Tuulintupa - TuuliStuga

Tuesday, October 17, 2006

Borta bra men hemma bäst!

Sanovat ruotsalaiset ja oikeassa ovat ainakin tässä asiassa. Vaikka on kuinka kiva käydä "kotona", niin vielä kivempi on tulla takaisin. Onhan siitä jo 29 vuotta kun muutin pois vanhempien luota ja oma huoneeni muuttui isän työhuoneeksi muutama vuosi lähtöni jälkeen. Nyt asustelin ns. "poikien huoneessa", josta on tullut vierashuone jo kauan sitten. Veljeni nukkui sohvalla olohuoneessa, koska jatkoi matkaansa metsästysmajalle heti seuraavana aamuna tulostamme. Hänkin kommentoi, naureskellen tosin, ettei enää omassa huoneessaan saa nukkua!
Elämä menee eteenpäin, jokaisella omalla tavallaan. "Päivä kerrallaan, parhaana kaksi", isäni mielilause. Sen hän sanookin aika usein, siihen kun liittyy pieni tarina hänen tyäelämästään monen kymmenen vuoden takaa. On se vain kummallinen tauti tuo Alzheimer. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Asiat, jotka tapahtuivat 5 minuuttia sitten ovat täysin unohtuneet, mutta jonkin 50 vuotta sattuneen pikkujutun voi kertoa pienimpiä yksityiskohtia myöten. On siinä hyvätkin puolensa, isäni suutahtaa silloin tällöin, varsinkin kun asiat muuttuvat ylivoimaisiksi. Hän menee yläkertaan vihaisena, mutta tulee muutaman minuutin kuluttua takaisin ja on jo unohtanut, että suuttui! Ja hän on onneksi melkein aina hyvällä ja iloisella tuulella, taudin tyypillisestä agressiivisuudesta ei ole tietoakaan. "Muisti meni, mutta järki jäi" on hyvin osuva taudinkuvaus.
Eilinen päivä meni siivotessa. Kenellekään ei ollut tullut edes mieleen, että voisi imuroida muusta siivouksesta puhumattakaan. Pyykkiä oli onneksi pesty ja silitetty (epäilen vahvasti Anopin osuutta asiaan) ja kaupassakin käyty. Siivouksen lisäksi innostuin vielä parturoimaan luumupuuta ja aikamoinen kasa kuivia oksia siitä lähtikin. Koska lehdet eivät ole vielä varisseet niin oli helpompi karsia kuolleet oksat. Puusta tuli todella siisti, saa nähdä kuinka se reagoi ensi keväänä. Toivon, että kohtuullisella sadolla.
Laskin uudet lankahankintani ja olin pyörtyä. Kuinka sitä kertyikään 2650 g? Ainoa piti ostaa ja ValoVilleä ja -Annia, 7 Veljestä tasaraitaa ja moniraitaa eri värejä ja Fritidsgarnia jouluksi, Floricaa ihan vain nostalgiatunnelmissa ja sitten muutama ale-lanka. Onneksi sain Muoriskalle kilon verran entisiä, joten saldoksi jäi runsas puolitoista (tuntuu vähemmältä kuin vajaa kaksi....). En ole inventoinut viimeisiä hankintoja ja kulutuksia, mutta kaikesta päätellen on langat taas lisääntyneet. En edes uskalla tarkistaa joka pussia, minusta kun tuntuu että ne lisääntyvät omia aikojaan! Selän kun kääntää niin jo on villasta ja akryylistä syntynyt pari sekoitekerää, myös värien perusteella!! Ja viikossa ehtii paljon, kun kukaan ei ole vahtimassa...

5 Comments:

  • Mulla myös langat ovat alkaneet omaehtoisen lisääntymisen....en osta, en... :-)

    By Anonymous rebekka, at 1:06 AM  

  • Minä olen tätä myös epäillyt että ne ovat eläviä, nuo lankakerät.
    Pane kaksi kerää johonkin pussiin ja kun seuraavan kerran aukaiset siellä onkin jo... herratietää kuinka monta. Ne sikiävät melkein kuin hiiret...
    ( viheltelee..kun on noita nyssäköitä siivouksen ohessa tullut siirreltyä)
    Meille tuli lumi maahan..
    http://www.tiehallinto.fi/alk/frames/kelikamerat-frame.html

    pitää katella sulaako pois.. jos vielä puolukkaan pääsisi

    By Blogger muoriska, at 2:32 AM  

  • Mulla on langat lisääntyneet vaikka en ole missään kauempana käynytkään. Kummallista.

    By Anonymous seijap, at 9:41 AM  

  • Oliskohan tällä blogin pitämisellä jotakin tekemistä sen kanssa, että lankavarastot ovat täälläkin lisääntyneet. Viikonloppuna järjestelin kaikki talvilangat ja meinas kyllä tulla pieni ahdistuksen poikanen, niin monet puserolangat on hankittuna. Ja vakaasti päätin, ettei enää yhtään lankaa tähän huusholliin, ennen kuin suurin osa on neulottu. Hetken päästä muistin, että tämän talven petroolit mohairit ovat vielä kaupan hyllyllä ;)

    By Anonymous Tellu, at 11:39 AM  

  • Kummallisesti aina tulee niitä kylkiäisiä lankakaupasta matkaan.Mikähän imu se oikein on?-Olen syntynyt ja kasvanut,koulua käynyt ja partiotaipaleeni aloittanut Napapiirin tuntumassa.Mutta sitten on elämä kuljettanut sinne sun tänne. Viimeiset viisi vuotta olen asunut mieheni kanssa Tampereen ja Porin välimaastossa.Juuret ja suku on pohjoisessa ja sinne on pari kertaa vuodessa ainakin päästävä.Harmi,kun tänä vuonna ruska jäi kokematta.

    By Anonymous famu, at 12:26 PM  

Post a Comment

<< Home