Kätten töitä...

... ovat nämäkin. Monen kuukauden aherrus tuottaa tulosta.

Sain työkaverilta 3 Verenpisaran taimea toukokuun lopussa, kun lähdin vuorotteluvapaalleni. Kaikki taimet saivat samat olosuhteet, mutta yksi hukkui (tyhjensin kyllä kaikki ruukut sateen jälkeen), yksi kituuttaa henkihieverissä, mutta tämä kolmas joka oli pienin ja kitukasvuisin alussa, innostuikin kasvamaan. Se haaroittui itsestään ja on tehnyt toistakymmentä nuppua.

Tässä kaksi suurinta....

jotka kukkivat kauniisti!

Emokaktukseni on kukkinut aikaisemmin jo kolmella kukalla yhtäaikaa ja työnsi uudet kolme nuppua. Yksi niistä ei vielä ole jaksanut aueta, mutta nämä...

aukesivat eilen iltapäivällä. Niissa on uskomaton tuoksu, mutta kukkivat parhaassa tapauksessa vain 2 päivää. Täytyy nauttia se lyhyt aika. Tänään on onneksi aurinkoista eikä yhtään sateista, joten voin olla paljon ulkona.

Begonian mukulat talvehtivat kellarikerroksessa isossa ruukussa turvepedissä ja ilmeisesti viihtyivät, koska onnistuin saamaan ne näin hienoon kuntoon oikeastaan ilman mitään kommervenkkejä. Ovat kukkineet jo varmaan 6 viikkoa eikä loppua näy.

Tämä on kanssa ollut kiitollinen koko kesän. Kun vain muistan lorauttaa vähän vettä joka päivä niin hyvin viihtyy. Lehdet ovat niin tiheässä että sadevesi valuu pois eikä hukkumisvaaraa ole. Useammat ruukkuni ovat umpinaisia kaikkien sääntöjen vastaisesti, mutta olen huomannut sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin reiälliset ruukut, varsinkin silloin kun ollaan paljon poissa. Eivät ainakaan kuivu.

Jasmiini keittiön ikkunalla. Sain sen kukkimaan, vaikka luulin jo välillä se heittävän henkensä auringonpaahteessa. Lumoava tuoksu tässäkin.

Meille tulee paljon luumuja tänä vuonna. Ensimmäiset alkavat kypsyä. Joka toinen vuosi on normaali sato ja joka toinen RUNSAS. Se tarkoittaa erinäisiä sangollisia isoja luumuja, joiden satokausi on pari viikooa. Aika kovaa hommaa, jos haluaa kaiken hyödyntää. Vuosien varrella olen keittänyt useammankin kilon marmelaadia, chutney:a ja myös mehua, kun en muuta keksinyt. Marmelaadi- ja chutney -purkit ovatkin perinteisä joululahjoja ja tuliaisia. Mutta osa luumuista on silti pakko heittää kompostiin.

On meillä puutarhatonttukin. Sillä oli kukka tuossa puuropadassa, mutta sekin pääsi hukkumaan tämän elokuun lopun sadekauden aikana. Tontun sain työkaverilta, joka jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten kesällä, eikä ajatellut joulua ja joulukoristeita siinä vaiheessa. Tämä tonttu on ulkona kesät-talvet ja puuropadan sisältö vaihtelee vuodenajasta riipuen. Siinä on kukkia, käpyjä, syksyisiä lehtiä, lunta, kynttilä, pajunkissoja ja mitä vain mieleen tulee.

Asiasta toiseen. Luin tämän päivä lehdestä, että pullanmyynti on taas sallittua. Itse EU-kommissionääri Margot Wallström oli puuttunut asiaan ja antanut erikoisluvan, koska pullat ja kakut tulevat suoraan uunista ilman välikäsiä ja pitkiä kuljetuksia.

Eilen illalla vein sitten 10 kilon säkin lankaa hyväntekeväisyyteen. Pussia täyttäessäni aikaisemmin kesällä päätin, etten käy sisältöä läpi enää uudelleen. Mutta sitä sulkiessani yksi pussi huusi, että ei halua muuttaa vaan jäädä kotiin ja niin se sitten jäi. Toisaalta laitoin mukaan uuden pussin, joka sisälsi anopin lahjoittamaa lankaa ja muutaman yksinäisen kerän omiakin. Anopiin langat eivät olleet ehtineet kotiutua eivätkä olleet ehtineet saamaan uusia kavereita, joten niillä ei ollut mitään vastaan uutta pikaista muuttoa.

Arvatkaapa mitä tämä kapsäkki sisältää?

Joo, tyhmä kysymys! Jokaisella neuleblogeja lukevallahan on ensimmäisenä ajatuksena LANKAA!!

Näistä pitäisi tulla Apupupuja. Ei tietenkään kaikista, mutta on ainakin valinnan varaa väreissä. Kaikki langat ovat samanpaksuisia ja taatusti 100% villaa.

Tänään en ole vielä ehtinyt ilahduttaa uusilla asioilla, mutta eilenillalla ilahdutin eläkeläistätiä, joka otti vastaan lankasäkkini. Silmät aivan loistivat ja ilo oli aitoa, samoin kiitos tuli sydämestä asti! Ja samalla ilahdutin itseäni.