Entinen UFO...

Ikävä kyllä värit ei tule oikeuksiinsa. Alaosan vihreä on oikein kaunista sammaleenvihreää, joka muuttuu sinapinkeltaisen kautta lilaksi ja sitten tumman punaisen kautta viininpunaiseksi. Otin monta kuvaa, mutta kaikkien värit olivat samanlaisia haaliskoja.

Huivi oli oikeastaan jo valmis, mutta hiukkasen liian pieni. Ja kuinkas ollakaan, löysin vielä 40 gr lisää lankaa punaisensävyisenä yhden pussin pohjalta. Ei muuta kuin purkuun, värien uudelleen sovittelut ja työhön. Nopeasti tämä tulikin isoilla puikoilla. Lankojen päättelyt vei aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta en antanut periksi vaan tein loppuun saakka eilisiltana. Värit ovat nätit ja sopivat tulevaan syksyyn. Lanka, joka on täyttä villaa, on yhdestä 11 kilon säkistä viime keväältä.

Blogini sattui olemaan auki, kun Mies tarvitsi konettansa. Hän ei yleensä blogiani katsele kuin pakosta apua pyytäessäni, se kun on suomeksi. Hihattoman puseron kuva oli päällimmäisenä. "Onko tämä uusi? En ole ennen nähnytkään." "Joo, se valmistui eilen eikä ole vielä ollut päällä". "Nätti, mutta vähän lyhyt ehkä....?" Luuli mekoksi!!!!

Meillä on kasvamassa hyvä vahtikoira. Täällä on ollut koko kesän riesaa vapaana kulkevista naapureiden kissoista, jotka tulevat, eivät vain puutarhaan vaan yrittävät myös sisälle, kun selän kääntää. Kaikkein kurjinta on ettei marsuja voi pitää ulkona häkissä miten vain. Kissat yrittävät saalistaa niitä jopa kaltereiden läpi. Marsut ovat herkkähermoisia ja voivat jopa kuolla säikähdyksestä ja stressistä. Meillä on aina ollut iso pyyheliina kivet painoina häkkiä peittämässä ja näköesteenä. Yksi kissa oli taas tulossa terassin kautta sisään. Mutta meidän koirapa asettui oviaukkoon ja MURISI oikein kumeaa rintamurinaa. Kissa pysähtyi kuin seinään, katseli hetken ja lähti perääntymään hyvin varovasti takaisinpäin. Kai se hämmästyi niin kovasti, että meni pasmat sekaisin. Pääasia kuitenkin, ettei se tullut takaisin. Kissa oli suurempi kuin pentu. Ymmärrätte kai että olen hyvin tyytyväinen?

Tänään on anopin syntymäpäivä ja hän saa huivinsa. Menemme hänen luokseen syömään rapuja illalla vanhojen traditioiden mukaan. Täällä Ruotsissa pidetään ahkerasti rapukekkereitä. Kun muutin Ruotsiin 70-luvun lopulla, en ollut edes katkarapuja nähnyt kuin kuvissa. Ensimmäisten rapujen kanssa taistelin firman juhlissa, onneksi oli avulias pöytänaapuri, joka opetti oikeat tavat. Ensimmäiset ravut kauden avajaisissa maistuvat aina parhaimmille, mutta kolmansien juhlien jälkeen alan jo kyllästyä.

Olisi muuten kiva saada yhteyttä ulkosuomalaisiin neule- ja käsityöbloggaajiin. Muutaman olen löytänyt Finnish Knit Blogs:in kautta, mutta laittakaa mielellään kommenttia, jos tänne eksytte. Strickmühle otti ensimmäisenä yhteyttä, terveisiä vaan Saksaan!
Tarkoituksenani on merkitä sivupalkkiin kaikki ulkosuomalaiset ja suomenkieliset neule- ja käsityöblogit, jotka löydän. Mutta se on projekti, johon tarvin apua, olen niin onnettoman poropeukalo tämän blogini kanssa.