Kultaiset pyöröpuikkoni....

... pääsivät vihdoin ja viimein käyttöön! On ihanat työkalut!

Tästä lähti alkuun Peppi-paita, työkaverin tilaama. Päätin käyttää seiskaveikkaa, koska sen voi pestä koneessa, lanka on sopivan pehmeää eikä liian "villaista".

Tässä kuviomalli, tosi vanha lehtileike, jonka olen jostain syystä joskus säästänyt, onneksi!

Aloitin paidanteon eilen työseminaarissa, jossa ei tarvinnut muuta kuin istua ja kuunnella. Asetuin takimmaiseen penkkiin, etten missään nimessä häiritsisi muita kuuntelijoita. Puikot eivät tosin kilisseet yhtään (hyvä!), mutta eräällä kolleegalla oli n. 8-vuotias tytär mukana, joka huomasi käsityöni melkein alkusenteillä. Hän katseli aikansa ja kiiruhti sitten äitinsä luo. Hetken päästä tyttö toi minulle lapun, jossa luki "Jag tycker du gör fint". Minä vastasin viestiin: "Tack! Det ska bli en Pippi-tröja". Seminaarin lopussa tyttö toi minulle tekemänsä pääsiäisaiheisen piirustuksen! Juttelin hieman hänen kanssaan ja sain selville nimen ja iän. Toivon todella, että hän sai positiivisen kuvan käsitöistä ja julkisesta neulonnasta!

Neuletyö mukanani meni päivä kuin siivillä, eikä ollut mitään vaikeuksia istua hiljaa ja kuunnella. Yleensä lounaan jälkeen alkavat silmät väkisinkin mennä umpeen, vaikka ohjelma olisi kuinka mielenkiintoista. Mutta ei tällä kertaa!

Päivän päätteeksi oli treffin Miehen kanssa! Eilen tuli tasan 21 vuotta siitä, kun tapasimme eka kerran. Menimme päivän kunniaksi elokuviin ("Arn", ruotsalainen filmi, ihan hyvä) ja sen jälkeen tulimmekin sitten kotiin. Arki-iltana ei juuri muuta ehdi eikä jaksa....