Käsityömyyjäiset

Naapurikunnan kulttuurikuukauden avajaiset olivat tänään ja minut oli pyydetty myymään töitäni. Pahin syysmyrsky ja kaatosade sattuivat samalle päivälle joten meidän myyjien lukumäärä supistui 9:stä 6:een, koska pöydät oli sijoitettu ulos. Yksi myyjä oli saanut erikoisluvan olla sisätiloissa - hän myi akvarelleja....

Ensimmäisessä kuvassa näkyy ensimmäinen ASIAKAS! Juu, ihan totta: myin omasta mielestäni aivan kivasti. Lähdin sillä mielin, että jos saan pöytävuokran takaisin niin olen tyytyväinen. Sain myös paljon kehuja, vaikkei aohimenijät mitään ostaneetkaan. Kaikkein eniten lämmitti n. 10-vuotiaan tytön repliikit: "Oletko sinä tehnyt nämä kaikki? Wau, oletpa taitava! Tämä mun kaveri tässä neuloo kanssa kaikkea kivaa! Kaveri näytti paljon ujommalta, eikä sanonut sanaakaan, mutta vaikutti silti hänkin iloiselta kehuista.

Pieni moka: varaamani liina oli aivan liian lyhyt ja kapea! Pöytä oli lähes 2½ m pitkä....

Ja sitten se kaikkein hauskin juttu: sään takia lähdimme kaikki myyjät jo kahden ja puolen tunnin seisoskelun jälkeen kotiin. Autossa istuessani sain puhelun kännykkääni, jossa eräs viimekeväinen asiakkaani kyseli olenko kaukanakin. Hän oli missannut minut kymmenellä minuutilla! Keskustelu päättyi siihen, että hän pyysi minut esittelemään töitäni ensi tiistaiksi kotiinsa, jossa hänellä on home-party kouralliselle tuttuja ja tutunkaimoja, joilla on mahdollisuus ostaa lastenvaatteita ja koruja. Hän toivoi myös minun tulevan, erityisesti huivit olivat tervetulleita mukaan! Ja kaiken lisäksi tiistai sattuu olemaan sopiva ilta, joten voin sinne mennä. KIVA! Jokohan tästä urkeaa uusi ura...?

Häähuivin luovutin uudelle omistajalleen eilen ja morsian oli selvästi tyytyväinen. Se oli kuulema prikulleen sellainen kuin hän halusi. Olin todella ylpeä itsestäni. Palkaksi sain laadukkaan pullon italialaista viiniä ja Pilgrimin korusetin, johon kuuluivat korvakorut ja ranneketju. Aivan minun makuuni. Pelkäsin hieman etukäteen, että hän haluaisi maksaa työn selvällä rahalla, korvaus on aina niin vaikea päättää. Jos palkan laskee edes minimaalisen tuntihinnan mukaan niin se on naurettavan vähän. Ja työn aliarvioimista! Nyt pääsin onneksi siitä pulmasta. Morsian lupasi tietenkin lähettää kuvia huivista hääpuvun kanssa.