Kerrostaloasutusta

En voinut olla kuvaamatta tätä puuta, sienien laatusta ei ole aavistustakaan, mutta yksi nyrkkisääntö on jäänyt lapsuudesta mieleen: puissa kasvavia sieniä ei missään tapauksessa saa poimia (en muista ovatko myrkyllisiä vai syömäkelvottomia...).

Perjantaina lämpötila hipoi 25 astetta, uskomatonta! Lauantaina lämpö oli laskenut, mutta oli vielä aamupäivällä pehmeän sumuinen ja hellivä. Illalla tapasin yhden parhaimmista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni, joka asuu länsirannikolla. Viimeksi näimme tasan kaksi vuotta sitten, sähköposti ja tekstiyhteys viikottain kyllä pelaa. Ensi keväänä tulee 30 vuotta siitä, kun tapasimme ensimmäisen kerran!

Tänään tein uuden suppilovahverovaltauksen, lähimetsästä. Kaikesta päätellen naapurit ovat menneet merta edemmäs kalaan, ihan niinkuin minäkin aikaisemmin. Tämä valtaus on n 5 minuutin päästä kotoa, poikkean vain koiranulkoilupolusta muutaman metrin oikealle niin sienimättäitä on pilvin pimein! Aloin jo mietiskellä kuivauslaitteen ostoa.

Iltapäivällä soitti käly, joka pyysi mukaan taidenäyttelyyn. Lähdin siltä istumalta, vaikka sen sortin kulttuuritapahtumat eivät ihan arkipäivään (tai pyhään) kuulukaan. Itse näyttely ei tehnyt syvää vaikutusta, mutta oli kiva tavata. Myös yhteinen ystävättäremme pääsi mukaan ja sovimme uudesta, yhteisestä kulttuuritapahtumasta parin-kolmen viikon päästä. Mukaan kotiin sain pussillisen omenoita suoraan puusta.

Enää kaksi viikkoa sädehoitoa, sitten se on ohi!!!!