Viikko mennä hurahti...

... mihinkähän se katosi?

Yksi kohokohta oli kuitenkin puutarhamessut ja treffit blogiystävän kanssa! Enhän minä messuille olisi yksin mennyt, mutta onneksi sain samanhenkisen ystävän mukaan, ihan Suomesta asti, ja kiva oli kulkea ja katsella ja tavata muutenkin. Viime vuonna tapasimme messujen merkeissä ensimmäisen kerran - tulisikohan tästä traditio?

Posliinikukkayhdistyksestä sain neuvon vuoden vanhojen taimien hoitoon. Ne eivät nimittäin kasva, juurtuneet ovat kylläkin aivan kiitettävästi. Neuvojen mukaan ne pitää sulkea ilmatiiviisiin muovipusseihin muutamaksi viikoksi, tämä on selvää hämäystä: kasvit luulevat palanneensa sademetsään kotikonnuilleen ja toivon mukaan alkavat kasvaa kohisten.

Omien kätten töitä ei juuri ole esiteltäväksi, mutta tässä yksi keskeneräinen työ:

Mies karsi ja katkoi valtavan kuusen takapihalla. Se varjosti ilta-aurinkoa ja varsinkin naapurin tonttia. Runkoa jätettiin tahallaan noin paljon, tarkoitus on saada kasvamaan jotain köynnöstä, esimerkiksi murattia, rungon ympärille. Ellei onnistu niin runko kaatuu juuriaan myöten ensi vuonna. Tai sitten siitä tehdään toteemipaalu....