ISO lankakori...

... on virkattu valmiiksi ja pyörinyt kerran jo koneessa. Se ei mielestäni huopunut tarpeeksi, oli kai liikaa kavereita seurana, joten laitan sen uudestaan koneeseen. Ensin pitää vaan tyhjentää kuivumassa olevat muut pyykit alta pois ja se ei yhtään huvita just nyt. Olen muuten ennenkin huomannut, että "tavaran" määrä koneessa vaikuttaa aika paljon huopumistulokseen.

Kirjoitin viime postauksessa, että epäonnistuneet huovutukseni menevät roskikseen. Sain vihjeitä niiden uusiokäytöstä, kiitos vaan. Tarkoitin kyllä lähinnä niitä epämääräisiä villamöykkyjä, joista ei tiedä oliko niistä tarkoitus venyttää tossut vai patalappu. Välähti mieleen, että koska apupupujen täyte on hakusalla niin ehkä niistä palloista voi pilkkoa sopivankokoista vanua sisuksiksi. Ja selvennykseksi vielä, että olen epäonnistunut huovutuksessa ehkä kymmenen kertaa, mutta vain kolme tulosta heittänyt roskiin. Ne seitsemän olen säästänyt ja ajatellut hyödyntää jotenkin...

Eilen selvisi Suomeen lähdön päivämäärä. 5. lokakuuta lähden veljeni matkassa pohjoiseen nelostietä rannikkoa ajaen yötä vasten. Hänen mukaansa matka kestää n. 12 tuntia, ellei tule pohjoisessa liukkaat kelit vastaan. Hän tekee metsästysmatkan joka syksy samoihin aikoihin, joten tietää mistä puhuu. Olen ollut mukana ennenkin, mutta viime kerrasta on monta vuotta. Hän ajaa mielellään yöllä koska silloin on vähemmän liikennettä ja voi kaasutella kovempaa. Huh! On se taas pitkä matka edessä, mutta minkäs teen kun niin kauas muutin kotoani?! Kauhean mielelläni lähden! Ikävä kyllä en voi ottaa Bellaa mukaan, koska en ehdi hankkia EU-passia ajoissa. Sen saaminen kestää eläinlääkärin mukaan 4-5 kk, koska vesikauhurokotusten analyysiin menee niin kauan. Analyysi tehdään Jordbruksverketissä ja se on valtion laitos. Enempää selityksiä ei kai tarvita. Anteeksi vaan, jos joku lukija on valtiolla töissä. Tarkoitus ei ole kritisoida ja tässä on kyse Ruotsin valtion byrokratiasta.

Mietin hieman mielessäni, että Apupupujen lisäksi voisin ottaa neulomuksiani mukaan ja lähettää Haastekeräykseen Suomessa. Lisäksi voisin varmaan saada kasaan ainakin pari peittoa Vaakan peittokeräykseen. Tilkut on neulottuna, ei tarvi kuin kasata (ja nämä tilkut eivät ole omaa päiväpeittoani varten vaan vuosien varrella puhdetöinä tehtyjä jämälangoista). Kasaamisen voisin suorittaa Suomessa ja saisin varmaan äidinkin mukaan kaveriksi. Se olisi paljon hauskempaa kaksin. Pitää vielä miettiä.

Nyt ajattelin yllättää perheen ja paistaa omenapiirakan. Vastaleivotun tuoksu kotiin tullessa on yksi lapsuusajan rakkaista muistoista. Äitini oli kotiäiti niin kauan kuin me lapset asuimme kotona ja hän leipoi usein sekä sämpylöitä että pullaa. Kävin jopa hyppytunnin aikana kotona syömässä vastaleivottua leipää ja niin tekivät veljenikin. Usein meillä oli myös kavereita mukana! Onneksi koulu oli niin lähellä, että ehdimme tunnin aikana edestakaisin.