Sylvian joululaulu

Tänä vuonna oli vaikea saada joulutunnelmaa. En tiedä mistä johtui, lumen puutteestako vai iäkkäistä vanhemmistani, jotka joutuivat olosuhteiden pakosta viettämään joulunsa kaksistaan pitkästä aikaa, ilman yhtäkään lasta tai lastenlasta lähellään. Uskoin ja toivoin tunnelman vihdoin tulevan aaton lähestyessä, mutta vielä tänä aamuna se oli hakusalla. Kunnes tapahtui jotain, hetki tuli aivan arvaamatta ja kaikessa voimassaan: odottelin että Tytär valmistautuu lähtöön Anopin luo, jonka luona aina Tukholmassa ollessamme syömme joululounaan. TV oli päällä ja vaihdoin kanavia vanhasta tottumuksesta. Ruotsin TV2 lähetti joulumusiikkia, josta olin lukenutkin aikaisemmin, mutten sen kummemmin ollut noteerannut päivää ja aikaa. Juuri kun vaihdoin kanavalle alkoi "Sylvian joululaulu" Johanna Rusasen esittämänä ja Lapin Kamariorkesterin säestämänä! Tämä pysäytti jokaisen solun kehossani. Istuin ja kuuntelin jokaisella aistillani rakkainta joululauluani, jota en ole kuullut vuosiin, en edes viime vuonna Suomessa joulua viettäessäni. Ensimmäinen säkeistö on aina ollut mielestäni kaunein, mutta viimeistä säkeistöä kuunnellessani oli mieleni täysin tyyni ja rauhallinen, nyt oli joulu tullut sydämeeni:

"Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan;
joulu joutui jo syömmeihinkin,
ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois' laulajan?"

"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman."

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!