Kesälaitumella - På sommarbete

Puhukoon kuvat puolestaan. Bilderna får tala.

Näissä maisemissa vietimme lähes viikon, tämä ei siis ole mikään museo vaan vanhempieni tarkasti varjelema kesäpaikka. He ovat viettäneet täällä 44 kesää suurinpiirtein samoissa yksinkertaisissa olosuhteissa, ainoastaan luonto on muuttanut muotoaan ja puut kasvaneet yhä suuremmiksi joka vuosi.

Här tillbringade vi nästan en hel vecka, detta är alltså inget museum utan mina föräldrars 44 år gammalt sommarställe, där de varit varje sommar i samma enkla förhållanden som i början. Endast naturen har förändrats och träden blivit högre och större för varje år.

Blogikoira luuli tulleensa Paratiisiin! Tontti on yli hehtaarin kokoinen, josta rantaviivaa on n. 300 metriä. Lintuja, myyriä, hiiriä, hyönteisiä, kaloja, rapuja(!) ja kaikkia muita ihmeellisä asioita ja hajuja oli niin paljon etteivät kaupunkilaiskoiran pienet aivot tahtoneet jaksaa sulattaa aivan kaikkea. Se nukkui kuin tukki koko yön ja heräsi vasta kymmeneltä ylös ja ulos, unohti jopa syödä aamiaista ensin, vaikka yleensä se on tärkein asia maailmassa heti aamupissan jälkeen! Blogghunden trodde att den hade kommit till Paradiset! Tomten är över en hektar stor och strandlinjen över 300 m lång. Fåglar, sorkar, möss, insekter, fiskar, kräftor(!) och allt annat underbart konstigt doftande saker höll på att förvirra stadshundens lilla hjärna totalt. Hon sov som en stock hela natten och gick upp först kring 10-snåret fortfarande sömndrucken, glömde till och med att äta innan det var dags att börja studera omgivningen. Vanligtvis är maten det absolut viktigaste efter morgonkisset!

Käsityö- ja lankapostaus tulee myöhemmin, flunssa ei ole vielä hellittänyt ja lähden tästä lepäilemään. Stick- och garnrapporten kommer senare, förkylningen finns kvar i kroppen och jag går och lägger mig igen.