Lähdin viime maanantaina lentäen Mummin tueksi sekä järjestämään Ukin hautajaisia, tulin eilen takaisin kotiin. Saimme kaikki käytännön asiat hoidetuksi. Ukin kuolema ei ollut täysin odottamaton, olihan hän 87-vuotias, mutta shokki silti jokaiselle. Olen tavattoman iloinen siitä, että vietimme joulun hänen luonaan, helpottaa kun jäi hyvä muisto, joka tulee ensimmäisenä mieleen häntä ajatellessani.
Lankaa ja puikot olivat mukana, sain neulottua yhden parin miesten perusvillasukkia ja yhdet lapaset vanhalla gotlantilaisella kirjoneuleohjeella. Ei mitään vaikeaa vaan lähinnä suruterapiaa. Kuvia ei vielä, kameran akku pitää ladata ensin.
Kiitos kaikista lohduttavista viesteistä ja sanoista, ne lämmittävät todella!