Kerrostaloasutusta

En voinut olla kuvaamatta tätä puuta, sienien laatusta ei ole aavistustakaan, mutta yksi nyrkkisääntö on jäänyt lapsuudesta mieleen: puissa kasvavia sieniä ei missään tapauksessa saa poimia (en muista ovatko myrkyllisiä vai syömäkelvottomia...).

Perjantaina lämpötila hipoi 25 astetta, uskomatonta! Lauantaina lämpö oli laskenut, mutta oli vielä aamupäivällä pehmeän sumuinen ja hellivä. Illalla tapasin yhden parhaimmista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni, joka asuu länsirannikolla. Viimeksi näimme tasan kaksi vuotta sitten, sähköposti ja tekstiyhteys viikottain kyllä pelaa. Ensi keväänä tulee 30 vuotta siitä, kun tapasimme ensimmäisen kerran!

Tänään tein uuden suppilovahverovaltauksen, lähimetsästä. Kaikesta päätellen naapurit ovat menneet merta edemmäs kalaan, ihan niinkuin minäkin aikaisemmin. Tämä valtaus on n 5 minuutin päästä kotoa, poikkean vain koiranulkoilupolusta muutaman metrin oikealle niin sienimättäitä on pilvin pimein! Aloin jo mietiskellä kuivauslaitteen ostoa.

Iltapäivällä soitti käly, joka pyysi mukaan taidenäyttelyyn. Lähdin siltä istumalta, vaikka sen sortin kulttuuritapahtumat eivät ihan arkipäivään (tai pyhään) kuulukaan. Itse näyttely ei tehnyt syvää vaikutusta, mutta oli kiva tavata. Myös yhteinen ystävättäremme pääsi mukaan ja sovimme uudesta, yhteisestä kulttuuritapahtumasta parin-kolmen viikon päästä. Mukaan kotiin sain pussillisen omenoita suoraan puusta.

Enää kaksi viikkoa sädehoitoa, sitten se on ohi!!!!

Blogikoiran ulkoilulenkillä...

Mälarin rannalla kunnan omistamalla saarella, jossa käyn kerran-pari viikossa ajan kanssa. Silloin kun pääasia on, että Blogikoira saa juosta vapaana ja leikkiä ilman talutushihnaa ja minä itse olen lähinnä pitämässä sitä silmällä ja haukkaamassa raitista ilmaa. Olen käynyt siellä jo melko säännöllisesti parisen vuotta. Saarella on ilmeisesti ollut asutusta kauan sitten, yhdessä paikassa kasvaa villiintyneitä kriikunoita, toisessa villiomenoita. Viime kesänä poimin sieltä pari litraa vattuja, mutta tänään ensimmäisen kerran huomasin jalostetun omenapuun ja sen runsaan sadon. Onneksi oli käyttämätön koirankakkapussi mukana!

Tosi hyvänmakuisia, ilmeisesti kaneliomenia. Tuli ihan nostalginen tunne ja Rovaniemen markkinat mieleen. Sieltä ostettiin joka syksy laatikollinen omenoita, joita sai syödä mahansa kipeäksi.

Sitten tulikin tenkkapoo: nämä kivitatit kasvoivat polun varrella muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan. Ensin löysin tuon pienimmän, joka vielä mahtui omenoiden seuraksi, mutta toisen, keskikokoisen, kanssa tuli jo pieni kuljetusongelma. Ja kolmannen, jonka hatun läpimitta oli 15,5 cm, kanssa olin jo helisemässä. Mummi oli samanaikaisesti puhelimessa (hauska juttu, hän pääsi mukaan sieniretkelle puhelimen välityksellä!) ja yllytti ottamaan tatin mukaan, joku muuhan sen muuten poimii, ei sitä enää huomenna löydy....

Ei auttanut muu kuin irroittaa anorakin nepparikiinnitteinen huppu ja käyttää sitä kantokassina. Näistä saa hyvän kastikkeen illalliselle, vain tuossa keskimmäisessä oli pari kohtaa, jotka päätyivät kompostiin. Muhkeat jalat olivat täysin puhtaat.

Kevyesti huovutettu myssy valmis. Ensin tavallisen pyykin kanssa 40 asteessa, mutta jäi liian isoksi. Takaisin koneeseen 60 asteeseen toisen tavallisen koneellisen kanssa ja tuli ihan sopiva.

Lankana Idéna Mohair Lyx, pyöröt #2, 130 silmukkaa yksinkertaisena. Pituus ennen kavennuksia 24 cm. Menekki n 45 gr.

Uusia hankintoja

Minä tykkään räsymatoista. Kirpputorilta niitä saa pilkkahintaan, useimmiten todella hyväkuntoisia ja puhtaita. Joskus luulen, ettei niitä ole lattialla pidetty päivääkään.

Tällainen ruudullinen löytyi Lääkärilähetyksen kirpparilta. Olisipa niitä ollut kaksi samanlaista!

Toinen jo kesäkuinen kirpputorihankinta, joka oli hintavampi, mutta hyvä ostos tinkimisen jälkeen. Alkuperäinen hinta 16€, sain 6 euroon! Samaa sarjaa olen löytänyt täältä Tukholmasta sekä kermakon että sokerikon yli kymmenen vuotta sitten, kun tavalliset myyjät eivät vielä tunteneet Arabiaa yhtä hyvin kuin tänään.


Tänään sataa vettä ja 3/4 perheestä on flunssassa, minä mukaanluettuna.

Kahden viikon tulos

Sadonkorjuuta, muiden kätten töitä ja omia käsitöita:

Omenasatoni oli - sanoisinko niukahko? Yhteensä 4 omenaa, joista yhden (tämän kuvassa) söin sellaisenaan ja lopuista, kahdesta normaalikokoisesta ja yhdestä pienestä, tein piirakan.

En ehtinyt kuvaamaan ennenkuin iso pala oli jo hävinnyt parempiin suihin...

Mies on remontoinut veteraaniautoani koko kesän. Se sai uuden maalipinnan ahkeroinnin lopputuloksena. Rubiininpunainen karossi ja kalifornianvalkoinen katto.

Pikkuryijyni pääsi vihdoin ja viimein oikeaan elementtiinsä hirsiseinälle. Yläreunassa noiden kahden ruusun taustalankana on siis hieman poikkeava laatu, eihän huomaa?

Puikoilla myssy syksyn koleita aamuja ajatellen, tarkoitus huovuttaa lopputulos.

Ja autokäsityönä säärystimet työkaverin 6-vuotiaale balleriinalle.

Aika rientää...

... onneksi! Maanantaina aloitin sädehoitokuurin, tunnelin pää alkaa häämöttää.

Käsitöissä on ollut aikaansaamaton vaihe. Sukkia olen sentään neulonut työkaverin tilauksesta kaksi paria ja yhdet lähtivät serkulleni Suomeen pienenä muisto- ja kiitoslahjana. Yhdet verhot ompelin mökille vierasmajan puolelle, mutta ne pääsevät ikkunaan vasta ensi keväänä suursiivouksen jälkeen.

Meillä on ollut uskomattoman hieno syyskuun alku. Aurinko lämmittää päivisin, vaikka yöt ovat kylmiä. Pientä ruskanpoikasta alkaa näkyä kaupungin ulkopuolella, varsinkin kuivat koivut ovat vaihtamassa väriä. Viime sunnuntaina poimin luultavasti viimeiset mustikat ja ensimmäiset puolukat. Sienimetsästä tulin ilman saalista jo toisen kerran, mutta vielä en ole antanut periksi, ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Sain Anopilta kaapin.....

... jonka hän on perinyt omalta äidiltään, Miehen isoäidiltä. Tämä mummo oli kova koristelemaan huonekaluja vanhoilla päivillään (yli 90-vuotiaana) eikä kukaan raaskinut pidätellä häntä... Ajattelin hioa ja maalata pinnan uudelleen, itse kaappi on upea.

Oikean puolen ovi....

Vasemman puolen ovi....

Sisällä oli myös kaikenlaista tilpehööriä, mm liivien solkia, siis niitä mitkä pitivät nailonit suorassa ennen sukkahousujen läpimurtoa. Parsinneuloja, -lankaa, hakaneuloja, hiusneuloja ym.

Hiuksista puheenollen: minusta taitaa tulla tummatukkainen, tässä todiste!