Kesä jatkuu!

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämpötila on 20 asteen kieppeissä, mahtavaa!

Pieni kommentti edelliseen postaukseen (laitoin sen vastaukseksi Catarinan kommenttiin, mutta kaikki eivät tietenkään lue niitä). Tarkoitukseni oli lähinnä tuoda esille kuinka jokainen , myös ns. arkipäivä on ainutlaatuinen omalla tavallaan. Minulla ei ikinä ole ollut kahta samanlaista päivää peräkkäin, tuskin muillakaan. Sen vain niin herkästi unohtaa arkipäivän touhuissa. Rutiinithan ovat usein samat, mutta ne pienet yksityiskohdat tekevät päivästä erilaisen ja vivahdeikkaan. Ja olen oikeasti kiinnostunut muiden ihmisten tavallisista arkipäivistä, kuinka ne sujuvat ja kuinka ne vietätte.

Pari päivää sitten klikkasin satunnaisia blogeja blogiringissä ja arvatkaa kuinka hämmästyin, kun aivan ensimmäiseksi satuin tänne?!! Kaikista tuhansista blogeista systeemi valitsi juuri tämän! Niille lukijoille, jotka eivät seuraa blogiani säännöllisesti pieni selitys: olen Rovaniemeltä kotoisin ja vanhempani asuvat siellä vieläkin. Ikävä kyllä teksti oli ranskaksi, jota en osaa lainkaan, mutta kuvat olivat kauniita ja niin tuttuja.

Toinen blogi, jonne eksyin sattumalta, ei ollutkaan yhtä hauskaa luettavaa. Selkäpiitä karmivaa, kauheaa tarinaa. Onneksi kirjoittaja selvittää jo alussa, että tämä on ohi, fyysisesti. Henkinen puolihan ei kai koskaan korjaannu entiselleen, arvet jäävät iäksi. Tämä muistuttaa, kuinka tärkeää on panna merkille kaikki pienetkin poikkeavuudet naapurissa, tuttavien, ystävien, työtovereiden ja yleensä kaikkien kanssaihmisten käytöksessä. Ja puuttua asioihin pienenkin epäilyksen herätessä. Eikä vain ajatella, ettei se varmaankaan mitään ole. Väkivallan ja kiusauksen kohde ei useinkaan itse hae apua.

Nyt lähden naapuriin kirpputorille (Garage Sale), ehkä sieltä löytyy lankaa!