Minulla on....

... kolme todella läheistä ystävää. Siis niin läheistä, jolle voi soittaa koska vain ja jatkaa juttua siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka edellisestä yhteydenpidosta olisi ollut joko päivä tai useampi vuosi. Kumpikaan ei laske kenen vuoro on ottaa yhteyttä, iloitaan kun kuullaan toisen ääni tai tavataan. Jolle voi kertoa kaiken elämän iloista ja suruista, ylä- ja alamäestä. Joka ei arvostele eikä aina tule hyvien neuvojen kanssa, vaan kuuntelee. Ja jota minä kuuntelen samalla tavalla, ehdoitta.

Näistä kolmesta ystävästä on kaksi ylittänyt viidenkympin rajan jo pari-kolme vuotta sitten ja molemmat saivat hartiahuivin. Lahjassa on kahdenlaista symboliikkaa: ensinnäkin sen tarkoitus on lämmittää iän kolottamia hartioita ja toiseksi se on tehty ystävänrakkaudella, silmukka silmukalta, vain tätä ystävää varten, joka myös ymmärtää käsintehdyn lahjan arvokkuuden.

Jo toukokuussa aloin potea luomisen tuskaa. Käsityöt eivät kerta kaikkiaan huvittaneet. Otin kyllä lankoja esille, mutta mikään niistä ei puhuttanut. Tämän seurauksena tuntui etten osannut rentoutua kunnolla. Ja sen seurauksena nukkumishäiröt, joita poden silloin tällöin, lähinnä täydenkuun aikaan. Viimeinen kuukausi on ollut todella hankala, onneksi olen ollut lomalla.

Pari päivää sitten huomasin, että viikon päästä on heinäkuun viimeinen päivä ja kolmas ystäväni täyttää 50 vuotta! Olenhan minä sen tiennyt jo kauan aikaa, mutta koska hän ei aio viettää isoja juhlia ja asuu niin kaukana, ettei siellä piipahda yhdessä illassa, niin olen jotenkin sivuuttanut asian. Mutta nyt tuli mieleeni, että lahjalla alkaa olla kiire. Huivi on ehdottomasti oikea valinta ja sopivaa lankaakin löytyi yhdestä laatikosta. Malliakaan ei tarvitse pähkäillä: täällä Ruotsissa ovat Salomoninsolmut ehdoton suosikki ja aika harvinaista katukuvassa. Jonkin verran pelkäsin, ettei huvita koko solmuilu ja huivista tulee pakkopullaa. Haluan tietysti tehdä sen iloisella mielellä ja täysin vapaaehtoisesti. Sen takia ajattelin ensin "harjoitella" tossuilla, jotka valmistuivat huovutuskuntoon eilen (valkoinen työ edellisessä postauksessa) ja heti niiden jälkeen alkoi luistaa myös solmuilu. Ja mikä kaikkein parasta: nukuin viime yön hyvin!

Tänään iloitsen siitä että minulla on rakkaita ystäviä, kiva rentouttava käsityöharrastus, sopivan lämmin poutapäivä ja lomaa jäljellä vielä 3½ päivää! Ja myös siitä että juuri SINÄ luet blogiani...