Tuulintupa - TuuliStuga

Wednesday, October 04, 2006

Kun olin pieni....

.... sellainen alakansakoululainen tyttö, niin syntyi Barbie. Kaikkien tyttöjen toivenukke! Minäkin halusin, tietenkin. Toivoin joululahjaksi ja syntymäpäivälahjaksi. Vanhempieni mielestä Barbie oli kuitenkin liian kurvikas niin pienen tytön nukeksi, joten sain Barbien pikkusiskon, Skipperin. Annoin sille nimeksi June. Ihan totta, se oli kaverini ehdotus, koska se oli hänen mielestään niin kaunis nimi. Ja minä kilttinä tyttönä ja hyvänä kaverina hyväksyin sen.

Olin onnellinen nukenomistaja, vaikka olin naapureista ainoa jolla oli Skipper. Barbien kurvikkuus ei meitä lapsia hätkähdyttänyt, en edes muista että siitä olisi koskaan puhuttu tai asiaa jotenkin kommentoitu.

Skipper oli arvokkaimpia nukkejani. Ei minulla montaa muuta ollutkaan, kun leikin mieluummin nalleilla. Leikin hyvin varovaisesti sen kanssa ja olin aina hyvin tarkka siitä. Olen siis säilyttänyt sen alkuperäisessä laatikossaan ja alkuperäisiä vaatteitakin on säilynyt jonkin verran. Kaikki pienet tilpehöörit kuten keittokirja, harja ja peili ovat ikävä kyllä kadonneet aikojen myötä. Olisikohan Tyttärellä sormet pelissä? Hän sai leikkiä Skipperini kanssa, jonkin aikaa, mutta kun huomasin hänen täydellisen ymmärtämättömyytensä nuken arvokkuudesta, se pakattiin takaisin laatikkoonsa.

Huomasiko joku tuossa ylimmässä kuvassa, että nukella on teline, jossa se voi seisoa?

Ja kaikesta päätellen osasin virkata jo aika pienenä. Väsäsin nukelleni vaatteita hyvin ahkerasti. Näistä, jotka ovat säilyneet on ainoastaan vihreä pipo, huom! kaksivärisellä tupsulla!!, kaverini tekemä.

Keltainen setti on hellemekko, laukku ja hellehattu. Mekko on takaapäin kuvattu, koska halusin kauniit napit kuvaan mukaan. Valkoisessa iltapuvussa on myös kauniit 60-luvun napit takana ja siinä on jopa keltainen satiinivuori. Muistan vieläkin nuo langat. Ne olivat loppuja äidin puuvillalankakeristä.

Tyttäreni sai pienenä ollessaan montakin Barbiea. Niitä oli muistaakseni pahimmillaan toistakymmentä, kaikki erilaisia. Olen säilyttänyt niistä ainoastaan 5, jotka ovat aitoja Mattelin leimalla. Yksi on Kent, toinen on Pocahontas, kolmas on Miehen tuoma USAsta ja neljäs ja viides isovanhemmilta saadut. Kaikki muut olen myynyt tai lahjoittanut eteenpäin. Myös vaatteista olen säilyttänyt ne kauneimmat ja arvokkaimmat, ei mitään tusinatavaraa. Toivottavasti saan lapsenlapsia, joiden kanssa vielä voin leikkiä Barbeilla! Ja ehkä lisätä niiden vaatevarastoa...

4 Comments:

  • Ihana muisto tuo Skipper. Kyllä olet taitavasti virkannut vaatteita.

    By Anonymous seijap, at 6:16 AM  

  • Voi miten suloisia! Tuo Skipper on minulle outo, mutta oma Barbieni (aito pusu-barbie) ja Sindyni ovat kyllä tallessa vaatteineen kaikkineen. Itsekin tykkäsin tehdä vaatteita, vaikka edes ompelukonetta ei ollut käytössä. Osa onkin vain leikattu kankaasta sopivan muotoiseksi.

    By Anonymous villasukka, at 7:09 AM  

  • Oletpas ollut jo silloin taitava! Minulla on myös tallessa omat Barbieni ja Daisyni. Teimme siskon kanssa niille vaatteita, lempileikkejä oli "tää lähtis nyt ostoksille" ja sitten tehtiin ostettavaa!

    By Blogger Hanna, at 8:17 AM  

  • Skipper on minulle outo... mutta Barbielle olen neulonut jo 5 vanhasta lähtien...

    Nyt täytyisi vaan alkaa toteuttelemaan kaikkia ideoita joita päähäni pälkähtelee noista langanjämistä.

    By Anonymous ziriliini, at 6:36 AM  

Post a Comment

<< Home