Noloa tai ei....

... mutta ainakin kaduttaa näin jälkeenpäin:

Olin 80-luvun alussa Suuren Sairaalan hallinnollisella osastolla töissä ja meillä oli konferenssi järjestetty Suomenlaivalle. Päivällisen jälkeen oli tietenkin tanssia, josta en ole koskaan ollut kovin innostunut. Klinikan yli-ylilääkäri (siis kaikkein korkein pomo) tuli hakemaan minuakin lähinnä kohteliaisuudesta, koska kaikki naispuoliset piti tanssittaa järjestyksessä. Minä tyttö kieltäydyin, koska yleensä aina kieltäydyin riippumatta hakijasta. Mies oli hieman hämmästynyt, mutta jatkoi kierrostaan. Tästä miehestä tuli sittemmin nykyisen kuninkaan henkilääkäri, kaikkein korkein ja kunnioitetuin virka, mitä voi Ruotsissa lääkärinä saada....

Käsityörintamalta sen verran, että eilen ilmoittauduin Käsityömyyjäisiin, jotka pidetään toukokuun alussa. Sain toiseksi viimeisen paikan, onneksi sisältä. Varauksia on yhteensä 50, melko mukava määrä. Alkoi vähän jännittää! Olen ainoa, jolla on huovutettuja töitä esillä. Voisin ehkä kokeilla myös vapaalankahuovutusta, joka on vielä harvinaista täälläpäin. Nyt alkaa sitten töiden merkkaus nimilapuilla!