Tuulintupa - TuuliStuga

Wednesday, December 26, 2007

Joulunpyhät...

.. ovat lopuillaan monelle, muttei minulle. Olen ottanut vapaata tämän viikon välipäivät ja menen töihin vasta ensi viikon keskiviikkona. Ylimääräinen vapaa-aika menee neuloessa tilaustyönä sukkia ja tossuja. Serkkutytön joululahjasukat sain muuten valmiiksi aatonaattoyönä. Kirjailin pohkeeseen hopealangalla sydämen ja tyttö näytti pitävän lahjastaan. Hän sai myös huovutetut tossut, jotka laittoi jalkaansa heti! Kuvat unohtui ottaa!

Aatto meni Anopin luona ja Joulupäivä Appiukon, jossa tapasimme suvun uusimman tulokkaan: kaksi viikkoa ja yhden päivän vanhan vauvan, joka oli syötävän suloinen! Äiti on kiinalainen ja poika oli saanut paljon hänen piirteitään. Isän perua oli pystynenä... Tukka oli tumma, samoin silmät, mutta ulkonäköhän voi muuttua vielä paljonkin. Neulomani tossut olivat aivan liian suuret, mutta kasvuvarahan on vain suotavaa.

Huominen ilta menee pitkästä aikaa Tyttären jalkapallon merkeissä. Ihan kiva viettää ilta hallissa ja jännätä peliä, neule lähtee myös mukaan, vaikka yleensä en sitä ota esille käsien hikoilun takia.

5 Comments:

  • Samoin minä olen lomalla nämä välipäivät ja myös aion neuloa niin paljon kuin vain ennätän.
    Minä muuten tein sinulle ne laukut kesällä.
    Terv. Täti Sininen
    http://www.elmawa.vuodatus.net/

    By Anonymous Anonymous, at 1:08 PM  

  • Minäkin olen kotosalla vielä. Alkuvuodesta alkaa työkuviot taas lisääntymään.

    By Blogger Villanne, at 1:39 PM  

  • Yritin eilen kommentoida sinulle, mutta ei onnistunut. En ymmärrä miksi.
    Minä olen töissä. Täällä on aika hiljaista, iltapäivällä minulla on kotikäyntejä ja onnittelukäyntejä. Neulomiset jäävät iltaan, mutta eipä tuo mitään.

    By Anonymous Anonymous, at 11:13 PM  

  • Mukavia lomapäiviä käsitöiden parissa!

    By Blogger Palaga, at 12:34 PM  

  • Kiitos sinulle kannustuksesta sitä tarvitaan taas rutkasti. Tavoista on uskomattoman vaikea pois oppia. Olin kolmetoista vuotta polttamatta. Sisaren kuolema lasten pois muutto ja silloisen ystävän tupakointi, otin henkiseksi kävelykepiksi tupakan. Maatessani samassa sängyssä kuin sisareni sairaalassa en enää krypännyt rinnassa itku. Ehkä jo jaksan ilman savukeppiä. Tukea saa antaa :) Terveisin Salomea

    By Anonymous Anonymous, at 5:05 AM  

Post a Comment

<< Home