Muitten kätten töitä...

Käyn lähimetsässä Blogikoiran kanssa päivittäin ainakin kerran, usein kaksi kertaa. Sinne on rakennettu maja. Koskaan en silti ole nähnyt minkäänlaista liikettä majan lähettyvillä. Maja maastoutuu hyvin ympäristöönsä.

Sammalkatto ja kaikki rakennusaineisto ympäristöstä kerättyä.

Joku on viettänyt aikaa majan sisällä, jopa syönyt eväitä muovipussista päätellen. Olisi sen voinut ottaa mukaansa poislähtiessään....

Tänä syksynä olen huomioinut yhden seikan, johon en ole syksyisessä metsässä ennen kiinnittänyt huomiota: mustikanlehdissä on uskomattoman kaunis vaaleanvihreä sävy. Muistuttavat mielestäni jalokiviä, ainakin etäämmältä katsottuna.

Tänään pilkahti aurinko esiin pitkästä aikaa. Silti on harmaa ja ankea tunne ulkona. Uhmasin traditioita ja laitoin jouluvalot pihakuuseen ja jopa kahteen muuhun paikkaan ihan vain valaisemaan pimeyttä - ellei muiden niin omaksi ilokseni.