Kiirastorstai - Skärtorsdag

Kuva on Martta Wendelin kalenterista tälle vuodelle.
Bild från Martta Wendells kalender för i år

Kävin töissä sopimassa paluustani hieman yksityiskohtaisemmin ja kaikki toivomukseni hyväksyttiin täysin - luulen jopa että työnantaja pelkää etten halua palata takaisin ja suostuu kaikkeen - voisiko olla näin?

Työpaikan läheisyydessä on kiva kirppari, jossa on usein hyvää tavaraa pilkkahintaan. Nyt kävi hyvä tuuri: löysin suorat bambupuikot #7 (puuttuva koko). Puiset laukunkahvat. Puiset käyttämättömät salaatinottimet. Erilaista lankaa, lähinnä mohairia n 420 gr. Koko lysti maksoi n. 10 euroa. Ja jätin ostamatta kaunista sammaleenvihreää paksua puuvillalankaa, jota oli ainakin kilo kauniisti kerittyinä. Tulin siihen tulokseen, että vaikka halvalla saa niin ei kaikkea tarvi sentään ostaa. Nyt vähän kaduttaa... Oli niin kaunis väri, vaikka en yleensä vihreästä tykkää... Tätä ennen kävin ostamassa ihan oikeasta lankakaupasta bambuisen virkkuukoukun, joka pääsee mukaan Islantiin. Avulias blogituttu oli ottanut selvää, että puiset puikot ja koukut saa viedä koneeseen käsilaukussa, samaa vakuutti koukun myyjä. Katsotaan sitten takavarikoidaanko käsityöni ja heitetäänkö minut turvasäilöön (toivottavasti käsityön kanssa samaan paikkaan!) vai selviänkö pelkällä hermoilulla.

Var på jobbet och kom överens om detaljerna kring min återkomst. Allting gick som jag önskade mig.

I närheten av jobbet ligger ett privärt loppis där jag gjorde fynd: ett par bambustickor #7, som jag saknat. Ett par väskhandtag i trä. Oanvända salladsbestick i trä. Garn mest i mohair ca 420 gr. Och jag lämnade kvar i affären vackert mossgrönt tjockt bomullsgarn! Tyckte att jag inte behövde det även om det var jättebilligt. Och nu ångrar jag mig... Fast jag inte gillar grönt precis... Innan detta besök var jag på en riktig garnaffär och köpte en virknål i bambu, den får följa med till Island. En bloggkompis hade tagit reda på att man får ha både stickor och virknål i handbagaget, samma sa även affärsbiträdet i garnaffären. Återstår att se om det stämmer eller om jag hamnar i finkan, förhoppnigsvis tillsammans med handarbetet. Eller kanske oroar jag mig helt i onödan.