Hiljaista, hiljaista....

... siis HYVIN hiljaista on blogirintamalla. Pari perushuivia olen pakertanut ainaoikeaa, kuvaamatta molemmat. Kaikki energia ja aika menee läheisen sairauden parissa. Eteneminen on hidasta, muurahaisaskelia, mutta on kuitenkin etenemistä. Se on pääasia.


Tänään innostuin kuitenkin selättämään yhden pensaan puutarhassa. Se meni maan tasalle. Oikeastaan se oli Pojan kesätöiden listalla, mutta kuinka ollakaan: kaverit houkuttelivat muihin rientoihin. Hyväksyin sen tosiasian, Poika tarvitsee kavereitaan kaikkein kipeimmin juuri nyt.

Meillä on paistanut aurinko pitkästä aikaa koko päivän ja lämmittänyt sekä mieltä että kehoa. Päivä kerrallaan - toisinaan kaksi....