Viimeinen matto? - Sista mattan?

Tässä oli mennä hermot kertakaikkiaan! Ihailin aikani Väinölän uskomattoman hienoja töitä ja ajattelin, että jo olisi aika alkaa remontoida ja sisustaa omaa nukkekotiani. Helppo aloitus voisi olla vaikka matto. Ei se niin helpoa ollut, se oli vaikeaa. Se oli todella vaikeaa!!! Hattua nostan kaikille nukkekodin sisustajulle ja aivan erikoisesti Väinölän emännälle, jonka töitä käyn ihailemassa.

Olisi melko varmasti helpottanut, jos olisin käynyt tarkistuttamassa silmälasini aivan ensimmäiseksi. Tuntui ettei mikään kohta (kolmiteholasit) linsseistä ollut se oikea tarkkuus. Lopulta heitin rillit pöydälle ja sovittelin käsivarret sopivalle etäisyydelle. Olen alunperin likinäköinen, jolla alkaa olla vanhuuden(?) tuomia vaikeuksia nähdä myös lähelle. Koukkuna oli äidiltä joskus saamani virkkuukoukku nro 14. Pieni ja terävä kuin neula. Tökin sillä koko ajan vasempaan etusormeen. Kaiken lisäksi siinä oli ilmeisesti pieni naarmu, koska se tarttui varsinkin tuohon roosan väriseen lankaan koko ajan. Langoista en tiedä mitä ne ovat, jotain ohutta kirjontalankaa ilmeisesti, hieman ompelukonelankaa paksumpaa. Löysin ne laatikosta, jossa säilytän epämääräisiä ohuita lankoja. Luulin jo olevani valmis, kun päätin että täytyyhän matossa olla hapsut. Siinä repesivät pelihousut lopullisesti! Lanka oli niin liukasta ja ykskaks taipumatonta, että en millään meinannut saada sitä lenkeille. En kuitenkaan antanut periksi vaan tein maton valmiiksi ja siitä tuli oikeastaan aika hyvä. Olisi tosin voinut olla hieman leveämpi. Uutta en kuitenkaan aio tehdä.

Jag höll på ett bli tokig med denna matta! Har varit på besök hos Väinölä otaliga gånger och beundrat inredningen. Tänkte att det skulle vara roligt att påbörja egen renovering av mitt dockhus och vilket skulle vara lättare än att virka en liten matta? Lätt var det inte, tvärtom! Det var jättejobbigt! Det skulle nog varit lättare om jag kollat styrkan av glasögonen först. Ingen position var bra fast jag har multiprogressiva linser. Till slut kastade jag dem på bordet och ställde armarna på lagom avstånd. Sedan var det virknålen nr 14, som jag ärvt av mamma. Den var vass som en synål och hade förmodligen en rispa, som fastnade speciellt i den rosa tråden. Trådarna var något ospecificerat, litet grövre än sytråd.
När jag var så gott som klar bestämde jag att mattan skulle ha fransar. Då tappade jag humöret fullständigt! 60 st fransar och helt plötsligt gick det inte att böja tråden, som halkade undan nålen och var stel som fiskelina! Kände mig riktigt duktig när jag ändå inte gav upp utan gjorde mattan klar och den blev ju bra. Den kunde varit litet bredare, men får duga denna gång. Det dröjer innan jag sätter igång nästa projekt!