Arkipäivää

Olen mielenkiinnolla lueskellut blogilaisten kertomuksia elämästä. Olen aina pitänyt kovasti historiallisista romaaneista ja elämänkerroista. Minkälainen on sinun "tavallinen" arkipäiväsi?
Minun eilinen päiväni oli suurinpiirtein tällainen:

Koiranpentu herätteli varovasti vähän kuuden jälkeen. Onneksi Mies nousi ylös, koska hänen kellonsa soi 06.12 (ei 15 vaan 12). Sain vetelehtiä vielä puoli tuntia ennenkuin Mies kävi herättämässä (luuli että nukuin) ennen töihinlähtöään.
Tytär oli noussut itse, koira oli saanut ruokansa ja kahvi oli valmiina, joten söin oman aamiaiseni (mukillinen maitokahvia yhden ison voileivän kanssa) samalla kun silmäilin lehden läpi.
Poika piti herättää 07.15 ja nousikin kiltisti, eikä tarvinnut herätellä useampaan kertaan. Lapset lähtivät molemmat kahdeksalta kouluun ja minä koiran kanssa aamulenkille läheiseen metsään, jossa meitä koiranomistajia kokoontuu joka arkiaamu. Koirat saavat leikkiä ja juosta irti, penkoa maata ja tehdä mitä lystäävät, kun me isännät ja emännät vaihdamme kuulumisia.
Kotona olimme yhdeksän korvissa ja Bella rupesi heti nukkumaan riehuttuaan lähes tunnin. Se nukkui noin kaksi tuntia ja minä viimeistelin Vaaka-peittoa.
Puoli kahdentoista kieppeillä Bella sai taas ruokaa ja minäkin söin jotain (taisi olla kuppi valmista keittoa ja pari hapankorppua). Sitten taas ulos lenkille, josta tulikin tavallista pitempi. Tarkoitus oli mennä katsomaan läheisen koiraklubin ilmoitustaulu pentukursseja silmällä pitäen, mutta siellä olikin jokin tottelevaisuuskurssi niityllä menossa, joten kiersimme sen kaukaa, ettemme häirinneet. Ajattelin kokeilla kuinka pitkälle Bella jaksaa kävellä ja lähdimme toiseen suuntaan. Lenkistä tuli todella pitkä, vähän liiankin kanssa ja olimme kotona muistaakseni yhdeltä.
Tällä välin oli Tytär tullut kotiin ja Bellan nukkuessa päivitin blogin ja tein jokapäiväisen kierrokseni netissä.
Anoppi tuli kolmen jälkeen, koska tarvitsi apua kameran toiminnoista uuden kännykkänsä kanssa. Siinä on rautainen isoäiti: hän sai uuden puhelimen 79-vuotispäiväkseen ja haluaa oppia sen kaikki toiminnot. Hän käyttää myös tietokonetta ahkerasti ja on uhannut opetella vielä suomen kielen voidakseen lukea blogiani!
Poika tuli koulusta puoli neljältä. Kuivatin edellispäivän sienisaaliin uunissa, varmuuden vuoksi ja siksi että ne vievät liikaa tilaa keittiössä.
Päivällistä aloin laittaa viiden jälkeen (makaroonia ja valmiita lihapullia, salaatin sijasta tomaattia ja mozarella-juustoa) Miehen tultua kotiin. Tänään pitää käydä kaupassa, salaattiainekset on loppu.
Kävin puolen tunnin iltalenkillä Bellan kanssa seitsemältä. Mies vei Tyttären harjoituksiin ja haki kanssa. Minä silitin runsaan tunnin. Ja viimeistelin Vaaka-peittoa puolisen tuntia.
Nukkumaan menin aikaisin, jo ½ 11. En tosin nukkunut heti, vaan luen joka ilta muutaman sivun tai useammankin, jos jaksan. Eilen aloitin uuden romaanin Johanna Marttilan "Hannin majatalo". Vaikuttaa kevyeltä iltalukemiselta eka kappaleen jälkeen. Edellisenä iltana lopettelin Leena Lehtolaisen "Rivo Satakieli".

Että tällaista arkielämää täällä vietetään tavallisessa ruotsalais-suomalaisessa neljän hengen perheessä Tukholman lähiössä syyskuun lopulla vuonna 2006.