Pyydän tuhannesti anteeksi!!

... jos olen loukannut lukijoitani edellisellä postauksella! Kuten jo vastasin kommenttina kommenttiin: Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut arvostella varttuneempia neulojia vaan olin lähinnä pettynyt itseeni ja odotuksiini. Jokainen harrastaa omalla tyylillään ja pääasia on että harrastetaan ja neulotaan, mielellään juuri sillä langalla jolla itse haluaa. Olin kai niin tohkeissani kotiin tultuani, että halusin purkaa pettymystäni ja saada lohdutusta siitä foorumista, jonka tunnen omakseni. Lupaan että ensi kerralla yritän rauhoittua ennenkuin suollan sappeani täysin viattomien päälle!

Haluan silti korostaa, että mielestäni olisi reilumpaa kommentoida nimimerkillä, johon voi vastata. Kirjoitukset voidaan tulkita monella tavalla ja väärinkäsityksiä syntyy. Minusta on helpompi vastata kommentteihin menemällä vastavierailulle kommentoijan blogiin. Itse kommentoin aika monta enkä muista mennä aina tarkistamaan mahdollista vastausta takaisin juuri oikeaan blogiin.

Pyydän vielä kerran anteeksi, tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä!

Olin paikallisessa neuletapaamisessa...

... tänään. Minkä ihmeen takia täällä tapaa vain eläkeläismummoja sellaisissa tapahtumissa? Paikallinen lehti ilmoitti jo monta viikkoa etukäteen käsityöyhdistyksen kokeilusta pitää neulekahvila 5:nä lauantaina peräkkäin. Ehdin jo odottaa tapaamista, ehkä siellä tapaisi jonkun sukulaissielun ja lankaholistin. Ja katinkontit! Aivan samoin kuin Punaisen Ristin käsityöilloissa on keski-ikä 70+ ja minä tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Eihän kaikki naispuoliset eläkeläiset ole mummoja negatiivisessa mielessä, päinvastoin. Minulla vain taitaa olla huono tuuri harrastukseni kanssa.

Lankaa oli myös tarjolla, paikallisen keskuksen lankakaupasta, josta en koskaan mitään löydä. Lähinnä korkeiden hintojen takia. Mummot olivat innoissaan monivärisestä tikapuulangasta, josta voi neuloa huivin #7 puikoilla vain yhdestä kerästä. Jaha, se olikin sitten ihmetyksen kohde. Muistaakseni nämä langat esiteltiin alan messuilla jo yli kaksi vuotta sitten... Minulla oli mukana työnalla olevat ranteenlämmittimet sekä kirja, josta ohje. Lankana Pirtin 2-säikeistä liukuvärjättyä villaa. Sain kovasti kehuja, se oli tietenkin kivaa, mutta sitten haluttiin kopioida ohje. Minun luvallani tietenkin, mutta jotenkin jäi harmittamaan.

Olenkohan noussut väärällä jalalla vai mistä tämä pettymys? Taidan tehdä ranteenlämmittimet valmiiksi pikimmin, että mieliala vähän nousee. Voinhan keittää samalla kahvit ja syödä vaniljamunkin. Mieluisaa seuraa saan Miehestä, vaikka hän ei neuleitani juuri kommentoikaan...

Huu haa haamuilua...

Aikani kuluksi hioin vielä tuota sivupalkkia - anteeksi kaikki haamut ja muut mörököllit.

Enpä tässä ole muuta ehtinyt tehdäkään tavallisten rutiinien lisäksi. No, luumupuu on sentään tyhjennetty lähes viimeistä luumua myöten. Jos jotain jää niin saavat linnut syödä.

Ettei jää aivan kuvattomaksi kertomaksi niin julkaisen virallisen kuvan Tuulintuvastani. Oikeasta yläkulmasta näkyy minkä ikäisenä Tytär teki piirustuksen. Suomalaisuutta olen yrittänyt juurruttaa ja ainakin silloin sitä vielä löytyi. Tämä kuva on varmaan siltä kesältä kun maalasimme talomme ruskea-valkoisesta sini-valkoiseksi. Siitä tuo sininen katto. Arvaatteko, kuka valitsi talon värit?

Muokkailua...

Poistin suosikkiblogini tuosta sivupalkista, koska sinne ei mahdu kuin murto-osa blogeista joita seuraan. Ja listan päivittäminen olisi turhan aikaavievää, enhän minä sen kautta kuitenkaan mene vierailulle kenenkään luo. Käytän aivan toisia listoja. Toivottavasti kukaan ei ota pahakseen! Ulkosuomalaiset langankuluttajat jätin kuitenkin paikoilleen ja otan mielelläni sinne vastaan mahdollisia uusia tuttavuuksia.

Lisäsin linkeiksi ohjeita ja neuvoja lähinnä itselleni, niitä samoja joita suurimmalla osalla on omassa blogissaan, sekä minulle tärkeitä paikkoja tässä maailmassa. Sinne tulee ajan myötä varmaan vielä lisää, mutta aloitan nyt näillä.

Kävin kaupassa ostamassa tarvikkeet luumu-chutnya varten, jonka aion keittää huomenna. Olen myös saanut valmiiksi kaulaliinan, joka menee lahjoitukseen. Olen siivonnut käsityöhuonettani taas kerran ja pyöritellyt lankojani. Osan niistä voisin laittaa myyntiin, mietiskelin Traderan kautta myyntiä. Onko kellään kokemuksia, onko se luotettavaa touhua? Suomeenhan ei kannata kenellekään tarjota, suurin osa osallistuu Langattomaan lokakuuhun, ja postimaksut ovat niin korkeita, että langan hinta voi nousta jopa normaalin hinnan yläpuolelle.

Sellaista täällä keskiviikkoiltapäivällä. Taas uusi omenapiirakka on otettu uunista ja Tytär odottaa vesi kielellä sen jäähtymistä. Samoin minä!

Puuroilua...

Kylläpä alkoi tehdä mieli puuroa luettuani Angorinan blogia!! Meillä syödään aivan liian vähän puuroa. Poika ei ole koskaan tykännyt, hän syö vapaaehtoisesti vain riisipuuroa 1: adventtina ja jouluaattona. Tytär syö mielellään kaurapuuroa varsinkin sellaisina aamuina kun ei ole kiire mihinkään tai silloin kun on jalkapallo-oottelu aamupäivällä. Se valmistuu helposti mikrossa, me muut olemme silloin jo aamiaisemme syöneet. Miehen kanssa söimme ennen mielellämme kaurapuuroa lounaaksi viikonloppuisin, mutta jostain kumman syystä sekin on jäänyt.

Lapsena sain aina syksyllä puolukka-aikaan vispipuuroa. Ja sitä syötiin aina ruisleivän kanssa. Koulussa saatiin ruispuuroa, ja sitä inhosin, mutta kilttinä tyttönä söin kuitenkin. Isäni on Hämeestä kotoisin ja sen takia söimme joskus uunipuuroa kotona äitini valmistamana. Se oli kuitenkin harvinaista herkkua!

Poimin n. 10 kiloa herkullisia luumuja puustani (ei yhtään madonsyömää, jipii!!!) ja keittelen niistä ensin mehua, josta teen sitten hillosokerin avulla hyytelöä. Yhden satsin tein jo viime viikolla, joten tiedän että onnistuu. Siinä keitellessäni alkoi mielessäni pyöriä ajatus, että voisin ehkä tehdä luumupuuroa. Onhan olemassa puolukkapuuroa, mustikkapuuroa, mustaherukkapuuroa, marjapuuroa, omenapuuroa, päärynäpuuroa (onkohan?) ja vaikka mitä puuroa. Ennenvanhaan tehtiin ruokaa niistä raaka-aineista mitä oli, eikä niistä mitä kaupassa oli.
Kuinkahan luumua voisi käyttää langanvärjäykseen? En ole vielä innostunut värjäämään itse, vaikka puuhasta olenkin lukenut jo lähes jokaisessa blogissa. Siitä saisi varmaan kauniinväristä lankaa.

Ja jos joku olisi kiinnostunut niin saisi tulla hakemaan kilokaupalla ensimmäisen luokan luumuja! Ikävää, että asumme niin kaukana toisistamme. Nämä luumut ovat höyrystymässä ja odottelen mehustumista.

Ensi kerralla sitten lisää käsitöitä, raaka-aineena lanka...

Lankakori

Taas? Ei, ei oma tekemä, vaan LÖYTÖ! Olin kirppiksellä naapurin autotallissa ja löysin tämän. Tyhjänä tosin, täytin sen heti kotiinpäästyäni. Hinta 10 kruunua eli n. 1,10 euroa.

Oli siellä muutakin. Aivan ihastuttava, hyväkuntoinen, kaksikerroksinen, täysin kalustettu nukkekoti 70-luvulta. Ei mikään Lundby vaan aivan uniikki. Maksoi 50 kruunua eli n 4,50 euroa. En ostanut, vaikka mieli teki! Meillä on nukkekoti vintillä odottamassa täysremonttia. Ostin sen Tyttärelle hänen ollessaan n. 4-vuotias, mutta ei hän sillä koskaan oikeastaan leikkinyt. Poika piti sitä sitten autotallina pikkuautoilleen muutaman vuoden ja sitten se lähti serkkutytölle lainaan. Siellä sattui vahinko ja katto räsähti sisään, kun serkku istui "vahingossa" sen päälle. Se on myös täysin kalustettu vanhanmallisilla huonekaluilla, sellaisilla palsapuusta itsekootuilla ja -maalatuilla mööpeleillä. Ostin nukkekodin Tyttärelle, koska se oli minun suuri haaveeni pikkutyttönä. En sitten millään ymmärtänyt, miksei Tytär siitä välittänyt. Enkä ymmärrä vieläkään... Ehkä se periytyy lapsenlapsille joskus tulevaisuudessa. Ajattelin remontoida sen tänä talvena.
Kirpputorilla oli myös nukenvaunut ja pikku palli ja muuta kivaa lastentavaraa, mutta kun omat lapset ovat jo nuoria. Sen verran olen tullut järkiini vuosien varrella, etten osta ihan kaikkea mitä mieli tekee. Lankaa ei ollut yhtään.

Muuten viikonloppu menikin sitten aika normaalisti. Eilen oli toiseksi viimeinen jalkapallo-ottelu tälle syksylle ja tyttöjen sarjavoitto on jo selvä. He nousevat ensi vuonna ylempään sarjaan, joka kattaa koko Tukholman läänin ja jopa alueita sen ulkopuolelta. Tähän mennessä he ovat pelanneet lähinnä länsipuolen joukkueita vastaan. Sarjanousu merkitsee pitempiä ottelumatkoja ja tietenkin kovemman vastustuksen. Oma Tytär on tyytyväinen panokseensa ja se on pääasia tällä kertaa.

Viikonlopun ja -alun iloja: Miehen ja Pojan kalareissu lauantaina (=laatuaikaa heille), Tyttären kaksi maalia eilisessä ottelussa, Bellan ilmoittaminen pentukurssille (tästä tulee hauskaa!!) ja kaksi valmista Vaaka-peittoa.

Kesä jatkuu!

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämpötila on 20 asteen kieppeissä, mahtavaa!

Pieni kommentti edelliseen postaukseen (laitoin sen vastaukseksi Catarinan kommenttiin, mutta kaikki eivät tietenkään lue niitä). Tarkoitukseni oli lähinnä tuoda esille kuinka jokainen , myös ns. arkipäivä on ainutlaatuinen omalla tavallaan. Minulla ei ikinä ole ollut kahta samanlaista päivää peräkkäin, tuskin muillakaan. Sen vain niin herkästi unohtaa arkipäivän touhuissa. Rutiinithan ovat usein samat, mutta ne pienet yksityiskohdat tekevät päivästä erilaisen ja vivahdeikkaan. Ja olen oikeasti kiinnostunut muiden ihmisten tavallisista arkipäivistä, kuinka ne sujuvat ja kuinka ne vietätte.

Pari päivää sitten klikkasin satunnaisia blogeja blogiringissä ja arvatkaa kuinka hämmästyin, kun aivan ensimmäiseksi satuin tänne?!! Kaikista tuhansista blogeista systeemi valitsi juuri tämän! Niille lukijoille, jotka eivät seuraa blogiani säännöllisesti pieni selitys: olen Rovaniemeltä kotoisin ja vanhempani asuvat siellä vieläkin. Ikävä kyllä teksti oli ranskaksi, jota en osaa lainkaan, mutta kuvat olivat kauniita ja niin tuttuja.

Toinen blogi, jonne eksyin sattumalta, ei ollutkaan yhtä hauskaa luettavaa. Selkäpiitä karmivaa, kauheaa tarinaa. Onneksi kirjoittaja selvittää jo alussa, että tämä on ohi, fyysisesti. Henkinen puolihan ei kai koskaan korjaannu entiselleen, arvet jäävät iäksi. Tämä muistuttaa, kuinka tärkeää on panna merkille kaikki pienetkin poikkeavuudet naapurissa, tuttavien, ystävien, työtovereiden ja yleensä kaikkien kanssaihmisten käytöksessä. Ja puuttua asioihin pienenkin epäilyksen herätessä. Eikä vain ajatella, ettei se varmaankaan mitään ole. Väkivallan ja kiusauksen kohde ei useinkaan itse hae apua.

Nyt lähden naapuriin kirpputorille (Garage Sale), ehkä sieltä löytyy lankaa!

Arkipäivää

Olen mielenkiinnolla lueskellut blogilaisten kertomuksia elämästä. Olen aina pitänyt kovasti historiallisista romaaneista ja elämänkerroista. Minkälainen on sinun "tavallinen" arkipäiväsi?
Minun eilinen päiväni oli suurinpiirtein tällainen:

Koiranpentu herätteli varovasti vähän kuuden jälkeen. Onneksi Mies nousi ylös, koska hänen kellonsa soi 06.12 (ei 15 vaan 12). Sain vetelehtiä vielä puoli tuntia ennenkuin Mies kävi herättämässä (luuli että nukuin) ennen töihinlähtöään.
Tytär oli noussut itse, koira oli saanut ruokansa ja kahvi oli valmiina, joten söin oman aamiaiseni (mukillinen maitokahvia yhden ison voileivän kanssa) samalla kun silmäilin lehden läpi.
Poika piti herättää 07.15 ja nousikin kiltisti, eikä tarvinnut herätellä useampaan kertaan. Lapset lähtivät molemmat kahdeksalta kouluun ja minä koiran kanssa aamulenkille läheiseen metsään, jossa meitä koiranomistajia kokoontuu joka arkiaamu. Koirat saavat leikkiä ja juosta irti, penkoa maata ja tehdä mitä lystäävät, kun me isännät ja emännät vaihdamme kuulumisia.
Kotona olimme yhdeksän korvissa ja Bella rupesi heti nukkumaan riehuttuaan lähes tunnin. Se nukkui noin kaksi tuntia ja minä viimeistelin Vaaka-peittoa.
Puoli kahdentoista kieppeillä Bella sai taas ruokaa ja minäkin söin jotain (taisi olla kuppi valmista keittoa ja pari hapankorppua). Sitten taas ulos lenkille, josta tulikin tavallista pitempi. Tarkoitus oli mennä katsomaan läheisen koiraklubin ilmoitustaulu pentukursseja silmällä pitäen, mutta siellä olikin jokin tottelevaisuuskurssi niityllä menossa, joten kiersimme sen kaukaa, ettemme häirinneet. Ajattelin kokeilla kuinka pitkälle Bella jaksaa kävellä ja lähdimme toiseen suuntaan. Lenkistä tuli todella pitkä, vähän liiankin kanssa ja olimme kotona muistaakseni yhdeltä.
Tällä välin oli Tytär tullut kotiin ja Bellan nukkuessa päivitin blogin ja tein jokapäiväisen kierrokseni netissä.
Anoppi tuli kolmen jälkeen, koska tarvitsi apua kameran toiminnoista uuden kännykkänsä kanssa. Siinä on rautainen isoäiti: hän sai uuden puhelimen 79-vuotispäiväkseen ja haluaa oppia sen kaikki toiminnot. Hän käyttää myös tietokonetta ahkerasti ja on uhannut opetella vielä suomen kielen voidakseen lukea blogiani!
Poika tuli koulusta puoli neljältä. Kuivatin edellispäivän sienisaaliin uunissa, varmuuden vuoksi ja siksi että ne vievät liikaa tilaa keittiössä.
Päivällistä aloin laittaa viiden jälkeen (makaroonia ja valmiita lihapullia, salaatin sijasta tomaattia ja mozarella-juustoa) Miehen tultua kotiin. Tänään pitää käydä kaupassa, salaattiainekset on loppu.
Kävin puolen tunnin iltalenkillä Bellan kanssa seitsemältä. Mies vei Tyttären harjoituksiin ja haki kanssa. Minä silitin runsaan tunnin. Ja viimeistelin Vaaka-peittoa puolisen tuntia.
Nukkumaan menin aikaisin, jo ½ 11. En tosin nukkunut heti, vaan luen joka ilta muutaman sivun tai useammankin, jos jaksan. Eilen aloitin uuden romaanin Johanna Marttilan "Hannin majatalo". Vaikuttaa kevyeltä iltalukemiselta eka kappaleen jälkeen. Edellisenä iltana lopettelin Leena Lehtolaisen "Rivo Satakieli".

Että tällaista arkielämää täällä vietetään tavallisessa ruotsalais-suomalaisessa neljän hengen perheessä Tukholman lähiössä syyskuun lopulla vuonna 2006.

Kun metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt!

Meidän metsässä ei ollut Teddykarhuja eikä Apupupuja vaan tällaisia herkkuja.

Ne ovat Mustatorvisieniä ja minulla on oma, tai Anopin kanssa yhteinen, paikka missä näitä kasvaa - joka vuosi!
Näin paljon me kerättiin kahteen naiseen (sienet kuvassa perattuina). Aion kuivattaa kaikki ja laittaa lasipurkkeihin talven varalle. Näitä on sellainen 10 sentin kerros sanomalehtien päällä ja kun kääntelen niitä silloin tälläin niin kuivuvat hyvin muutamassa päivässä ja kutistuvat myös aika paljon. Kuivat sienet laitan sitten veteen pariksi tunniksi ennenkuin käytän ruoanlaitossa. Ne ovat tosi hyviä!

Paikka on Anopin kesämökin tontin rajavyöhykkeessä n. 10 neliön ala, johon tulee joka vuosi useimmiten valtavasti, joskus harvoin vain muutama litra. Käymme sieltä hakemassa joka vuosi talven sienet. Näiden poimimisessa meni suunnilleen kolme varttia, mutta peratessa kolmisen tuntia. Vaikka perkaaminen on helppoa, koska madot eivät näistä piittaa, niin siinä meni oma aikansa. Koivunsiemenet tahtovat mennä torven pohjalle ja joka sieni on avattava ja harjattava. Tai minä ainakin teen sen vanhasta tottumuksesta. Tällainen sientenkeruu sopii minulle, koska en tunne muita kuin korvasienen, keltavahveron, kivitatatin ja karvalaukun. Keltavahveroita en löydä, korvasienet ovat harvassa, kivitatit yleensä madonsyömiä ja karvalaukut pitää keittää. Mustatorvisieniä ei tarvitse etsiä muuten kuin mustien haavanlehtien seasta, ne ovat puhtaita ja herkullisia. Minkä takia asia pitäisi tehdä sen monimutkaisemmaksi?

Lankakori täynnä!

Juulin pyynnöstä! Siihen sopivat kaikki pellava- ja puolipellavalankani.

Verenpisara kukkii kuin viimeistä päivää. Se on vielä ulkona, mutta tarkkailen lämpömittaria joka ilta, ettei vain tule halla ja vie komeaa kukkaani. En enää tiedä kuinka monta nuppua ja kukkaa siinä on. Olen ilokseni huomannut, että kukat kukkivat viikon ennenkuin kuihtuvat. Tässä on vain yksi kasvi vaikka ruukkuja kuvassa on kaksi. Tuossa toisessa ruukussa on tosin myös Verenpisara, mutta se on tällä hetkellä ehkä n 15 cm pitkä ja siinä on kaksi pientä lehteä. Se oli nimittäin vähällä hukkua viikon sadekauden aikana. Sain pelastettua sen viime tingassa.



Tämä blogikoira yrittää nykyisin ängetä joka kuvaan mukaan. Se on myös erittäin kiinnostunut kukista ja mullasta ja varsinkin sipuleista, jotka olen kaivanut maahan. Ja sen mielestä lankekerät, -vyyhdit ja neuleet ovat vain ja ainoastaan leikkimistä varten. Niillähän emäntäkin leikkii heti kun silmä välttää (ellei sitten naputtele jotain ihme konetta johon siihenkään ei saa koskea....)

Laitan tähän kuvan vielä ensimmäisestä Vaaka-peitosta, joka on loppusilausta vailla (ettei kukaan luule että istun kädet ristissä....). Tilkut ovat olleet valmiina jo ties kuinka kauan, kokoaminen vain on jäänyt. Ja kova työ siinä onkin. Laiskuuttani en päätellyt lankoja lapun valmistuttua vaan ajattelin päätellä ne kaikki myöhemmin urakalla. No, sen edestään löytää minkä taakseen jättää, eikös se niin mene vanhan kansan viisaus. Tässäkin näkyy noita päättelemättömiä langanpätkiä vielä aika monta ja aion vielä virkata ohuen reunan, että peitto pysyy ryhdissään. Halusin sen kuitenkin jo näytille. Huom! Tilkut eivät ole 20x20 cm vaan pienempiä, joten peiton koko on n 90x110 cm. Aika erikoiset värit yhdistää, mutta lopputuloksesta tuli aivan hyvä. Nimeksi sopisi kai "Löfbergs Lila", ruotsalaisten suosikkikahvi numero 1!!


Ai että alkoi naurattaa lukiessani Ullasta Neulojan horoskooppia!!

RAPU (22.6.-23.7.)
Olet aikamoinen kotikissa ja rakastat neuloa perheenjäsenillesi. Myös hyväntekeväisyysneulonta on sydäntäsi lähellä ja neulot Vaaka-tilkkuja ja sukkia lastenvaatekeräyksiin. Rakastat huovutettuja neuleita ja olet jo neulonut BoogaBagit, Sophiet, tossut ja lapaset.
Lempilankasi: 7 veljestä ja hahtuvalanka.

En ole Ullaani kunnolla aikaisemmin lukenut, kun nyt vasta sattui silmiin. Eikä olisi voinut paremmin osua oikeaan!

Jatkoa huovutetulle korille...

Pyöritin sen pesukoneessa toisen kerran ja se huopui hyvin. Mutta se oli mielestäni vähän - tylsä? ...

... joten piristin sitä hieman. Lanka on paksua nyörimäistä moniväristä ruskeansävyistä villaa, jota sattui olemaan pari metriä varastoissani. Koskaan ei siis kannata heittää mitään pois!

Tästä tuli ihan nätti! Korkeutta on n. 23 cm ilman sankoja ja läpimitta n. 18 cm. Sitä voi ihan yhtä hyvin pitää laukkuna, sangat kestävät raskaammankin painon.

Koska kunnon neulojalla pitää aina olla useampi kuin yksi työ kesken (tässä teidän pitää nyökytellä päätänne) niin aloitin taas vaihteeksi yhden uuden huivin. Ja koska olen virkannut pari päivää #7 koukulla paksua lankaa nopeasti niin vaihtelu virkistää. Lanka on Kid Mohairia, jota jäi vinosta huivista. Malli on kaksi yhteen - langankierto ja lisäys kummassakin reunassa joka toisella kerroksella. Aika kivaa jälkeä kuutosen puikoilla. Mutta ei tätä illalla neulota huonoissa valoissa TV:n ääressä.

Oikeastaanhan minun pitäisi tehdä tätä. Kaikki on kasattu yhteen, ei muuta kuin töihin käsiksi!

Taidanpa lähteä lenkille koiran kanssa.

ISO lankakori...

... on virkattu valmiiksi ja pyörinyt kerran jo koneessa. Se ei mielestäni huopunut tarpeeksi, oli kai liikaa kavereita seurana, joten laitan sen uudestaan koneeseen. Ensin pitää vaan tyhjentää kuivumassa olevat muut pyykit alta pois ja se ei yhtään huvita just nyt. Olen muuten ennenkin huomannut, että "tavaran" määrä koneessa vaikuttaa aika paljon huopumistulokseen.

Kirjoitin viime postauksessa, että epäonnistuneet huovutukseni menevät roskikseen. Sain vihjeitä niiden uusiokäytöstä, kiitos vaan. Tarkoitin kyllä lähinnä niitä epämääräisiä villamöykkyjä, joista ei tiedä oliko niistä tarkoitus venyttää tossut vai patalappu. Välähti mieleen, että koska apupupujen täyte on hakusalla niin ehkä niistä palloista voi pilkkoa sopivankokoista vanua sisuksiksi. Ja selvennykseksi vielä, että olen epäonnistunut huovutuksessa ehkä kymmenen kertaa, mutta vain kolme tulosta heittänyt roskiin. Ne seitsemän olen säästänyt ja ajatellut hyödyntää jotenkin...

Eilen selvisi Suomeen lähdön päivämäärä. 5. lokakuuta lähden veljeni matkassa pohjoiseen nelostietä rannikkoa ajaen yötä vasten. Hänen mukaansa matka kestää n. 12 tuntia, ellei tule pohjoisessa liukkaat kelit vastaan. Hän tekee metsästysmatkan joka syksy samoihin aikoihin, joten tietää mistä puhuu. Olen ollut mukana ennenkin, mutta viime kerrasta on monta vuotta. Hän ajaa mielellään yöllä koska silloin on vähemmän liikennettä ja voi kaasutella kovempaa. Huh! On se taas pitkä matka edessä, mutta minkäs teen kun niin kauas muutin kotoani?! Kauhean mielelläni lähden! Ikävä kyllä en voi ottaa Bellaa mukaan, koska en ehdi hankkia EU-passia ajoissa. Sen saaminen kestää eläinlääkärin mukaan 4-5 kk, koska vesikauhurokotusten analyysiin menee niin kauan. Analyysi tehdään Jordbruksverketissä ja se on valtion laitos. Enempää selityksiä ei kai tarvita. Anteeksi vaan, jos joku lukija on valtiolla töissä. Tarkoitus ei ole kritisoida ja tässä on kyse Ruotsin valtion byrokratiasta.

Mietin hieman mielessäni, että Apupupujen lisäksi voisin ottaa neulomuksiani mukaan ja lähettää Haastekeräykseen Suomessa. Lisäksi voisin varmaan saada kasaan ainakin pari peittoa Vaakan peittokeräykseen. Tilkut on neulottuna, ei tarvi kuin kasata (ja nämä tilkut eivät ole omaa päiväpeittoani varten vaan vuosien varrella puhdetöinä tehtyjä jämälangoista). Kasaamisen voisin suorittaa Suomessa ja saisin varmaan äidinkin mukaan kaveriksi. Se olisi paljon hauskempaa kaksin. Pitää vielä miettiä.

Nyt ajattelin yllättää perheen ja paistaa omenapiirakan. Vastaleivotun tuoksu kotiin tullessa on yksi lapsuusajan rakkaista muistoista. Äitini oli kotiäiti niin kauan kuin me lapset asuimme kotona ja hän leipoi usein sekä sämpylöitä että pullaa. Kävin jopa hyppytunnin aikana kotona syömässä vastaleivottua leipää ja niin tekivät veljenikin. Usein meillä oli myös kavereita mukana! Onneksi koulu oli niin lähellä, että ehdimme tunnin aikana edestakaisin.

Pieni huovvutettu lankakori

Pakko mikä pakko! Kun kerran alkaa kokeilla niin eihän sitä keskenkään voi jättää. En saanut mielestäni huovutettua koria, joten virkkasin pienen (Nokia vertauksessa mukana) kokeilun ja paiskasin pesukoneeseen muutaman värillisen pyyheliinan ja T-paidan kanssa.

Myös lähikuva.

Ja tällainen sieltä tuli. Ei tarvinnut edes paljon muotoilla ja kori kapenee hieman ylöspäin. Siitä tuli kivan pörröinen. Kutistumisprosentti oli ehkä 30. Pienihän se on mutta ajattelin käyttää sitä hiussolki- ja harjakorina piristämään muuten niin vaaleaa kylppäriä. Jos tuo ylimmäinen kerros olisi ollut punainen niin RASTA olisi tullut ilman muuta nimeksi...

Ja nyt on sitten jo seuraava kokeilu koukulla, nimittäin ISO kori. Pelkästään pohjaan meni 150 g lankaa ja toinen mokoma on uponnut reunoihin enkä ole vielä puolessa välissä. Varteenotettava vihje helmikuun hamsteriprojektiin osallistuville. Työ joutuu nopeasti paksulla langalla ja grammoja saa uppoamaan niin paljon kuin vain haluaa. Ensimmäinen kori painaa 195 g ja tämä pikkuinen huovutettu 90 g.

Mielessä pyörii jo kaikenlaisia ajatuksia leipäkoreista ja munakoreista ja pannumyssyistä. Minun huovuttamisessani on vain aina se juju, etten koskaan voi olla täysin varma että onnistun. Epäonnistuneen neuleen voi aina purkaa, mutta huovutettua ei - se lentää useimmiten roskiin. Ja epäonnistuminen kirvelee kipeämmin.

Edit: Ericsson, ei Nokia.....

Uusi lankakori

Tämä oli sellainen kokeilu. Oikeastaan kori oli takoitus huovuttaa, mutta kun olin yli puolenvälin niin huomasin että pohjan valkoinen lanka ei ollutkaan villaa enkä uskaltanut sitten panna pesukoneeseen. Ajattelinkin tehdä vielä toisen hosumatta, koska lankoja on mistä valita.

Väreihin olen oikein tyytyväinen. Langat ovat paksuja ja koukku #7. Virkkasin puolipylväitä ensin pyöreän pohjan ja sitten vain ympäri niin kauan kuin lankaa riitti. Kahva on tavallinen paksu letti ja kiinnitin sen vain solmuilla sisäpuolelle, koska sen ei tarvi kannattaa koria. Se onkin lähinnä koristuksena. Korista tuli vähän liian lepsu, ei se yksin pysy ryhdissään, mutta langoilla täytettynä kyllä ajaa tarpeensa. Luulisin siihen mahtuvan ainakin kilon normaalipaksuista lankaa.

Nämä tulivat postin mukana jo maanantaina Juulilta. Kiva alku viikolle! Vaihdoimme lankaa, minä lähetin pellavalankoja saman verran tilalle.

Näissä on kauniit värit, jotka sopivat hyvin yhteen. Annan niitten kypsyä jonkin aikaa, etten taas hosu ja tee vain jotain tehdäkseni.

Meillä on kesä! Eilen oli lämpötila siinä +22 ja tänään on povattu vielä lämpimämpää. Minulle se sopii, en oikein tykkää syksystä. Muuten kyllä, mutta kun se johtaa pimeään vuodenaikaan. Olisinkohan saanut traumoja lapsuusajan kaamoksesta, kun silloin oli aina pimeää tai hämärää. Se vetää mielen jotenkin apeaksi. Tänä vuonna tosin luulen selviäväni paremmin, kun olen vapaalla eikä tarvi varsinkaan aamulla stressata töihin. Lapsetkin saa herättää rauhallisesti. Ja aamulenkki koiran kanssa on todella nautinto kauniilla ilmalla!

Alkuviikon iloja: lankapaketti, aurinko, rauhalliset aamut, omenapiirakka, uusi lankakori

Oli niin saamaton olo....

... koko viikonlopun. Ei mikään huvittanut. Tuntui että oli veto poissa, kertakaikkisesti. Tänään tuntuukin sitten jo paremmalta. Ja kaikesta päätellen en sentään täysin saamaton ollut. Tein huivin.

Malli: oma versio eri blogeista löytämistäni ohjeista. Lähinnä kai Minnien käsityömaailmasta.

Lanka: B.B.B Kid Royal 30 g ja Skärgårdsull Ulla (Ålands ullprodukter ab, Hammarland) 100g

Mutta, mutta! Huivista tuli vino! Toinen reuna on 90 cm pitkä ja toinen 120 cm. Lisäykset tein nurjalla kerroksella molemmin puolin 1 s. Olen aivan ihmeissäni. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? Toisaalta vinous ei niin haittaa, kun huivin solmii vähän vinosti päälle,

mutta tarkoitus oli antaa se lahjaksi ystävättärelle, joka täyttää pyöreitä ensi kuussa. Villalanka on liukuvärjättyä ja siinä on todella kauniit, syksyiset värit. Sitä on vielä 2 vyyhteä jäljellä, samoin Kid mohairia, joten voin tehdä uuden lahjan, mutta pitää muuttaa mallia. Olisi kiva sanoa, että malli on omasta päästä (ainakin mukaeltuna). Aikaa on onneksi miettiä vielä, synttärit on vasta lokakuun lopussa.

Sain myös n 250 kukkasipulia upotettua puutarhaan, joten kai minä työskentelen myös saamattomassa mielentilassa. Ainakin sipulipussit ovat poissa eikä niitä kukaan muu ole istuttanut. Ja on täällä joku imuroinutkin. Sitä työtä ei taatusti tee kukaan muu ellen erityisesti pyydä. Kerran tosin sain äitienpäivälahjaksi koko talon imuroinnin Mieheltä! Sain kyllä kukkiakin, mutta imurointi jäi enemmän mieleen. Hääpäivälahjoja olen myös saanut. Niistä parhaiten ovat jääneet mieleen autokatos, ulko-ovi ja vaatekaapin peiliovi. Näille on kaikille hyvä selitys: autokatoksen sain koska autoni ei mahtunut autotalliin (se on Miehen valtakuntaa) eikä sitä haluttu jättää talveksi täysin taivasalle. Ulko-oven sain koska rahat olivat vähissä ja Mies oli itse rakentanut uuden sisäänkäynnin taloomme. Peilioven sain, koska Mies rakensi minulle ihan oman vaatekaapin makuuhuoneen remontin yhteydessä. Olen oikein tyytyväinen kaikkiin lahjoihini, pääasia mielestäni ei ole lahjan laatu vaan enemmänkin merkkipäivän muistaminen.
Nämä seuraavat hämähäkit löytyivät olohuoneen lattialta. Bella oli ne jostain löytänyt ja yrittänyt nitistää. Ripustin ne roikkumaan olohuoneen katosta ja muistelin, kuinka lapset monta, monta vuotta sitten tulivat päivähoidosta silmät loistaen esitellen töitään. Olen säilyttänyt suurimman osan heidän tuotannostaan ja laittanut ne pahvilaatikoihin vintille. Joulukoristeet ovat omassa laatikossaan.

Perjantai-ilta......

ja tarkoitus näyttää päivän tapahtumat. Kuvia olisi ollut useampia, ei yhtään neuletta, vaan puutarha-aiheisia, mutta blogger ei suostunut yhteistyöhön. Ja ainoa jonka sain ladattua on kurpitsankukka. Taimet ovat kukkineet koko kesän, mutta en yhtään kurpitsaa ole saanut aikaan. Onkohan ne samaa sukupuolta kaikki? Olen onnistunut aikaisempina kesinä, vaikka on ollut huonommat = kylmemmät olosuhteet.

No, joka tapauksessa on päivä ollut tavallista kiireisempi. Bellalla oli aika eläinlääkäriin kl 13.oo, piti saada piikki eri sairauksien varalta. Selvisi myös että sivuääni, joka kuului sydämestä 8-viikontarkastuksessa, oli poissa ja pentu täysin terve. Bella ei itse reagoinut piikkiin, vaan oli kuin hellantelttu aina uusia ihmisiä tavatessaan...Piikistä oli kuitenkin se sivuvaikutus, että pentu on ollut aika paljon rauhallisempi kuin muina iltoina.

Kävin myös paikallisessa taimitarhassa ostamassa muutaman sipulin kevättä ajatellen. - Ja kuinka ollakaan, blogger toimii taas! Hallelujaa!! Nämä tulivat mukaan:

Nätti talo lintujen talviruokintaa varten. Olen nähnyt samanlaisia lehtien ilmoituksissa ja ajatellut ostaa talvea varten, nyt sen tein. Scillat, krookukset ja tuo oikeanpuoleinen pussi on tarkoitus upottaa maahan viimeistään ensi viikolla, kun tänne on luvattu kesähelteet, 25 astetta!! Tässä on työmaa, johon olen kärrännyt 4 kottikärryä kompostia. Mansikat ja muut vanhat taimet on siirretty autuaammille viljelysmaille:

Tuossa keskellä kasvaa raparperia ja kaksi lehteä on tarkkailun alaisena, toivon mukaan saan vielä valettua niistä lintualtaat enne syksyn tuloa.

Tämä seuraava kuva on surkuhupaisa todistus salaateistani, joita kylvin ties kuinka monta kertaa kevään aikana. Tulin siihen tulokseen että etanat ne söivät joka kerta, kun taimelle pääsivät, mutta en ymmärrä miksi nämä taimet eivät kelvanneet. Ne ovat saaneet olla rauhassa koko kesän...

Ja lopuksi kaunis kuva ruususta joka jaksaa kukkia. Olimme viime kesänä Visbyssä lomalla ja sieltä tultua istutin 7 punaista ruusua kukkapenkkiin terassin jatkoksi. Ne jaksoivat lämpimän syksyn takia ihan marraskuuhun saakka ja tänä vuonna toivon yhtä pitkää kukkimiskautta. Kauniita punaisia ruusuja ja nuppuja!

Huomenna onkin sitten ohjelmassa taas jalkapalloa ja nyyttikestit naapureiden kanssa - tällä kertaa koko katu kokoontuu syömään ja seurustelemaan yhteiselle ruohokentälle, joka on talojen keskellä - jos ilmat sallivat.

Minäkin sain Modan!

Nyt tiedän mitä kommentoitte! Kiva olla ajan tasalla. Lehti vaikutti aivan mukavalta ja kuten joku aikaisemmin totesi, niin malleissa käytetään muitakin kuin Novitan lankoja. Jään jo odottelemaan joulunumeroa. Laskua ei vielä tullut, se pitää maksaa ennenkuin saa sen lehtimyyjän mainitseman yllärin. Toivottavasti se on jotain käsitöihin liittyvää....

Eilen surffailin eri blogeissa ja törmäsin vähän joka puolella sekä Apupupuihin että haastekeräykseen. Koska pupujen täyte on yhä kaupassa niin aloin katsella lankavarastojani toisella silmällä. Sattumalta törmäsin blogeissa myös kivannäköiseen, helppoon ja nopeaan kaulaliinaohjeeseen, jota teki mieli kokeilla. Yhdestä korista pomppasi esille valkoista ja vaalean beigeä Lovikkaa ja toisesta korista kuutosen bambut. Kokeilun tuloksena syntyi metri vaaleaa ja pehmeää, kaunista kaulaliinaa. Joku ehkä ihmettelee miten kuutosen puikoilla voi saada pehmeää Lovikkaa, mutta käsialani on niin uskomattoman löysää, että tiedän mitä teen. Yleensä joudun valitsemaan vähintään yhtä numeroa ohuemmat puikot ja vielä koko ajan ajattelemaan langankiristystä. Tällä kertaa sain vain antaa mennä ilman ajatuksia, päässä takoi vain "2 oikein yhteen, langankierto, 1 oikein"! Tunteeko muuten kukaan ohjetta omakseen? Kaulaliina tai -liinat (niitä syntyy varmaan useampia) lähtevät keräykseen tänne Ruotsiin, postimaksut ovat turhan kalliita Suomeen. Ne rahat voin investoida uusiin lankoihin ja kaulaiinoihin Barnens Hopp-organisaatioon, jonka olen jo maininnut aikaisemmin. Kaikki kunnioitukseni silti Haastekeräykselle, toivoisin sellaista tännekinpäin. Kodittomia on Ruotsissakin....

Perheenlisäystä

Kaksoset saivat pikkuveljen. Tässä selvä todistus siitä, kuinka uniikkeja pupuista tulee: langat on jotakuinkin samoja, mutta pikkuveljessä käytin # 2½ puikkoja kun ne ensimmäisenä käteen sattuivat. Ja pupusta tuli noin paljon pienempi! Omasta mielestäni se on kaikkein söpöin, kai siksi kun on pienin, mutta myös siksi kun siitä tuli pehmeämpi kuin isommista sisaruksistaan. Pelkäsin ettei täytevanu riitä ja olin vähän nuukempi sen suhteen. Puput jäävät kai näihin kolmeen ellen sitten pinkaise lähistöllä sijaitsevaan IKEAan, josta aikaisemmin olen ostanut vanua pilkkahintaan. Ajattelin jäädä odottamaan inspiraatiota villatakkini suhteen ainakin nyt loppuviikoksi. Toisaalta olen päässyt sukkien ja tossujen makuun, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Kuuluu ihan tänne alakertaan saakka kuinka langat huutavat pusseissaan...!

Sain sentään kompostin maan tasalle ja mullat oikeaan paikkaan. Nyt tekisi mieli ostaa uusia kukkasipuleita kevättä varten, tällä kertaa kun tiedän aivan varmasti, ettei muita sipuleita ole! Kuinkahan monta kertaa olen innoissani yrittänyt istuttaa uusia sipuleita ja paikka on varattu? En kerta kaikkiaan muista mitä missäkin keväällä kasvaa, kun varret ovat kuihtuneet syksyyn mennessä....

Välipalana...

... kaksi työtä.

Seiskaveikan Raitaa kärjestä aloitettuna Ullan ohjeella. Ajattelin todistaa lähinnä itselleni, että kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja. Helppoa ja käteväähän tuo oli alkukangerrusten (= aloitussilmukoiden) jälkeen. Tavalliset perinteiset sukat varresta alaspäin osaan tehdä sekä pimeässä tai vaikkapa silmät kiinni, joten oli jo aika kokeilla uutta.

Nämä ovat kokeilu Pörrön pannulapputossuohjeesta. Kuvassa ei näy kovinkaan selvästi kiva taitos tuossa nilkan edessä. Malli on hauska ja käyttökelpoinen. Näitä teen varmasti useammat lämpimästä ja paksusta langasta, ehkä joululahjaksi. Tuohon taitoksen kärkeen sopisi joulua ajatellen pieni kulkunen (äidit tietää missä lapset luuhaa ja lapset tietävät missä äiti on...). Tupsu voi myös olla kiva, jos haluaa hiipiä hiljaa.

Suunnitelmiini tänään kuului alunperin "luumusavotta". Meillä kotipuolessa sanotaan kaikkia suuria, energiaa ja aikaa vaativia töitä savotoiksi. Siis keittää hilloa, marmelaadia, chutney:a tai mehua. Suunnitelma lopahti jo alkumetreillä. Luumut olivat niin matoisia, että 2/3 sangollisesta jouduin heittämään roskiin. Innostus katosi saman tien. En tiedä vielä olenko pahoillani vai helpottunut. Puussa on ämpärikaupalla vielä kypsymässä uusia luumuja, mutta jos ne ovat yhtä matoisia kuin nämä ensimmäiset niin ei kyllä huvita niistä tehdä yhtään mitään. Yksi tai kaksi toukkaa menettelee, ne kuuluvat oikeastaan kuvioihin, mutta kun niitä alkaa olla niin paljon että pelkään jo saavani niistä painajaisia niin saa koko homma jäädä. Meillä on viime vuotista marmelaadiakin niin monta purkkia vielä jäljellä ettei uusia tarvi. Tämän päivän sato menee luumukiisseliksi.

Villatakki odottaa yhä uusinnostusta. Hihoihin se lopahti tällä(kin) kertaa. Mutta en ole sitä vielä tuominnut UFOksi, vasta kuukauden päästä ellei mitään tapahtu. Nuo sukat ja tossut herättivät taas henkiin jokasyksyisen halun sukka- ja tossutehtailuun. Olisi pitänyt odottaa muutama viikko, mutta kun ohjeet ja langat hyppivät silmille, niin vaikea on panna vastaan. Ja jalkoja alkaa palella alkuillasta, meillä on nimittäin ovi koko ajan raollaan takapihalle, että Bella pääsee itse asioilleen. Se alkaa olla jo sisäsiisti kolmen viikon ahkeran harjoittelun jälkeen. Tänä aamuna tuli aamupissat tosin terassin matolle, kun ei ehtinyt aivan nurmikolle asti, mutta muuten se on hoitanut asiansa kiitettävästi.

Laiskan päivän lopputulos...

KAKSOSET!!!


Ei identtiset kuitenkaan, vaikka silmukkamäärä, puikot ja langat ovat täsmälleen samat. Tästä näkee kuinka jokaisesta pupusta tulee ainutlaatuinen. Tein minä muutakin eilen, mutta tämä on konkreettisin tulos aikaansaannoksistani. Siivous ja pyykinpesu on niin turhauttavaa, koska jälki näkyy niin vähän aikaa. Pitäisi olla yksin kotona, että paikat pysysivät kunnossa.

Täytettä riittää vielä ainakin yhteen pupuun. Aika nopeastihan nuo tulivat, lankojen päättely oli taas tylsintä hommaa.

Tänään on onneksi aurinkoista taas ja pääsen ulkotöihin. Nurmikko kasvaa niin että kohisee sateiden jälkeen ja pitää leikata ennenkuin pääsee aivan liian pitkäksi.

Hiljainen talo...

... muu perhe nukkuu vielä. Pentu herätti minut vartin yli seitsemän ja halusi ulos. Se on oppinut kiipeämään portaat yläkertaan, alastulo on vielä vähän vaikeaa.

Eilinen mennä hurahti pyykinpesussa, jalkapallo-ottelussa ja nyyttikesteissä naapurissa. Tälle alueelle on tullut aika paljon uusia asukkaita, varsinkin pikkulapsiperheitä. Lienee sukupolvenvaihdos käynnissä. Yksi hieman vanhemmista perheistä järjesti rapujuhlat nyyttikesteillä ja meillä oli oikein hauskaa. Isäntä oli järjestänyt viisiottelun ja minä tulin neljännelle sijalle kahdestakymmenestä osaanottajasta! Olin oikein mielissäni, yleensä en pärjää erityisen hyvin.

Tänään oli tarkoitus mennä myymään kirpputorille auton peräluukusta, mutta kun sataa kaatamalla niin jää seuraavaan kertaan.

Anoppi kävi perjantaina pika-pikaa kylässä ja hänellä oli kiva pieni lahja mukanaan: täyspellavainen tiskiriepu, jonka hän oli ostanut veteraaneille tarkoitetulla esittelymatkalla pellavatehtaaseen jossain Länsi-Göötanmaalla. Miksei tällaisia matkoja järjestetä muillekin? Tiskiriepu imee kuulema uskomattoman määrän nestettä ja sen voi pestä tarpeen tullen tiski- tai pesukoneessa, jolloin siitä tulee entistä ehompi.

Kaffe Fassett tulee Tukholmaan syyskuun puolenvälin jälkeen! Sinne pitää päästä! Viime kerralla sain selville näyttelystä vasta jälkeenpäin ja kyllä harmitti. Ensimmäisen kerran näin hänen töitään 1990, uskomaton mies! Han on suunnitellut mykistyttäviä töitä. Ja vielä enemmän olen ihmeissäni niistä henkilöistä, jotka ovat toteuttaneet kaikki työt. Alunperin luulin hänen valmistavan itse kaiken, mutta sehän on mahdotonta yhdelle miehelle. Tai naiselle. Sekä tilkkutyöt että neulomukset ovat vertaansa vailla.

Tämä päivä menee ilmeisesti vain "laiskotellessa" - ei siis ole mitään erityistä ohjelmaa. Ihan kivaa, voin viimeistellä pupuja.