Pyydän tuhannesti anteeksi!!
... jos olen loukannut lukijoitani edellisellä postauksella! Kuten jo vastasin kommenttina kommenttiin: Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut arvostella varttuneempia neulojia vaan olin lähinnä pettynyt itseeni ja odotuksiini. Jokainen harrastaa omalla tyylillään ja pääasia on että harrastetaan ja neulotaan, mielellään juuri sillä langalla jolla itse haluaa. Olin kai niin tohkeissani kotiin tultuani, että halusin purkaa pettymystäni ja saada lohdutusta siitä foorumista, jonka tunnen omakseni. Lupaan että ensi kerralla yritän rauhoittua ennenkuin suollan sappeani täysin viattomien päälle!
Haluan silti korostaa, että mielestäni olisi reilumpaa kommentoida nimimerkillä, johon voi vastata. Kirjoitukset voidaan tulkita monella tavalla ja väärinkäsityksiä syntyy. Minusta on helpompi vastata kommentteihin menemällä vastavierailulle kommentoijan blogiin. Itse kommentoin aika monta enkä muista mennä aina tarkistamaan mahdollista vastausta takaisin juuri oikeaan blogiin.
Pyydän vielä kerran anteeksi, tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä!
Haluan silti korostaa, että mielestäni olisi reilumpaa kommentoida nimimerkillä, johon voi vastata. Kirjoitukset voidaan tulkita monella tavalla ja väärinkäsityksiä syntyy. Minusta on helpompi vastata kommentteihin menemällä vastavierailulle kommentoijan blogiin. Itse kommentoin aika monta enkä muista mennä aina tarkistamaan mahdollista vastausta takaisin juuri oikeaan blogiin.
Pyydän vielä kerran anteeksi, tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä!
9 Comments:
No, ymmärrän kyllä pettymyksesi, harmi, että ei sitten iskenyt.
Mutta se pitää kyllä todeta, ittä itse olen vanhingossa joutunut tilanteisiin, jossa porukka on "vähän" varttuneempaa, enkä ole osannut sitä odottaa. Esim. kudontaharrastuksen parissa. Mutta minä kyllä nautin suunnattomasti näiden +70: sten seurasta. Erilaiset näkemykset ja vähän pidempi kokemus jms. kyllä korvaa erilaisen maun tuomat ristiriidat. Olen osannut suhtautua vielä huumorilla.
By Anonymous, at 10:39 PM
Juu tuo anonyymisyys on ikävä asia, ja jos minua joskus on jonkun blogissa asia jurppinut, niin en ole sitten kommentoinut ollenkaan, tai omalla nimellä.. mutta meitä on niiiin moneksi.
Täällä on lumi maassa, satoi viime yönä, saa nähä pysyykö. Jos tulette omalla autolla, niin talvirenkaat alle :)
By muoriska, at 10:40 PM
Minä ihan oikeesti rakastan mummoja ja vaareja. Nautin työssäni ikäihmisistä ihan suunnattomasti. Saan heiltä jotain sellaista jota en muualta saisi. Minä en tuota postaustasi lukenut negatiivisessa mielessä.
Itse olen kommentoinnista myös sitä mieltä että jos en omalla nimelläni pysty jätän sen tekemättä.
Hyvää mikkelinpäivää sinulle!
By Anonymous, at 4:40 AM
Tulin katsomaan mitä sun laskuri näyttää. Jossain vaiheessa ne meni niin samaan tahtiin. Mulla lähenee 10000. Pitäis kai kehittää jonkinlainen kymppitonni juttu.
By Anonymous, at 8:54 AM
minun mielestä OMAN blogin idea on se, että sinne saa kirjoittaa omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. :) Jos johon kin pettyy, niin kyllä siitä saa sanoa...
By Anonymous, at 8:57 AM
Peitto kirjoneulesukkien alla on jo edesmenneen tätini minulle virkkaama parisängyn päiväpeitto.Alta kuultaakirkasvärinen pussilakana.-Olen ollut poissa koneen äärestä pari päivää.-Tekee mieli vielä heittää oma ajatus tuohon "mummusoppaan".Olen ollut pari päivää reissussa.Kävin mieheni ja 4-ja 6-vuotiaiden pojan tyttärieni kanssa keskimmäisen(!) poikani 40-vuotisjuhlissa.Niin,että olen paitsi lastenlasteni(8) mummu niin myöskin iältäni noihin mummoikäisiin kuuluva.Joskus olin nuori minäkin,mutta tuota ikäkultaa kun tulee meille jokaiselle.Olen tehnyt työajastani suuren osan ikäihmisten ja vammaisten parissa.Ehkäpä siitä on seurannut se,että itse en oikeastaan enää ollenkaan "huomaa" onko joku vammainen tai vanha.Tietyt asiat ja piirteet vain kuuluvat tiettyihin ihmisiin.Niihin asoihin tottuu.Ihmisiä me ensisijaisesti kaikki olemme.Kuinka rikasta tämä elämä onkaan ja kuinka paljon me voimmekaan toinen toisillemme antaa ja toisiltamme saada.
By Anonymous, at 9:33 AM
:-)
By Anonymous, at 11:39 PM
Huh, Tuulintuvassa on ollut oiken puhuri sitten viime näkemän :)
Blogit herättävät joskus yllättäviä intohimoja ja ärhäkkääkin kommentointia. Näin on käynyt myös minulle. Ja siinä tilanteessa tuli sellainen olo, että miten nuo muut nyt käsittivät minut niin väärin, enhän tarkoittanut asiaa ollenkaan noin jne. Blogipostaukset ovat lyhyitä, nasevia, ja suhteellisen vähän harkittuja kirjoittajansa ajatusten kuvia. Tässä tuoreudessa piilee blogien rikkaus, mutta myös tämä väärinymmärretyksi tulemisen riski.
Itse asiasta: Tunnen paljon aktiivisia, mukavia neulojamummoja. Arvostan heidän nopeuttaan neulojana, täydellisiä sukan kantapäitä, jokasyksyisiä lapasia huolenpidon osoituksena. MUTTA, luulin tunnistavani myös tunteen, jota yritit kuvailla. Ikä voi tuoda myötään myös besserwisseriyttä, pysähtyneisyyttä, liian vähäistä toisen huomioimista, jopa tylyyttä. Näitä samoja piirteitä löytyy toki myös nuorista neulojista. Joten minulla sama ohje kuin muiltakin: Älä välitä tylyistä mummoista, taikka ärhäköistä blogikommenteista. Sinulla on Blogistaniassa myös paljon faneja!
By Anonymous, at 2:38 AM
Kyllähän se kommentti "omalla" nimellä pitää voida jättää, että asioista voi asiallisesti keskustella.
Ja omia fiiliksiään pitää kyllä omassa blogissaan saada jurputtaa, ettei pidä perustaa salablogia omille ajatuksilleen.
*fanittaa*
By Anonymous, at 8:58 AM
Post a Comment
<< Home