Kuinka moni....
teistä omistaa raanun? Ja kuinka monella se on seinällä?
Muuttaessani Ruotsiin syksyllä -77 oli ensimmäinen asuntoni huone ja vessa soluasuntolassa, jossa asui vain opiskelijoita. Meitä oli aika monesta maasta, koska silloin vielä 10% koko yliopiston opiskelijamäärästä oli ulkomaalaisia. Minun solussani oli ruotsalaisten ja suomalaisten lisäksi turkkilainen, jamaicalainen ja iranilainen. Siihenaikaan suomalaisen opiskelijan kämpän tunsi siitä, että siellä riippui raanu seinällä! Tämä on jäänyt mieleen, koska ikkunoissa ei usein ollut verhoja edessä ja huoneeseen, varsinkin alimman kerroksen, näki ilman näkösuojaa. Aika monta seinää koristi toinen toistaan kauniimpi raanu.
Äitini kutoi veljilleni raanun ylioppilaslahjaksi. Minä sain matkahuovan - toivomukseni mukaan. Mutta pari vuotta myöhemmin halusin kuitenkin oman raanun ja sain sen YO-merkonomi -tutkinnon suoritettuani. Se raanu lähti mukaan opiskelijakämppääni ja on siitä asti aina ollut seinälläni. Myös veljieni raanut ovat kunniapaikalla heidän kodeissaan.
Kuva on huonosta kulmasta, koska en voinut sitä ottaa suoraan edestä. Raanun nimi on "Karpalo", suunnittelijaa en enää muista. Valkoinen alaosassa on lunta ja punainen sen päällä marjoja.
Muuttaessani Ruotsiin syksyllä -77 oli ensimmäinen asuntoni huone ja vessa soluasuntolassa, jossa asui vain opiskelijoita. Meitä oli aika monesta maasta, koska silloin vielä 10% koko yliopiston opiskelijamäärästä oli ulkomaalaisia. Minun solussani oli ruotsalaisten ja suomalaisten lisäksi turkkilainen, jamaicalainen ja iranilainen. Siihenaikaan suomalaisen opiskelijan kämpän tunsi siitä, että siellä riippui raanu seinällä! Tämä on jäänyt mieleen, koska ikkunoissa ei usein ollut verhoja edessä ja huoneeseen, varsinkin alimman kerroksen, näki ilman näkösuojaa. Aika monta seinää koristi toinen toistaan kauniimpi raanu.
Äitini kutoi veljilleni raanun ylioppilaslahjaksi. Minä sain matkahuovan - toivomukseni mukaan. Mutta pari vuotta myöhemmin halusin kuitenkin oman raanun ja sain sen YO-merkonomi -tutkinnon suoritettuani. Se raanu lähti mukaan opiskelijakämppääni ja on siitä asti aina ollut seinälläni. Myös veljieni raanut ovat kunniapaikalla heidän kodeissaan.
Kuva on huonosta kulmasta, koska en voinut sitä ottaa suoraan edestä. Raanun nimi on "Karpalo", suunnittelijaa en enää muista. Valkoinen alaosassa on lunta ja punainen sen päällä marjoja.
posted by TuuliS at
5:53 AM
5 Comments:
On raanu. Äidinäiti ennen kuolemaansa testamenttasi minulle joko raanun tai ryijyn. Kumpikin on puna-mustia, eli eivät yhtään minun näköisiäni, mutta kummitätini (äidin sisko) tekemiä. Otin raanun, koska se meni pienempään tilaan.... Nyt ehkä valitsisin ryijyn, mutta toisaalta, haaveilen tekeväni ryijyn itse jonain päivänä. Raanu ei ole ikinä ollut seinällä minun asunnoissani - ei ole tilaa, ja nuo värit...
By
Anonymous, at 8:03 AM
Raanusi on kaunis.
Itselläni on kaksikin. Anoppi kudotti meille häälahjaksi aika räikeän raanun. Se on aina riippunut ruokailuhuoneessa. Toivon, että mies huolii sen mukaansa.
Rakkaampi on ikivanha, maanvärinen, mummuni kutoma. Hän on sen itse suunnitellut. Kun on lanka loppunut, on vähän räsyäkin välissä. Riippuu sukuni vanhan kapiokirstun takana olohuoneessa.
Makuuhuoneessa on vielä Marokkolainen matto seinällä, kuin raanu sekin. Kaunis.
By
Anonymous, at 9:00 PM
Minulla itselläni ei ole raanua, mutta äidilleni kudoin vuosia sitten uuden vanhan mallin mukaan.
By
Anonymous, at 9:24 PM
Itselläni ei ole raanua, mutta vanhempien kotoa löytyy kolme kappaletta.
By
Anonymous, at 9:52 PM
Jaa raanuja..hmm.. tällä hetkellä ei oo ku kaks kipaletta seinillä, mutta pari on vissiin tuolla kaapissa varttumassa aikoja parempia, tai sitte ne menee mökin seinälle. Ja mutsilla taitaa olla vielä pari meille tulossa olevaa..
By
Anonymous, at 1:50 AM
Post a Comment
<< Home