Kun metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt!

Meidän metsässä ei ollut Teddykarhuja eikä Apupupuja vaan tällaisia herkkuja.

Ne ovat Mustatorvisieniä ja minulla on oma, tai Anopin kanssa yhteinen, paikka missä näitä kasvaa - joka vuosi!
Näin paljon me kerättiin kahteen naiseen (sienet kuvassa perattuina). Aion kuivattaa kaikki ja laittaa lasipurkkeihin talven varalle. Näitä on sellainen 10 sentin kerros sanomalehtien päällä ja kun kääntelen niitä silloin tälläin niin kuivuvat hyvin muutamassa päivässä ja kutistuvat myös aika paljon. Kuivat sienet laitan sitten veteen pariksi tunniksi ennenkuin käytän ruoanlaitossa. Ne ovat tosi hyviä!

Paikka on Anopin kesämökin tontin rajavyöhykkeessä n. 10 neliön ala, johon tulee joka vuosi useimmiten valtavasti, joskus harvoin vain muutama litra. Käymme sieltä hakemassa joka vuosi talven sienet. Näiden poimimisessa meni suunnilleen kolme varttia, mutta peratessa kolmisen tuntia. Vaikka perkaaminen on helppoa, koska madot eivät näistä piittaa, niin siinä meni oma aikansa. Koivunsiemenet tahtovat mennä torven pohjalle ja joka sieni on avattava ja harjattava. Tai minä ainakin teen sen vanhasta tottumuksesta. Tällainen sientenkeruu sopii minulle, koska en tunne muita kuin korvasienen, keltavahveron, kivitatatin ja karvalaukun. Keltavahveroita en löydä, korvasienet ovat harvassa, kivitatit yleensä madonsyömiä ja karvalaukut pitää keittää. Mustatorvisieniä ei tarvitse etsiä muuten kuin mustien haavanlehtien seasta, ne ovat puhtaita ja herkullisia. Minkä takia asia pitäisi tehdä sen monimutkaisemmaksi?