Olin paikallisessa neuletapaamisessa...

... tänään. Minkä ihmeen takia täällä tapaa vain eläkeläismummoja sellaisissa tapahtumissa? Paikallinen lehti ilmoitti jo monta viikkoa etukäteen käsityöyhdistyksen kokeilusta pitää neulekahvila 5:nä lauantaina peräkkäin. Ehdin jo odottaa tapaamista, ehkä siellä tapaisi jonkun sukulaissielun ja lankaholistin. Ja katinkontit! Aivan samoin kuin Punaisen Ristin käsityöilloissa on keski-ikä 70+ ja minä tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Eihän kaikki naispuoliset eläkeläiset ole mummoja negatiivisessa mielessä, päinvastoin. Minulla vain taitaa olla huono tuuri harrastukseni kanssa.

Lankaa oli myös tarjolla, paikallisen keskuksen lankakaupasta, josta en koskaan mitään löydä. Lähinnä korkeiden hintojen takia. Mummot olivat innoissaan monivärisestä tikapuulangasta, josta voi neuloa huivin #7 puikoilla vain yhdestä kerästä. Jaha, se olikin sitten ihmetyksen kohde. Muistaakseni nämä langat esiteltiin alan messuilla jo yli kaksi vuotta sitten... Minulla oli mukana työnalla olevat ranteenlämmittimet sekä kirja, josta ohje. Lankana Pirtin 2-säikeistä liukuvärjättyä villaa. Sain kovasti kehuja, se oli tietenkin kivaa, mutta sitten haluttiin kopioida ohje. Minun luvallani tietenkin, mutta jotenkin jäi harmittamaan.

Olenkohan noussut väärällä jalalla vai mistä tämä pettymys? Taidan tehdä ranteenlämmittimet valmiiksi pikimmin, että mieliala vähän nousee. Voinhan keittää samalla kahvit ja syödä vaniljamunkin. Mieluisaa seuraa saan Miehestä, vaikka hän ei neuleitani juuri kommentoikaan...