Tuulintupa hiljenee...

... kymmeneksi päiväksi. Joudun ilmeisesti totaaliseen nettipimentoon, saa nähdä kuinka siitä selviän. Täältä koneestahan nykyisin haen lähes kaiken informaation. Aamulehti kyllä tulee, mutta lähinnä sen takia, että on niin mukavaa lukea sitä rauhassa aamiaisen yhteydessä.

Joutuukohan perhe pimentoon? Ensimmäistä kertaa olen poissa kotoa näin kauan. Olen kyllä ollut tapaamassa vanhempiani samanlaisen ajanjakson, mutta silloin on aina ollut joko yksi tai molemmet lapset mukana. Tällä kertaa heistä ei kumpikaan voi lähteä mukaan koulukiireiden takia.

Ja kaiken mahdollisen olen valmistellut etukäteen. Ovatko kaikki äidit samanlaisia? Jääkaappi ja pakastin ovat pullollaan ruokaa, pyykkikori kaikuu tyhjyyttään, kaikki pestyt vaatteet myös silitetty, koiran ruoat valmiina kerta-annoksina pakasteessa, koko talo imuroitu ja kaikki kukat kasteltu. Myös Anoppi on hälytysasemissa, jos tarvitaan akuuttia apua. Olenko unohtanut jotain?

Jos olen niin olkoon! Aion viettää todella tarpeellisen ja rauhallisen loman ilman mitään vaatimuksia. Valvon niin pitkään kuin jaksan, nousen ylös kun itse haluan, autan kotitöissä enkä ole niistä vastuussa, kuljen kirpputoreilla ja lankaostoksilla ja tapaan lapsuudenaikaisen ystäväni ja ennenkaikkea olen äitini seurana. Ja tietenkin isäni, vaikka se on erilaista. Hänellä on Alzheimer, ei vielä kovin vakavana, mutta kuitenkin niin että se rajoittaa jo jokapäiväistä elämää, enemmän ja enemmän. Hän ei itse siitä juuri kärsi, mutta dementiasairaudethan ovat omaisten sairauksia. Juuri sen takia tuntuu todella hyvältä lähteä yksin ja keskittyä olemaan äitini tukena.

Lukijoilleni toivotan hyvää tulevaa viikonloppua ja koko ensi viikkoa. On kiva tulla sitten taas katsomaan mitä kaikkea ihanaa olette ehtineet väsätä ja mistä asioista kirjoitelleet!