Välipalana...

... kaksi työtä.

Seiskaveikan Raitaa kärjestä aloitettuna Ullan ohjeella. Ajattelin todistaa lähinnä itselleni, että kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja. Helppoa ja käteväähän tuo oli alkukangerrusten (= aloitussilmukoiden) jälkeen. Tavalliset perinteiset sukat varresta alaspäin osaan tehdä sekä pimeässä tai vaikkapa silmät kiinni, joten oli jo aika kokeilla uutta.

Nämä ovat kokeilu Pörrön pannulapputossuohjeesta. Kuvassa ei näy kovinkaan selvästi kiva taitos tuossa nilkan edessä. Malli on hauska ja käyttökelpoinen. Näitä teen varmasti useammat lämpimästä ja paksusta langasta, ehkä joululahjaksi. Tuohon taitoksen kärkeen sopisi joulua ajatellen pieni kulkunen (äidit tietää missä lapset luuhaa ja lapset tietävät missä äiti on...). Tupsu voi myös olla kiva, jos haluaa hiipiä hiljaa.

Suunnitelmiini tänään kuului alunperin "luumusavotta". Meillä kotipuolessa sanotaan kaikkia suuria, energiaa ja aikaa vaativia töitä savotoiksi. Siis keittää hilloa, marmelaadia, chutney:a tai mehua. Suunnitelma lopahti jo alkumetreillä. Luumut olivat niin matoisia, että 2/3 sangollisesta jouduin heittämään roskiin. Innostus katosi saman tien. En tiedä vielä olenko pahoillani vai helpottunut. Puussa on ämpärikaupalla vielä kypsymässä uusia luumuja, mutta jos ne ovat yhtä matoisia kuin nämä ensimmäiset niin ei kyllä huvita niistä tehdä yhtään mitään. Yksi tai kaksi toukkaa menettelee, ne kuuluvat oikeastaan kuvioihin, mutta kun niitä alkaa olla niin paljon että pelkään jo saavani niistä painajaisia niin saa koko homma jäädä. Meillä on viime vuotista marmelaadiakin niin monta purkkia vielä jäljellä ettei uusia tarvi. Tämän päivän sato menee luumukiisseliksi.

Villatakki odottaa yhä uusinnostusta. Hihoihin se lopahti tällä(kin) kertaa. Mutta en ole sitä vielä tuominnut UFOksi, vasta kuukauden päästä ellei mitään tapahtu. Nuo sukat ja tossut herättivät taas henkiin jokasyksyisen halun sukka- ja tossutehtailuun. Olisi pitänyt odottaa muutama viikko, mutta kun ohjeet ja langat hyppivät silmille, niin vaikea on panna vastaan. Ja jalkoja alkaa palella alkuillasta, meillä on nimittäin ovi koko ajan raollaan takapihalle, että Bella pääsee itse asioilleen. Se alkaa olla jo sisäsiisti kolmen viikon ahkeran harjoittelun jälkeen. Tänä aamuna tuli aamupissat tosin terassin matolle, kun ei ehtinyt aivan nurmikolle asti, mutta muuten se on hoitanut asiansa kiitettävästi.