja ompele yhteen kropan kanssa avoimina.
Ompele pää yhteen, täytä ja ompele kiinni kropan avonaiseen kohtaan (kaulasta).
Taita alaleuka kaksinkerroin, ompele reunat kiinni ja ompele kiinni kuonon alle (keskelle) ilman täytettä.
Ompele silmämunat yhteen, täytä ja ompele kiinni avonaisina.
Käännä korvat kaksinkerroin, ompele reunat yhteen ja ompele kiinni alareuna kaksinkertaisena.
Ompele häntä kiinni.
Kirjaile silmät, nenänreiät ja pilkut tuntokarvojen kohdalle kuonoon.

Tässä vielä profiili selventämään ohjetta.

Koska olen itse onnistunut neulomaan ja ompelemaan aivan virtahevon näköisen otuksen, niin ohjeen ei pitäisi olla kovin vaikea. Autan ilman muuta, jos tarvetta ilmenee.

Good luck! Lycka till! Onnea matkaan!

Uusi päivä - uudet kujeet

Nyt onkin sitten ollut rauhallista. En ole sytytellyt uusia tulipaloja vaan yrittänyt saada Bellaa sisäsiistiksi. Se onkin hankalaa, kun vettä sataa kuin saavista kaataen eikä pentu halua mennä ulos kastumaan. Sille on paljon helpompaa kyykistyä olohuoneen parketille ja tehdä tarpeensa, kyllä emäntä siivoaa.

Tässä mietitään, onko pissahätä vai ei....

Ja sitten todistusaineistoa, että täällä myös neulotaan. Koska olen päässyt eroon muutamasta UFOista niin täytyy saada jotain uutta alusta loppuun -tehtyä. Tämä ei siis ole uusi UFO ja sen takia laitan kuvan, että voitte etsintäkuuluttaa, ellei valmista työtä esitellä muutaman viikon sisällä. Takakappale tuli valmiiksi eilen. Perusmalli on sama kuin pellavatopissa, murheenkryynissäni, mutta tästä tulee villatakki tulevaa syksyä ajatellen. Sain niin paljon kehuja topistani, että innostuin käyttämään samaa mallia yksivärisenä. Langan ostin jostain alekorista viime talvena ja on täyttä villaa. Olin niin viisas, että ostin 500 gr. Takakappaleeseen on mennyt vain runsas 100 gr. Tämä tehdään siis poikittain alhaalta ylöspäin ja helmaan tulee nätti röyhelö, jota kuvassa ei oikein näy.

Nämä seuraavat langat muuttivat anopin huushollista meille. Suklaanruskeaa ohutta villaa kartiolla, lohenpunaista mohairia ilmeisesti Jakobsdalin Angorina Lyx, kauniinsinistä täyttä villaa kerillä ja tuo Venus on jotain ranskalaista mohairin, villan ja akryylin sekoitusta. Kivaa sekin, koska en itse menisi varmaankaan ostamaan. Se on kauniin lilaa turkooseilla ja pinkeillä pilkuilla piristettynä. Aina siitä jotain saa aikaan.

Sain myös toisen pussin jämälankoja, joita aion hyödyntää apupupuun. Ensin ajattelin jättää tekemättä, vaikka ajatus on mielestäni erinomainen. Postimaksut täältä Suomeen ovat nimittäin taivaita hiveliä heti kun ylitetään 250 gr paketit. Mutta sitten muistin että olen tulossa Suomeen lokakuun puolessavälissä ja koska ei ole aikarajaa pupuille, niin ei muuta kuin työhön. Mutta vasta villatakin jälkeen...

N-sanoja

Sain haasteen Tellulta: kirjoita 10 N-kirjaimella alkavaa sanaa selityksineen. Huh! N on vaikea kirjain, mutta yritetään.

Neule
Tietenkin ensimmäisenä. Sehän on tärkein harrastukseni. Ei taida tarvita enempää selityksiä.
Nurja puoli
Se kuuluu samaan kategoriaan kuin edellinen ja on yhtä luonnollisesti mukana listassa.
Niinku
Yksi suomenkielen tyhmimmistä sanoista ja edelleenkin hyvin ahkeraan käytetty. Ruotsissa on suora käännös Likson, jolla on sama negatiivinen käytäntö - yhä vielä.
Nulkki
Mies ei osa juuri suomea, mutta haluaa oppia hassuja ja erikoisia sanoja. Opetin hänelle Herrasnulkki, jota hän käyttää joskus kirosanana. Se kuulema kuulostaa ihan siltä
Nalle
Nalle pitää olla ilman muuta mukana! Se on tärkeä sana monessa asiasse, ei pelkästään leluna vaan usein myös lempinimenä. Ruotsissa sanotaan kännykkää usein nalleksi.
Nuuskamuikkunen
Niiskuneiti
Muumit tulivat taloon, kun lapset olivat pieniä. Nuuskamuikkunen ja Niiskuneiti olivat ja ovat vieläkin meidän sydäntämme lähellä.
Nasta
"Nasta juttu", yhtä kyvä sana kuin "kiva", käyttökelpoinen monella tavalla.
Nuori
En halua olla enää, nuorilla tuntuu olevan nykyisin vaikeampaa kuin meillä oli. En halua olla vanhakaan, en ainakaan fyysisesti. Jotain tältä väliltä on kaikkein paras olotila.
Nurinkurin
Hauska sana samoin kuin vinksinvonksin. Tällaisia sanoja löytyy vain suomesta!

Lähetän haasteen kiertämään edelleen SeijaP:lle, Angorinalle ja Kyllille. Kirjaimeksi saatte J:n.

Eilen tein tyhmän tempun. Todella tyhmän.En olisi itseäni niin tyhmäksi uskonutkaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja kylppärin siivoamisella. Ja sain uuden kokemuksen:

Pesin pyykkiä ja Tyttären T-paita oli kosteana vielä kuivumassa. Hän tarvitsi sen kuitenkin futisotteluun mukaan ja sanoin että senhän voi kuivattaa hiustenkuivaajalla. Meillä ei nimittäin ole kuivausrumpua vaan pyykit ripustetaan kuivaushuoneeseen kellariin. Olen hiustenkuivaajalla kuivannut ennenkin, mutta olen pitänyt sitä toisessa kädessä ja vaatetta toisessa. Nyt en kuitenkaan, mukamasti, ehtinyt, joten ripustin paidan henkariin kylppäriin ovenripaan ja taiteilin kuivaajan alapuolelle niin että se puhalsi ylöspäin. Ja menin kellariin jatkamaan töitäni. Me asutaan kolmessa kerroksessa ja kylppärin on ylimpänä, kellari alimpana.

Noin viiden minuutin päästä Tytär huusi: "Mamma, det brinner!", ruotsiksi. "Mitä?". "Det brinner!!". Ringer? ajattelin. Ei kyllä kuulu puhelimen hälytystä, olisikohan kännykkä? "MAMMA!! DET BRINNER!!!!".
Arvatkaa tuliko kiire? Harppasin raput kolme kerrallaan, koska kumma kyllä tajusin heti mistä on kyse. T-paita paloi liekeillä kylpyhoneessa ja samassa alkoi palohälytin huutaa. Meillä on onneksi vaahtosammutin joka kerroksessa, samoin hälytin, ja vaikka en koskaan aikaisemmin ole sellaistä käyttänyt niin häta keinot keksii. Olen jopa valittanut aikaisemmin, että sammutin on liian suuri ja painava minulle yhdellä kädellä pidettäväksi. Ei ollut. Liekki oli sen verran suuri, että jouduin käyttämään sammutinta parikin kertaa. Haju oli kauhea, hälytin ujelsi ja Mies tuli samalla hetkellä töistä kotiin. Oli kuullut hälyttimen ulos asti ja juossut viimeiset metrit.
Kylppäri haisee vieläkin, vaikka tuuletettiin koko eilinen ilta. Nyt ymmärrän minkälainen sotku tulee noki- ja vesivahingoista oikeissa tulipaloissa, tämähän oli vain aavistus sellaisiin verrattuna. Ja tajuan, kuinka pienestä asiat voi olla kiinni.

Elämä opettaa.

Myöhemmin samana päivänä...

.... kävin viemässä arvauspalkinnot postiin. Toivottavasti tulevat perille jo viikonlopuksi.

Tuosta edellisestä postauksesta viisastuneena kävin myös pienellä kävelyllä Bellan kanssa, panin pyykit pesukoneeseen ja soitin pitkän puhelun Mummille. Eli tein myös muuta kuin neuloin. Toisaalta on kai viisainta kun muistaa, että kohtuus kaikessa, niin liikunnassa, syömisessä, bloggaamisessa kuin käsitöissäkin....

Rentoudu neuloessasi

"Väitetään että neulominen on rasittavaa työtä, onpa henkilöitä, joilta lääkäri kaikkien käsitöiden joukosta on kieltänut juuri neulomisen eli puikoilla kutomisen.
Neulominen onkin rasittavaa, jos työn tekijä koko ajan jännittää itseään, mikä kuitenkin on aivan turhaa. Ei näin leppoisassa työssä ollenkaan tarvitse olla jännittynyt. Päinvastoin.
Istutaan mukavaan korkeaselkäiseen tuoliin mahdollisimman rennosti. Jalkojen alle asetetaan tyyny tai matala jakkara. Vartaloa ei jännitetä vaan annetaan selän mukavasti nojata tuoliin.
Käsivarsia ei missään tapauksessa jännitetä. Olkapäät aivan kuin pudotetaan alaspäin, kyynärpäiden annetaan etsiä tukea vartalosta. Kädet lasketaan niin alas kuin näkemisen kannalta on mahdollista. Työtä tehdessä liikutetaan käsiä vain ranteesta alkaen ja annetaan olkapäiden ja olkavarsien levätä.
Kun vasen käsi tavallisesti väsyy ensimmäiseksi, opetellaan vähitellen neulomaan niin, että tämä käsi vain kannattaa työtä ja vain sen etusormi liikkuu ohjaillen puikkoa ja lankaa. Oikean käden liikkeet riittävät suorittamaan muut työt.
Istuma-asentoa muutetaan aina jonkin ajan kuluttan, haetaaan selälle kuin entistäkin mukavampi paikka tuolissa, vieläpä selän taakse voi asettaa pienen tyynynkin. Olkapäät, jotka kuin väkisin tahtovat nousta pystyyn,pudotetaan alas. Pään asentoa vaihdellaan myös usein, ettei niska ala tuntua jäykältä. Ja sitten vaikkapa tunnin istumisen jälkeen noustaan ja tehdään muutamia voimisteluliikkeitä. Heilutellaan käsivarsia ja tehdään muutamia vartalontaivutuksia ja istutaan jälleen työn ääreen.Kun työtä tehdessä koko ajan ollaan kuin pienessä rentoutumispuuhassa ei neulominen ole ollenkaan rasittavaa."

Mary Olki: Kirjokintaista kauneimmat ja muita neuletöitä" vuodelta 1974. Alkuperäinen teksti on kuitenkin jo vuodelta 1943.

Käsi sydämellä: kuinka moni meistä rentoutuu fyysisesti neuloessaan eli puikoilla kutoessaan? Kuinka moni pitää voimistelutauon tunnin neulottuaan? Ja kuinka monella on korkeaselkäinen nojatuoli ja tyyny sekä selän takana että jalkojen tukena? Tämä tuntuu hauskalta luettavalta, mutta tarkemmin ajatellen on teksti täysin varteenotettavaa asiaa. Minä ainakin unohdun istumaan samaan asentoon, joka ei aina ole se oikea, ja huomaan kuinka niska ja hartiat jäykistyvät. Olenkin ottanut tavaksi, että TV:n ääressä neuloessani pidän tauon mainoskatkolla. En mene jääkaapille tosin vaan yritän joko venytellä tai vain nousta ylös ja liikua jollakin tavalla. Viime syksynä jouduin jopa turvautumaan fysioterapiaan, kun vasen olka kipeytyi niin etten pystynyt liikuttamaan käsivartta ilman särkyä. Terapeutti sanoi sen aiheutuvan monotoonisesta rasituksesta ja kyseli tarkkaan mitä teen työkseni. Sain onneksi tehokkaat venytysohjeet, jotka auttoivat terapeutin käsittelyn lisäksi. En uskalla edes ajatella, että joku kieltäisi neulomisen kokonaan!!

Muokkailen blogiani...

Olen lisännyt otsikoita ja linkkejä sivupalkkiin. Ulkosuomalaiset saivat nimeksi "Lankaa maapallon ympäri", se nimi vain putkahti esiin eilisiltana nukkumaanmentyäni ja oli ihan pakko lisätä tähän heti aamulla. Suosikkilistani on kesken, joten sinne tulee lisää koko ajan. Ajattelin myös ottaa käyttöön Helminallen ja SeijaP:n kommentin VSB eli merkinnän, että olen käynyt lukemassa, mutta en tällä kertaa kommentoi.

Lähetin Pojan aamulla kouluun. Lähti mopollansa ja näytti siltä kuin olisi yön aikana kasvanut monta senttiä. Huh, kun aika menee nopeasti! Meillä ei ole enää lapsia kotona vaan nuorisoa.... En oikein jaksa tajuta sitä.

Kuvat jäävät tällä kertaa näyttämättä. Latauksessa on yhä hämminkiä eikä ole aavistustakaan, mistä se johtuu. Joskus onnistuu, useimmiten ei ja voin ladata vain yhden kuvan kerrallaan. Sen jälkeen pitää lopettaa bloggaus ja aloittaa taas uudestaan. Onnistumisessa ei ole minkäänlaista logiikkaa, todella hermoja raastavaa hommaa.

Hermoista puheenollen, pitää mainita että Tyttären ajoharjoittelu menee aika hyvin, kun saan istua etupenkillä. Ja hän saa lisää kokemusta koko ajan, tietenkin sekin vaikuttaa asiaan. Joten enköhän selviä täysjärkisenä tästäkin koettelemuksesta.

Tänään on siis sunnuntai 20 elokuuta....

... vaikka blogger väittää vastaan. Tässä on kai joku amerikkalainen ajanlasku, enkä (Mies) sitä tähän hätään saa muutettua. Eli tupaantuliaiset on vietetty ja arvonta suoritettu sekä ruotsalaisen että suomalaisen ajanlaskun mukaan.

Kilpailu on ratkennut!

Ja tässä todistusaineistoa:

Olin itsekin hämmästynyt, ettei peitto paina enempää. Lähimmäksi osui Lankakomero 590 gr ja toiseksi Tainuli 670 gr. Onnittelut voittajille! Laittakaa yhteystietonne sähköpostilla (fam.sjolinder@telia.com) niin tulee paketit postin mukana.Arvauksia tuli yhteensä 17 joten osaanotto oli kiitettävää luokkaa. Ja kiitos jokaiselle osallistujalle ihan erikseen!

Tämä päivä meneekin Pojan syntymäpäivää viettäessä. Hän on tilannut herätyksen kymmeneltä ja aamiaiseksi katkarapuvoileivän! Sen jälkeen hän kai katoaa moponsa kanssa ja tulee illalla syömään tilaamaansa lasagnea. Ja välillä toivottavasti tervehtimään isoisää, joka on luvannut tulla käymään iltapäivällä. Mummilta ja Ukilta Suomesta tulikin jo bensarahoja. Meiltä hän saa vakuutuksen ja siskoltansa kunnollisen, vakuutuslaitoksen hyväksymän lukon, että voi ottaa moponsa kouluun, joka alkaa sopivasti huomenna. Lisäksi olen tehnyt juhlapussin, jossa on 2 l Coca-Colaa, perunalastuja, purkkaa ja karkkia. Tämä lähinnä muodon vuoksi, minusta on niin kiva tehdä paketteja...

Nämä UFOt....

... tahtoivat pois kaapin pimennosta ja olohuoneen sohvalle TV:n ääreen. Sisätyynyt olivat valmiina odottamassa eikä tarvinnut kuin ommella sisäsaumat ja vips! meillä oli kolme pörröistä tyynyä. Lanka on Novitan Loopya. Harmaassa ja punaisessa on mustat taustat, ainoastaan roosa on yksivärinen.

Nyt olen (ihan itse!!) lisännyt ulkosuomalaisten neule- ja käsityöblogeja sivupalkkiin. Niille pitäisi vain keksiä sopiva otsikko. Ulkosuomalaiset neulojat tuntuu niin tylsältä. Ehdotuksia otetaan vastaa. Juulilla olikin jo yksi hyvä "Naisemme maailmalla".

Entinen UFO...

Ikävä kyllä värit ei tule oikeuksiinsa. Alaosan vihreä on oikein kaunista sammaleenvihreää, joka muuttuu sinapinkeltaisen kautta lilaksi ja sitten tumman punaisen kautta viininpunaiseksi. Otin monta kuvaa, mutta kaikkien värit olivat samanlaisia haaliskoja.

Huivi oli oikeastaan jo valmis, mutta hiukkasen liian pieni. Ja kuinkas ollakaan, löysin vielä 40 gr lisää lankaa punaisensävyisenä yhden pussin pohjalta. Ei muuta kuin purkuun, värien uudelleen sovittelut ja työhön. Nopeasti tämä tulikin isoilla puikoilla. Lankojen päättelyt vei aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta en antanut periksi vaan tein loppuun saakka eilisiltana. Värit ovat nätit ja sopivat tulevaan syksyyn. Lanka, joka on täyttä villaa, on yhdestä 11 kilon säkistä viime keväältä.

Blogini sattui olemaan auki, kun Mies tarvitsi konettansa. Hän ei yleensä blogiani katsele kuin pakosta apua pyytäessäni, se kun on suomeksi. Hihattoman puseron kuva oli päällimmäisenä. "Onko tämä uusi? En ole ennen nähnytkään." "Joo, se valmistui eilen eikä ole vielä ollut päällä". "Nätti, mutta vähän lyhyt ehkä....?" Luuli mekoksi!!!!

Meillä on kasvamassa hyvä vahtikoira. Täällä on ollut koko kesän riesaa vapaana kulkevista naapureiden kissoista, jotka tulevat, eivät vain puutarhaan vaan yrittävät myös sisälle, kun selän kääntää. Kaikkein kurjinta on ettei marsuja voi pitää ulkona häkissä miten vain. Kissat yrittävät saalistaa niitä jopa kaltereiden läpi. Marsut ovat herkkähermoisia ja voivat jopa kuolla säikähdyksestä ja stressistä. Meillä on aina ollut iso pyyheliina kivet painoina häkkiä peittämässä ja näköesteenä. Yksi kissa oli taas tulossa terassin kautta sisään. Mutta meidän koirapa asettui oviaukkoon ja MURISI oikein kumeaa rintamurinaa. Kissa pysähtyi kuin seinään, katseli hetken ja lähti perääntymään hyvin varovasti takaisinpäin. Kai se hämmästyi niin kovasti, että meni pasmat sekaisin. Pääasia kuitenkin, ettei se tullut takaisin. Kissa oli suurempi kuin pentu. Ymmärrätte kai että olen hyvin tyytyväinen?

Tänään on anopin syntymäpäivä ja hän saa huivinsa. Menemme hänen luokseen syömään rapuja illalla vanhojen traditioiden mukaan. Täällä Ruotsissa pidetään ahkerasti rapukekkereitä. Kun muutin Ruotsiin 70-luvun lopulla, en ollut edes katkarapuja nähnyt kuin kuvissa. Ensimmäisten rapujen kanssa taistelin firman juhlissa, onneksi oli avulias pöytänaapuri, joka opetti oikeat tavat. Ensimmäiset ravut kauden avajaisissa maistuvat aina parhaimmille, mutta kolmansien juhlien jälkeen alan jo kyllästyä.

Olisi muuten kiva saada yhteyttä ulkosuomalaisiin neule- ja käsityöbloggaajiin. Muutaman olen löytänyt Finnish Knit Blogs:in kautta, mutta laittakaa mielellään kommenttia, jos tänne eksytte. Strickmühle otti ensimmäisenä yhteyttä, terveisiä vaan Saksaan!
Tarkoituksenani on merkitä sivupalkkiin kaikki ulkosuomalaiset ja suomenkieliset neule- ja käsityöblogit, jotka löydän. Mutta se on projekti, johon tarvin apua, olen niin onnettoman poropeukalo tämän blogini kanssa.

Tupaantuliaiset jatkuvat....

.... lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön ja arvauskilpailu samoin. Olen saanut 16 osaanottajaa tähän mennessä, enempää en paljasta. Onneksi otin kuvan peitosta, kun se oli ihan uusi. Bella ihastui siihen totaalisesti ja riehuu sen kanssa kuin viimeistä päivää. Saa nähdä kuinka kauan se kestää...

Jotain valmistakin...

Tällainen tästä nyt sitten tuli. Sain juuri sopivan pituisen ja lankaa jäi sellainen 20 gr, joka meni Bellan peittoon.

Eilen sain tarmonpuuskan ja kaivoin esille UFOja. Ei niitä monta ole, mutta kiusaavat takaraivossa. Olen sen periaatteen ihminen, että en halua jättää mitään puolitiehen vaan tehdä valmiiksi niin pian ja hyvin kuin mahdollista. Töissä tämä kyllä onnistuu ja kotitöissäkin, jos saan rauhassa tehdä ilman häiritsijöitä. Mutta käsityöt! Niitähän saa tehdä rauhassa ja puuhastella oman aikataulun mukaan. Miksi ne sitten jäävät, osa, puolitiehen? Ja joskus sitä viimeistä silausta vaille. No, sain kuin sainkin napin ommeltua puuvillajakkuuni. Siis se on valmis. Ja sain kuin sainkin valmiiksi hihattoman puseron, jonka aloitin 1½ vuotta sitten.



Ymmärrän miksi se lensi nurkkaan. Ensinnäkin se on neulottu 100% pellavalangasta kolmosen puikoilla. Se oli ensimmäinen ja viimeinen työni neulottuna pellavasta. Varsinainen murheenkryyni. Lanka nimittäin säikeili koko ajan. Lisäksi pusero on kaksivärinen ja ohutraidallinen ja langanpäitä tuli vaikka kuinka paljon ja nehän yrittivät purkautua heti kun silmä vältti. Lanka oli kuin narua. "Se pehmenee käytössä" sanoi myyjä ja nyökyttelin mukana asiantuntevasti. Työkaverikin lohdutteli, että pellava on niin mukava muutaman käytön ja pesun jälkeen. Olisi kai pitänyt panna vyyhdet heti alkutekijöiksi pesukoneeseen. Tein sitten vielä yhden kunnon mokan. Ostin lankaa 200 gr (kaksi eri väriä) ja kun olin lähes valmis, näytti siltä kuin se ei olisi riittänytkään. Koska pelkäsin, että kun odotan liian kauan niin en enää saakaan lisää ja kävin varmuuden vuoksi ostamassa toiset 200 gr. Enkä sitten tarvinutkaan lisää! Mitä tästä opimme? Pidä pää kylmänä, neulo nopeammin, äläkä missään nimessä keri vyyhtejä ennenkuin olet täysin varma että tarvit lisää lankaa!!! Nyt en voi niitä edes vaihtaa ja maksoivat kunnon hinnan. Kauppa, josta ne ostin on muuten Yllet, joka sijaitsee Tukholman keskustassa Drottninggatan 106:ssa, siis päinvastaiseen suuntaan kuin Gamla Stan. Laadukas kauppa, joka on erikoistunut gotlantilaisiin tuotteisiin ja erityisesti gotlanninlampaan villaan.

Muuta tännepäin ei juuri kuulukaan. Satanut on kolme päivää peräkkäin ja ruoho alkaa taas vihertää kauniisti. Aita on saatu tontin ympärille ja Bella on sen jo testannut. Se on saanut valkoisia raitoja turkkiinsa, koska maali ei ollut ehtinyt kunnolla kuivua! Ja tilkkupeitto on kovassa käytössä.

Pieni selvennys edelliseen...

Toinen sija siis sille bloggaajalle joka arvaa toiseksi lähimmin peiton painon.

TUPAANTULIAISET!!

Tervetuloa kaikki vanhat ja uudet bloggaajat Tuulintupaan. Muutto vanhasta uuteen meni mukavasti ja sen takia ajattelin juhlistaa tapahtumaa ja julistaa pienen arvauskilpailun.

Blogikoira Bella sai oman tilkkutäkin, sehän täytyy tietenkin olla jokaisessa tuvassa. Täkki tai peitto oikeastaan, on virkattu jämälangoista ja niin tiivis kuin mahdollista ettei tule reikiä. Tassut ovat vielä pienet ja kynnet terävät ja tarttuvat helposti pitsivirkkaukseen. Hyödynsin tosiaan kaikki jämälangat ja laitoin jopa pienet nauhat leikkikaluiksi/koristeiksi. Bella oli virkkauksessa mukana ja halusi peiton käyttöönsä jo puolivalmiina. Oli jopa yrittänyt piilottaa sen sohvan taakse.

Pieni vihje: jokainen ruutu on n 11,5 x 11,5 cm kokoinen.

Nyt itse kilpailuun: ensimmäinen sija sille bloggaajalle joka arvaa peiton painon grammalleen kaikkein lähimmäksi saa tämän vyyhden:


Svarta Fårets Svenksullgarn 2-säikeistä
100% puhdasta uutta villaa
vyyhti 100 gr = 226 m
23 s puikoilla #3,5 = 10 cm
Ja AROMI! Se on sanoinkuvaamaton!

Ajattelin ensin jumbopalkintoa sille joka arvaa täysin päin ...., mutta tulin siihen tulokseen että se voi houkutella mukaan väärähenkisiä bloggaajia, joten tulin siihen tulokseen että toinen sija varmaan houkuttelee vakaammin ajatuksin. Toista palkintoa en kuitenkaan paljasta.

Laittakaa siis sana kiertämään että täällä on kilpailu menossa tämän viikon lauantai-iltaan kl 24.00 (Ruotsin aikaa, joka on tunnin vähemmän kuin Suomen aika, siis 01.00 sunnuntaina Suomessa). Silloin on tupaantuliaiset juhlittu ja juhlakansa saa mennä joko nukkumaan tai jatkoille jonnekin toiseen blogiin joka on vielä auki.

Nyt jään innolla odottelemaan ilmoittautumisia. Myös anonyymit voivat osallistua, kun vain laittavat kunnon tiedot, että saan tavoitettua jos voittavat.

Sataa vihdoinkin....

Eilen illalla alkoi sataa ja on satanut koko yön. Taitaa olla viides kerta tälle kesälle. Niin on ollut uskomaton kesä ilmojen puolesta ja juuri tämä kesä kun olen ollut pitkällä vapaalla. Kyllä on ollut hyvä onni.

Blogger kiusaa minua kun ei suostu lataamaan kuvia. En tällä kertaa aio yrittääkään säästääkseni hermojani. Kumma miten mulla on lyhyt pinna kun netti ei toimi, muuten sitä kyllä voi venyttää valtavan pitkälle.
Huomasin että olen unohtanut kirjoittautua uloskin yön ajaksi, joten jos tässä on jotain kummallisuuksia (kommenteissa lähinnä) niin se johtuu kai siitä.

Meidän nuorison koulut alkavat viikon (Poika) ja kahden (Tytär) päästä. Poika odottaa sitä tänä vuonna niin että on jo aloittanut lähtölaskennan. Ei koulun takia vaan siksi että täyttää 15 edellisenä päivänä ja autotallissa odottaa mopo käyttöönottoa. Se ostettiin, piinaamaan, jo kesäkuun alussa kun sopivanmallinen ja -hintainen löydettiin ilmoituksen kautta vain 5 km päästä.Poika säästi itse puolet ja me jeesattiin sitten se toinen puoli. Hän saa itse maksaa muut kulut paitsi vakuutuksen, jonka viisaana (= pihinä) nuorena miehenä toivoo synttärilahjaksi. Bensarahoja saa sen verran kun bussikortti maksaa lukukaudelle. Niillä pääsee jo aika pitkälle. Hän on saanut koeajaa moponsa joka kerta kun on sitä korjaillut ja huoltanut ja rassannut jollain lailla. Siinä onkin sitten ollut putsaamista ja kiillottamista koko kesän, koeajoja on ollut lähes päivittäin.....

Tyttären koulu lukion toisella luokalla alkaa vasta kahden viikon päästä, mutta se loppuikin vasta viikko ennen juhannusta. Hyvä vain että saa vielä levätä, hän ottaa koulunkäyntinsä tosissaan. On se kumma kuinka oppi-innostus herää kun saa valita mieleisensä linjan ja onnistuu pääsemään hyvään kouluun. Opettajat vaikuttavat valtavasti ja kunnon kaverit vielä enemmän. Hän valitsi koulun, jossa tietotekniikka ja urheilu ovat pääaineina pakollisten lisäksi. Saa kouluaineiden ohella harrastaa rakastamaansa jalkapalloa sekä harjoitusten että teorian parissa. Siis kouluaikana!

Ja Bellan kanssa opetellaan huonesiisteyttä. Siinä meillä onkin haastetta, asumme nimittäin kolmessa kerroksessa ja vahinkoja sattuu, kun en voi pitää sitä silmällä joka ikinen hetki.

Bellalle on tulossa virkattu peitto makuupaikalle puuvillaisista jämälangoista. Yritän saada sen kasaan pennun nukkuessa.

Nyt meillä on sitten koiranpentu!

Blogikoira Bella:

50% Labradorinnoutajaa, 25% Border Collieta ja 25% Partacollieta. 8 viikkoa ja 2 päivää, maailman suloisin. Haimme sen eilisiltana. Automatka kesti n. tunnin ja meni suhtkoht hyvin ajatellen, että se oli toinen kerta autossa. Yö meni vähän niin ja näin, mutta niin kai ensimmäinen yö aina. Se on uskomattoman kiltti, on jo oppinut uuden nimensä. Kakat ja pissat ovat tulleet sisälle, myös matolle, pari kertaa, joten harjoiteltava on vielä. Mies rakentaa aitaa tontin ympärille niihin kohtiin, jossa sitä ei vielä ole. Sitten onkin paljon helpompaa, kun voi heti aamulla päästää ensimmäisenä ulos ilman kaulapantaa ja remmiä.

Kamera ja blogger eivät jostain syystä tule toimeen toistensa kanssa juuri nyt, kun olisi kuvia näytettävänä. Sain onneksi tuon yhden ladattua.

Nyt minä olen sitten tämän perheen ruotsalaisin jäsen, vaikka olen ainoa jolla on Suomen kansalaisuus! Täällä on nimittäin sellainen sanonta, että keskivertoruotsalaisen tuntee siitä että hänellä on kolme V:tä: Villa, Volvo ja Vovve. Siis omakotitalo, Volvo ja koira. Koira on minun nimissäni, omistan talostamme puolet ja Volvo Amazon on myös minun omistuksessani papereiden mukaan. Hassua siksi että Mies on ainoa, joka on täysin ruotsalainen ja jopa syntynyt Tukholmassa. Tässä taas yksi esimerkki, kuinka tilastot voivat valehdella.

Bella nukkuu onneksi aika paljon, joten se ei ilmeisesti tule ainakaan aluksi häiritsemään käsityöharrastustani. Täytyy vain suunnitella ajankäyttö uudella tavalla.

Lankakauppaan!

Arvaatte tietenkin minne jokainen itsensä lankahulluksi tunnustava lähtee tienattuaan hieman ylimääräistä rahaa?

Minä lähdin oikein suurkaupungin keskustaan. Oli muutakin asiaa, lähinnä tikusta tehtyä, joten lähdin matkaan hyvän omantunnon kanssa. Pääsin kotiin Miehen kyydissä ja kuinkas sattuikaan, hänen työpaikkansa lähellä sijaitsevassa lankakaupassa oli ale. Aikani ihailtuani ja hypisteltyäni kankenkarvaisia mohaireja ja muita ihanuuksia pääsivät nämä vyyhdet mukaan. Colinette Wigwam nauhalankaa. Punaista, jossa sävysävyyn vaaleampia ja tummempia raitoja, joten pinnasta tulee elävämpi. Pidän enemmänkin hillityistä raidallisista multiväreistä kuin niistä joista tulee läikyllisen näköisiä. Täältä niitä on ikävä kyllä vaikeampi löytää. Messuilta olen tähän saakka tehnyt löytöjä ja nekin pienyrityttäjiltä, jotka ovat värjänneet lankansa itse.
Edellisen postauksen kuva on juuri sellaiselta myyjältä viime kevään messutapahtumilta.

TuuliS

Uusi nimi!!

Vaihdoin blogilleni uuden nimen. Vanha löytyy osoitteesta http://tuulivilla.blogspot.com. Tämän uuden on tarkoitus olla vähintäänkin vanhan veroinen. Mielestäni uusi nimi kuvaa paremmin sisältöä, joka on neule- ja käsityöpainoinen höystettynä tavallisen perheen arjen tapahtumilla. Tervetuloa viihtymään seurassani!

TuuliS

PS. Kaikenlaisia kommentteja otan mielelläni vastaan!