Mustikatkin....

... alkavat kypsyä metsässä! Eilen maistoin ensimmäisiä. Viime viikolla jo tarkastelin varpuja, koska mustikkakakkaa oli useammassa paikassa ja tunnetusti linnut ilmoittavat omalla tavallaan ensimmäisistä kypsistä marjoista. Kyllä maistuivat hyviltä suoraan suuhun poimittuina! Aikaisin kypsyvät, viime vuonna poimin muistaakseni vasta heinäkuun puolessavälissä.

Kiitos kommenteista villatakkini suhteen - "toipuminen" on helpompaa lohdutusten kera. Olen päättänyt purkaa sen ja tarkistaa silmukkatiheyden ja tehdä uuden. Villatakki ei ole täysin valmis, joten ei sitä voi kenellekään antaa eikä ainakaan tällä hetkellä huvita edes tedä valmiiksi. Siis ilman purkamista siitä tulee UFO, joilla on porttikielto tähän taloon.

Tänään vien Tyttären junalle, hän lähtee elämänsä ensimmäisille musiikkifestivaaleille. Jo on aikakin 17-vuotiaalle, sanoo ikinuori tyttö sisälläni, kun taas huolehtivainen äiti yrittää pitää suunsa kiinni, ettei huolehtisi liikaa. Huolehtimisen aihetta ei pitäisi olla, koska lähtevä seura on luotettavaa ja Tyttärellä järki päässä, mutta minkäs voit, kun kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen? Tyttö sai onneksi taskurahat kasaan eikä ole sellaisia huolia. Ja toivon sydämestäni, että ilmat sallivat telttailijoita! Yritän myös muistella, missä elämän vaiheessa itse olin tuon ikäisenä. Sinä kesänä, kun täytin 18 vuotta, olin ensin taimitarhalla töissä taimien pakkaajana 3 viikkoa ja sain taskurahat kokoon lähtiessäni Göteborgiin töihin satamaan pakkaamaan banaaneja! Lähdin tyttökaverin kanssa, jonka sisar asui Göteborgissa ja jonka luona saimme asua hänen lähtiessään Suomeen lomalle. Banaaninpakkaajana olin 6 viikkoa ja niihin viikkoihin mahtui sekä hauskoja että ikäviä kokemuksia. Tuohon aikaan verrattuna Tyttären festivaalit haalistuvat aika lailla.... Jälkeenpäin olen ihmetellyt, että vanhempani uskalsivat päästää minut niinkin kauas, mutta kaikesta päätellen he luottivat sekä minuun että kaveriini ja kaverin (ventovieraaseen) sisareen. Sama luottamus minulla on oman Tyttäreeni suhteen. Hän ei kysynyt lupaa, vaan ilmoitti suunnitelmistaan hyvissä ajoin. Sen hän kuitenkin kysyi, että tulenko pahalle mielelle, jos hän ei ole kotona syntymäpäivänäni vaan tulee kotiin vasta seuraavana päivänä. Siitä tuli hyvä mieli! Sanoin ettei minulla mitään sitä vastaan ole, vietetään syntymäpäiviäni kahtena päivänä peräkkäin. Eri asia olisi ollut, jos täyttäisin pyöreitä.


Jasmiini kukkii ja tuoksuu lumoavasti sateen jälkeen