... ja sunnuntai!

Johtuisiko aikaisesta ylösnoususta (kello soi kuudelta) vai 30 sentin lumivaipasta, että päivä tuntuu pidemmältä! Lumi tekee maiseman paljon valoisammaksi ja nyt vasta hämärtää, vaikka kello on jo neljä.

Tyttöjen peli ei aamulla luistanut, joten 0-2 häviön jälkeen palasimme vaitonaisina kotiin. Täällä oli odottamassa ylipirteä koiranpentu, jonka riemulla ei ollut rajoja, kun pääsi ulos lumihankeen leikkimään. Lumipallot olivat suuri ihme ja ihastus - niitähän voi syödäkin! Kävimme lähimetsässä lenkillä ja koira möyrysi ja mellasti kuin henkensä edestä. Eihän sitä koskaan tiedä näillä leveysasteilla kuinka kauan lumi pysyy maassa. Parasta ottaa ilo irti elämästä kun voi...

Ettei aivan langattomaksi tämä juttu käy niin voin todeta, että on olemassa INHOTTAVAA lankaa. Ostin viime vuonna Novitan Sardinia -lankaa, kun kerran lähikaupasta sain. Tämä on 100% akryyliä, mutta koska Helen on sitä myös ja aivan miellyttävää ja pehmeää sekä neuloessa että käytössä, niin haksahdin. Tämä on inhottavinta lankaa, mitä olen koskaan neulonut! Jos käsissä on pienikin karhea kohta (ja niitähän on talvikuivissa sormissani) niin heti tarttuu kiinni käsien rasvaamisesta huolimatta. Eikä siinä kaikki: langanpäätä ei millään löytynyt kerän sisältä vaan jouduin vetämään sieltä puolet langasta yhtenä myttynä ulos. Solmuillehan se meni. Tuli ostettua kaksi kerää = 200 gr. Plääh!

Sain sentään sukat valmiiksi Tyttärelle eilisiltana Matti-elokuvaa katsoessani filmikanavalta TV:stä. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa mäkikotkan toilauksille. Sääliksi alkoi lopulta käydä koko juttu. Sukista tuli tavalliset, harmaat perussukat täysin Tyttären "tilauksen" mukaan. On se kumma ettei edes yhtä ohutta pientä iloista raitaa saa olla hänen neuleissaan. Seuraavat sukat on aivan pakko tehdä seiskaveikan moniraidasta, ettei täysin tylsisty!