Tuulintupa - TuuliStuga

Tuesday, October 26, 2010

Kotona jälleen

Ilmailulakko ei juuri häirinnyt paluutani, vaikka Tukholman lentoni oli peruttu. Lentoyhtiö oli automaatisesti siirtänyt varaukseni seuraavaan, joten jouduin odottamaan Helsingissä hieman suunniteltua kauemmin, joka ei sinänsä matkaani häirinnyt hyvä kirja seuranani. Poika tuli hakemaan Arlandasta.

Uusia lankoja en ostanut yhtään, en myöskään neulelehtiä. Sukka edistyi n. 1o varsikerrosta, ei vain huvittanut niiden teko. Kummallista.... Aikaa ja mahdollisuuksia kyllä olisi ollut.


Aika meni lähinnä Mummia kuunnellessa, ei siihen juuri tarvinnut kommentoida eikä mielipiteitään esittää. Hän oli onnellinen seurastani ja se riitti minullekin. Tapasin myös ainoan lapsuudenaikaisen ystäväni, joka oli kotona syyslomalla lastensa kanssa ensimmäistä kertaa sitten elokuussa Eestiin muuttonsa jälkeen. Uskomatonta, mutta olimme viikko sitten varanneet saman lennon Helsingistä Rovaniemelle toisistamme tietämättä! Eilisen päivän kiertelimme yhteisen harrastuksemme parissa, kirpputoreilla, uskomattomia löytöjä tehden. Suurin osa niistä jäi kuitenkin ostamatta, koska minun piti selvitä käsipakaasilla takaisin. Olisi siis ollut aivan mahdotonta kuljettaa piikkilangasta punottu ovikranssi kotiin, vaikka se olisi ollut kuin nakutettu mökille, muista suuremmista ja raskaammista sisustusjutuista puhumattakaan.


Sisustuslehtiä ostin peräti kolme, mielessä adventti ja joulunodotus. Aika rientää, maanantaina menen töihin!

Tuesday, October 19, 2010

Viikon blogihiljaisuus....

joka ei sinänsä ole mikään uutinen.

Lähden huomenna Rovaniemelle ja tulen takaisin tiistaina ensi viikolla. Mies, Tytär, Poika ja Blogikoira saavat selvitä kokonaisen viikon ilman minua - luulisin että Blogikoira tulee ikävöimään eniten.... Valitettavasti sitä ei voi valmistella poissaolooni etukäteen. Mutta jostain kumman syystä näyttää siltä, että se käsittää, että jotain erikoista on tapahtumassa.

Lähden siis tänne, koti-kotiin:

Monday, October 18, 2010

Mökillä

Meillä on äidin suvun puolella vaakuna, joka pääsi vihdoin raameihin ja mökin seinälle. Jotenkin se sopii paremmin tuonne hirsimökkiin kuin esikaupungin omakotitaloon. Suku on alunperin tullut nykyisen Hollannin alueelta meren yli Karjalaan ja asettunut Tukholma-nimiselle saarelle. Hassua, että minä ja veljeni olemme asettuneet Ruotsin Tukholmaan....


Sain neulottua lähes yhden parin perussukkia. Aloitus maistui puulta, mutta illan rauhassa TV:tä toisella silmällä katsellen sain kuin sainkin työn sujumaan. Nyt on vain kärjen kavennukset tekemättä.

Lauantaina lähdin tarkistamaan alueen sienikannan. Suppilovahveroita kasvoi poluilla ja polkujen vieressä. Kotiin tulin kori täynnä runsaan tunnin kuluttua. Sunnuntaina menin puuvajan takaiseen sammalikkoon peurojen tekemää polkua pitkin ja vain parikymmentä metriä päästyäni löysin todellisen apajan. Tulin takaisin puolen tunnin kuluttua toisen korillisen kanssa!

Suurimman osan jätin kuivumaan sanomalehtien päälle, toivottavasti menetelmä toimii. Olen alkanut vakavasti harkita kuivurin ostoa.

Friday, October 15, 2010

Käsityöt ei huvita!

Ei sitten yhtään.... olisinkohan neulonut ja virkannut tämän vuoden kiintiön täyteen?

Kaikkea muuta olen kyllä puuhastellut. Keskiviikkona käytin Anoppia hänen mökillään n. 60 km:n päässä. Teimme muutaman tunnin retken eväät mukana. Päivä oli upea, sininen taivas ja ruska parhaimmillaan. Mustia torvisieniä löysimme muutaman kourallisen, naapuri tunnusti poimineensa suurimman osan (meillä on tietty paikka, jossa kasvaa joka vuosi).
Pelargoniat, kaktukset ja kesän ulkona olleet ruukkukasvit olen tuonut sisälle ennen yöpakkasia. Pientä siivousta ja paikkojen kohennusta lähes joka päivä - pikkuhiljaa ja rauhallisesti ja aivan vapaaehtoisesti. Ja se kaikkein tärkein juttu: olen tilannut lennon Rovaniemelle Mummin luo ensi viikolla! En päässyt Metsästäjäveljeni jokasyksyiseen kyytiin viimeisen hoitoviikon takia, joten päätin lähteä käymään erikseen ennen töiden alkua. Ihan yksin, konkreettisesti päättämään runsaan puolen vuoden fyysisen ja henkisen rääkin.

Tänään lähdemme Miehen kanssa mökille pitkästä aikaa. Sukkapuikot ja seiskaveikkaa otan mukaan, varmuuden vuoksi!

Friday, October 08, 2010

Nyt se on ohi!


Tänä aamuna oli viimeinen hoitokerta, jatkossa "vain" hormonilääkitys ja säännölliset kontrollit.

Yhteinen kiitos kaikille blogisisarille suuresta tuestanne ja myötäelämisestä!


Wednesday, October 06, 2010

Sukkia

En osallistunut tämän syksyn sukkasatoon, onneksi, sukkien teko ei jostain kumman syystä huvittanut tippaakaan moneen viikkoon. Minullahan on yleensä aina yhdet perussukat puikoilla. Kunnes ykskaks mieli muuttui! Valkoiset ja punaiset sukat + säärystimet ovat työkaverin tilaus. Hän halusi ihan tavalliset saapassukat ja säärenlämmittimet tyttärilleen. Lapintytön nilkkasukat ovat vanhoissa terissä uudet varret (vanhat vanuivat koneessa eivätkä menneet jalkaan, olin sekoittanut yhden käsinpestävän villalangan kuvion joukkoon, tottakai se huopui...). Nuo ohuet liila-vihreät nilkkurit ovat jo elokuulta, jäivät silloin kuvaamatta.

Kävin töissä yhdessä palaverissa tänään (pientä totuttelua töihinpaluuseen). Tilaussukat olivat mukana ja sain toiselta työkaverilta uuden tilauksen, 3 paria! Onneksi sukkaplääh oli vain tilapäinen mielenhäiriö.

Valkoisissa ja punaisissa lanka Novitan seiskaveikkaa, jota saa täältä Tukholmasta yhdestä liikeketjusta aika monta eri väriä, muttei ikävä kyllä yhtään raidallista. Liila-vihreät Idenan sukkalankaa, josta tein serkulleni kiitossukat normaalilla pitkähköllä varrella, kokoa 39. Tosi riittoisa 100 gramman kerä. Nämä jäävät itselleni.

Saturday, October 02, 2010

Muitten kätten töitä

Pojan tekemä syyslehti. Hän ei koskaan ollut kiinnostunut koulun käsitöistä eikä varsinkaan kuvaamataidosta. Jokin pieni taiteellinen geeni hänessä silti luultavasti on, koska lähes kaikki työt, joissa on saanut vapaasti käyttää värisilmää, ovat mielestäni erittäin onnistuneita. Ei mitään klassista oranssia/keltaista/punaista syksyllä vaan oman pään mukaan.


Tämä työ on siitä harvainainen, että se on "signeerattu", näköjään yläasteen eka luokalla, siis 13-vuotiaana. Savityö, joka kestää helteet ja pakkaset.

Pakkasesta puheen ollen: kiitos kommenteista lankojeni suhteen. Olen tyhjentämässä paikkaa pakastimessa tarkoituksena palelluttaa mahdolliset tuholaiset.

Ja nyt lähden hakemaan laatikollisen maailman parhaita omenoita, suoraan Kalastajaveljeni puusta!

Friday, October 01, 2010

Karanteenissa....

Pari kuukautta sitten tein kirpparilöydön, 7 sadangramman vyyhteä villalankaa n 7 euroa. Tuollaista kivaa epätasaista pintaa, mielessä hame itselleni.



Eilen nostin kassin ylähyllyltä ja olin saada sätkyn: sieltä lensi KOI!!!! Tai ainakin se oli ison koin näköinen. Se istahti seinälle hyllyn viereen ja pääsi hengestään sillä sekunnilla ja samantien roskikseen ilman analyysiä. Tarkistin langat heti, niistä ei löytynyt mitään epäilyttävää tai ylimääräistä. Varmuuden vuoksi laitoin vyyhdet muovipusseihin ja ulos, kahtena yönä on lämpötila ollut nollassa, tappaisiko se mahdolliset tuholaiset? Tänään avasin pussit ja levitin langat auringonpaisteeseen, ne olivat nimittäin keränneet kosteutta.

Langat näyttävät puhtailta, ehkä se koi ei ehtinyt tihutöihin - tai sitten se ei edes ollut koi. Tämä kuitenkin herätti ajatuksen, että kirppislangat on parasta tarkistaa erittäin hyvin ja pitää muovipusseissa muista langoista erillään kunnes mahdollinen "vaara" on ohi. Nämä langat ovat kaikesta päätellen norjalaista alkuperää, hyvin marinoituja , mutta silti luulen, että hyvälaatuista. Minun tietääkseni villalangan käsittely tuholaisia vastaan aloitettiin jo 50-60-luvulla.

Keittiössä on nykyisin tällainen projekti: valmiiksi kuivattuja lasipurkissa ja puoliksi kuivattuja/päivän saalis odottamassa. Viimeisten parin viikon aikana olen poiminut suppilovahveroita enemmän kuin koko elämäni aikana tähän mennessä! Suuri osa lähimetsästä koiranulkoilutuslenkillä. Lieneekö syynä hyvä sienivuosi vai se, että olen tavallista enemmän metsässä - ja katselen rauhassa ympärilleni?