Oli niin saamaton olo....

... koko viikonlopun. Ei mikään huvittanut. Tuntui että oli veto poissa, kertakaikkisesti. Tänään tuntuukin sitten jo paremmalta. Ja kaikesta päätellen en sentään täysin saamaton ollut. Tein huivin.

Malli: oma versio eri blogeista löytämistäni ohjeista. Lähinnä kai Minnien käsityömaailmasta.

Lanka: B.B.B Kid Royal 30 g ja Skärgårdsull Ulla (Ålands ullprodukter ab, Hammarland) 100g

Mutta, mutta! Huivista tuli vino! Toinen reuna on 90 cm pitkä ja toinen 120 cm. Lisäykset tein nurjalla kerroksella molemmin puolin 1 s. Olen aivan ihmeissäni. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? Toisaalta vinous ei niin haittaa, kun huivin solmii vähän vinosti päälle,

mutta tarkoitus oli antaa se lahjaksi ystävättärelle, joka täyttää pyöreitä ensi kuussa. Villalanka on liukuvärjättyä ja siinä on todella kauniit, syksyiset värit. Sitä on vielä 2 vyyhteä jäljellä, samoin Kid mohairia, joten voin tehdä uuden lahjan, mutta pitää muuttaa mallia. Olisi kiva sanoa, että malli on omasta päästä (ainakin mukaeltuna). Aikaa on onneksi miettiä vielä, synttärit on vasta lokakuun lopussa.

Sain myös n 250 kukkasipulia upotettua puutarhaan, joten kai minä työskentelen myös saamattomassa mielentilassa. Ainakin sipulipussit ovat poissa eikä niitä kukaan muu ole istuttanut. Ja on täällä joku imuroinutkin. Sitä työtä ei taatusti tee kukaan muu ellen erityisesti pyydä. Kerran tosin sain äitienpäivälahjaksi koko talon imuroinnin Mieheltä! Sain kyllä kukkiakin, mutta imurointi jäi enemmän mieleen. Hääpäivälahjoja olen myös saanut. Niistä parhaiten ovat jääneet mieleen autokatos, ulko-ovi ja vaatekaapin peiliovi. Näille on kaikille hyvä selitys: autokatoksen sain koska autoni ei mahtunut autotalliin (se on Miehen valtakuntaa) eikä sitä haluttu jättää talveksi täysin taivasalle. Ulko-oven sain koska rahat olivat vähissä ja Mies oli itse rakentanut uuden sisäänkäynnin taloomme. Peilioven sain, koska Mies rakensi minulle ihan oman vaatekaapin makuuhuoneen remontin yhteydessä. Olen oikein tyytyväinen kaikkiin lahjoihini, pääasia mielestäni ei ole lahjan laatu vaan enemmänkin merkkipäivän muistaminen.
Nämä seuraavat hämähäkit löytyivät olohuoneen lattialta. Bella oli ne jostain löytänyt ja yrittänyt nitistää. Ripustin ne roikkumaan olohuoneen katosta ja muistelin, kuinka lapset monta, monta vuotta sitten tulivat päivähoidosta silmät loistaen esitellen töitään. Olen säilyttänyt suurimman osan heidän tuotannostaan ja laittanut ne pahvilaatikoihin vintille. Joulukoristeet ovat omassa laatikossaan.