Ravustamassa!

Pääsin eka kertaa elämässäni ravustamaan! Kutsu tuli jo alkukesästä vakuutusasiamieheltä töihin ja vastasin heti myöntävästi. Se oli hauskaa hommaa. Meidän ryhmällä oli niin hyvä saalistusonni, että jokainen sai kotiinvietäväksi 8 kappaletta eläviä rapuja. Poika täyttää ylihuomenna 18 v ja päivällistoivomuksena on rapukestit. Nämä täytyy siis keittää viimeistään huomisiltana....

Kokoeroa oli melkoisesti. Kaikkein pienimmät heitimme takaisin järveen kasvamaan.

Tulin kotiin aika myöhään, mutta Poika oli kavereiden luona enkä jaksanut odottaa häntä. Laitoin laatikon (kansi tiukasti suljettuna) hänen sänkyynsä pienen viestin kanssa: Onnea etukäteen! Laita laatikko kellariin. Aamulla ennen töihinlähtöä kävin tarkistamassa, että Poika oli kotona (nukkui sikeästi) ja vienyt laatikon säilöön. Kyllä nauratti, kun kansi oli puolihuolimattomasti kiinni ja laatikossa vain 6 rapua! Pientä rapinaa kuului jostain hyllyjen alta nurkasta eikä minulla ollut aikaa alkaa pyydystää rapuja uudelleen, joten laitoin kannen huolellisesti kiinni, samoin kellarinoven. Illalla sitten Mies sai etsiä karkulaiset ja laittaa ne parempaan säilöön: Blogimarsun varahäkin kaukaloon.

Näistä riittää jokaiselle perheenjäsenelle kaksi maistiaiseksi, loput käyn ostamassa kaupasta. Saa nähdä, minkälainen makuero on pakastetuilla ja elävinäkeitetyillä.

Lopuksi vielä tunnustus, että rapujen elävänäkeittäminen EI kuulu tapoihini, enkä luultavasti tule sitä tekemään kovin usein myöhemminkään. Tarkoitus on lähinnä juhlistaa Pojan 18-vuotissyntymäpäivää tällä erikoisuudella.