Otin tänään ....

....vapaapäivän töistä ja arjen murheista. Laatuaikaa itselleni. Päätin jo eilisiltana, että tästä päivästä tulee hyvä. Sitä ei saa mikään eikä kukaan pilata.

Lähdin jo varhain aamupäivällä kaupungin keskustaan, kiertelin likkeitä, söin lounaan Miehen kanssa ja matkasin suurelle kirpputorille, jonne ei tule lähdettyä kuin korkeintaan kerran vuodessa. Hiplailin lankoja ja kankaita ja jopa kirjontatöitä ja käsityökirjoja. En ostanut mitään. Kiertelin lisää liikkeitä ja puoli tuntia ennen suunnittelemaani kotiinlähtöaikaa tapasin entisen työkaverin aivan sattumalta. Juttelimme kuulumiset ja niitä näitä ja olin todella iloinen tapaamisen jälkeen. Jäi tunne, että hyvä mieli oli molemminpuolista. Nyt mietiskelen, miten pienet sattumat johdattelevat elämää eteenpäin. Ellen olisi tavannut työkaveria, niin yksi ilonaihe olisi jäänyt kokematta - tai sitten olisi voinut tapahtua jotain muuta tämän tapaamisen sijasta. Yhtä iloista - tai sitten ei.

Kaupat ovat pullollaan syysneuleita polkuhintaan. Kuinka on mahdollista, että polvipituinen palmikkokuvioinen angoravillasekoitteinen villatakki maksaa alle 25 euroa? Tämä menee yli ymmärryksen. Malleja oli useampia oikein kivoja, samoin syksyn värejä, joista pidän kovasti, mutta ei tullut mieleenkään ostaa niistä mitään.Ainoat ostokseni mahtuivat pieneen muovipussiin ja menevät kylppäriin ihan vain itselleni. Aion hemmotella päätäni myös ulkoisesti, en pelkästään sisäpuolelta.