Koiravahtina...

Tämä koiraneiti, "vanhapiika", 11 v tuli meille eilen ja palaa kotiinsa vajaan kahden viikon päästä. Labradorin ja schäferin sekoitus, Schabrador. Kiltti ja hyvinkasvatettu, mutta omiin tapoihinsa piintynyt. Tottunut rauhalliseen elämään eläkeläisparin (Appeni) luona, jossa ei ole lapsia eikä nuoria eikä varsinkaan muita koiria, pennuista puhumattakaan! Bella on tietenkin onnesta lääpällään ja leikkii "seuraa johtajaa" kai unissaankin. Eilen ainakin teki kaiken mitä vanhempi koira orjallisesti matkien. Pissat, kakat, ruoat, nukkumiset. Hyvää koirakoulua ja käyttäytmisharjoituksia pari viikkoa.
Ja taitaa olla juuri sopiva aika iän puolesta. Meidän pentu ei ole enää mikään pieni pentu vaan alkaa jo näyttää siltä mitä aikuisena tulee olemaan. Uhmaikä ei onneksi ole vielä iskenyt, joten oppimisvalmius on huipussaan.
Ja pari sanaa myös käsitöistä: punaisesta solmuhuivista tuli loppujen lopuksi oikein hyvä, kun pistin sen venytysharjoitteluun. Toisin sanoen kiinnitin sen pyykkipojilla leveästä reunasta narulle, ripustin henkarin kolmion alareunaan ja suihkutin koko huivin kevyesti. Kuivuttuaan se oli saanut oikean muotonsa ja on sen myös pitänyt.
Lähinnä kokeilumielessä aloitin jo toisen huivin, jossa teen levennykset harvemmin. En vielä oikein tiedä mitä siitä tulee, se näyttää vielä aika muotopuolelta....