ARVONTA JULISTETAAN ALKAVAKSI!!

Laskuri pyörii niin kovaa vauhtia etten uskalla odottaa enää arvonnan aloittamista!

Kymppitonnin kävijämäärä on siis aiheena. Haastekeräyksen innoittamana ajattelin myös hyödyntää tätä tapausta jollakin tavalla. Siispä osallistua voivat kävijät, jotka joko ovat jo osallistuneet jonkinlaiseen hyväntekeväisyyskeräykseen 25.6.2006 jälkeen (laskuri alkoi pyöriä silloin) tai jotka lupaavat tehdä sen tämän vuoden loppuun mennessä. Hyväntekeväisyyden ei tarvitse olla suurta, esimerkiksi myssy tai kaulaliina tai sukat lämmittävät valtavasti puutteessa elävää. Yksi euro joulupataan kerääntyy usein suureksi summaksi yhdessä muiden eurojen kanssa. En tietenkään tee ketään tilivelvolliseksi lupauksestaan, vaan se on jokaisen oma asia. Toivon ainoastaan että kommentissanne kerrotte hyväntekeväisyyden aiheen.

Palkinnon arvon jokaisen ilmoittautuneen kesken. Jos joku vielä onnistuu bongaamaan tasaluvun 10000 niin saa erikoispalkinnon. Palkinnot eivät vielä ole selvillä, aion käydä ensin täällä.

Arvontaa!

Oletteko käyneet Muoriskan kammarissa? Siellä on hauska ja hyvin muoriskamainen arvonta menossa, jota ei saa missata!

Lisää asiasta huomenna myös tässä blogissa!!

Joulunodotusta!

Eilen oli 18-vuotishääpäivämme. Vietimme sen ystävättäreni 50-vuotispäivillä ja oli todella hauskaa. Parin viikon päästä on Tyttären syntymäpäivä ja sitten alkaakin 1. adventin odotus ja sitten onkin jo pian joulu!

Pikaneule?

Muistatteko vielä tämän sekasotkun?

Otin eilenillalla #8 bambut käteen ja puolessatoistatunnissa oli pikkujoulujen juhla-asu valmis!

Pusero on vanha, ollut juhlimassa jo muutaman kerran. Huivista tuli ihan kiva. Ja ellei halua noin isoa hörhöä kaulaansa niin voi ottaa sen puolen metrin pätkän, joka jäi nyssykästä jäljelle.

Tässä vielä kauempaa.
Tämä oli hauska kokeilu. Nyt vain odottamaan pikkujoulukutsuja (joita tulee yleensä vain yksi vuodessa, töistä!).

Kaffe Fassett

-näyttely on Tukholmassa. Anoppi sai mahdollisuuden opettajaveteraanin roolissaan osallistua opastettuun kierrokseen ja otti minut mukaan vieraanaan. Nämä kuvat ehdin napsia ennenkuin ilmoitettiin että valokuvata ei sitten saa. Töihin ei myöskään saanut koskea. Kyllä oli vaikea olla hipelöimättä!

Villatakkeja ja -puseroita. Näitä oli toisellakin seinällä vielä enemmän, mutten uskaltanut uhmata oppaan kieltoa kuvaamisesta.

Tilkkutöitä oli eniten, toinen toistaan upeampia. Suuria ja kauniita. Ei tosin kaikki, mutta tämä oli yksi suosikkini. Itselle ei tulisi mieleenkään yhdistellä värejä ja kuvioita kuten Kaffe tekee, mutta hän onkin GURU!

Brodeerauksia oli myös sekä vaatteina, huonekaluina että seinävaatteina. Tämä on liivi, jossa värit eivät tule oikeuksiinsa kuvassa. Tuo syklaami kuuluu rekvisiittaan, koska värit toistuvat liivissä.

Tämä viimeinen on myös brodeeraus. Vaate on tahallaan ripustettu vinoon, koska etanankuoret saavat sen näyttämään suoralta. Tämä olisi pitänyt kuvata huomattavasti kauempaa, mutta juuri kun olin ottamassa kuvaa, kuului oppaan närkästynyt ääni kamerakiellosta. Koko sali raikui ja kilttinä tyttönä pistin kamerani takaisin laukunpohjalle.

Jos olisin tiennyt kuvauskiellosta, olisin näpsinyt kuvat salaa.

Opastettu kierros oli todella hyvä, siinä sai sellaista infoa jota ei olisi voinut mistään lukea. Hyvä opas tekee todella paljon.

Olisi ollut mahdollisuus ostaa kirjoja, neule- ja brodeerauskittejä ja kankaita, mutta hintaluokka oli sellainen että jäi tällä kertaa. Kun materiaali maksaa 100 euroa ja sitten saa vielä itse tehdä työn niin jää ostamatta. Kirjoja saa joskus alennusmyynnistä ainakin vähän halvemmalla ja toisaalta haluan hänen kirjansa suomeksi.

Oli todella mukava ja inspiroiva retki!

Koiravahtina...

Tämä koiraneiti, "vanhapiika", 11 v tuli meille eilen ja palaa kotiinsa vajaan kahden viikon päästä. Labradorin ja schäferin sekoitus, Schabrador. Kiltti ja hyvinkasvatettu, mutta omiin tapoihinsa piintynyt. Tottunut rauhalliseen elämään eläkeläisparin (Appeni) luona, jossa ei ole lapsia eikä nuoria eikä varsinkaan muita koiria, pennuista puhumattakaan! Bella on tietenkin onnesta lääpällään ja leikkii "seuraa johtajaa" kai unissaankin. Eilen ainakin teki kaiken mitä vanhempi koira orjallisesti matkien. Pissat, kakat, ruoat, nukkumiset. Hyvää koirakoulua ja käyttäytmisharjoituksia pari viikkoa.
Ja taitaa olla juuri sopiva aika iän puolesta. Meidän pentu ei ole enää mikään pieni pentu vaan alkaa jo näyttää siltä mitä aikuisena tulee olemaan. Uhmaikä ei onneksi ole vielä iskenyt, joten oppimisvalmius on huipussaan.
Ja pari sanaa myös käsitöistä: punaisesta solmuhuivista tuli loppujen lopuksi oikein hyvä, kun pistin sen venytysharjoitteluun. Toisin sanoen kiinnitin sen pyykkipojilla leveästä reunasta narulle, ripustin henkarin kolmion alareunaan ja suihkutin koko huivin kevyesti. Kuivuttuaan se oli saanut oikean muotonsa ja on sen myös pitänyt.
Lähinnä kokeilumielessä aloitin jo toisen huivin, jossa teen levennykset harvemmin. En vielä oikein tiedä mitä siitä tulee, se näyttää vielä aika muotopuolelta....

Näin tässä kävi!!

Kiinni jäit!!!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.

Kävin vierailulla AnnaM:in luona ja näin tässä kävi. Pistä kiertämään!

Sainpas jotain piristystä sateiseen ja harmaaseen maanantaipäivään.

Kolmiohuivi...

... Salomoninsolmuilla. Mutta miksi ihmeen takia siitä tuli niin leveä ja matala? Kyselin jo Tiitsalta, mutta hän rauhoitteli että se kuuluu asiaan. Käsittääkseni teen ohjeen oikein eli kolme lenkkiä reunoissa sekä alussa että lopussa. Lankana on Marks & Kattens Multi Mohair ja koukku 3½. Onko muilla sellaisia kokemuksia? Huivi on kyllä hyvä ja käyttökelpoinen, mutta haluaisin siitä hieman kapeamman ja korkeamman. Kuvasta tuli jostain syystä hieman epäselvä, mutta en nyt oikein jaksa uuttakaan ottaa.

Hjälp!!!?

Vieläkö muistatte helminauhan....

jonka sain syntymäpäivälahjaksi eräältä parhaimmista ystävättäristäni?



Olen luvannut tehdä mainosta, joka tulee tässä: Hasi Design on linkki, josta löytyy Hasiben tekemiä töitä. Kaikki ovat uniikkeja ja hän valmistaa myös tilaustöitä, kuten minun koruni on. Olen myös lisännyt linkin sivupalkkiin.

Toivotan samalla oikein hyvää viikonloppua kaikille!

PS. Laskurin mukaan on arvonta lähestymässä. Siitä lisää ensi viikolla.

Ensimmäiset Salomoninsolmuni!

Solmuilin myös hapsuihin yhdet ylimääräiset.

Näitä tulen varmaan tekemään lisää, kun kerran homman opin. Seuraavaksi sitten kolmiohuivi. Ruotsissa näiden nimi on muuten "Kärleksknuten". Miksikähän samoilla solmuilla on eri nimet?

Austermann Step....

... on nyt sitten testattu täälläkin päin maailmaa. Ei noista aivan identtiset tulleet, mutta silläkös väliä. Ohuet ja lämpimät ja pehmeät ja turkasen kalliit sukat! Onneksi yhdestä kerästä saan kaksi paria. Näihin meni 56 g ja koko on 38-39. Väristä en tykkää ollenkaan ja se oli kolmesta väriehdouksesta paras.

Koiranpentu oli ilmeisesti ikävöinyt minua poissaollessani ja mussuttanut reiän suosikkitossuihini. En tiedä onko reikä toisessakin, en ole sitä vielä löytänyt...
Alan minäkin jo uumoilla jouluntuloa. Meillä on traditiona tehdä piparkakkutalo aina ensimmäisenä adventtina ja ajattelin, että elementtitalojen sijasta voisi tehdä vaikka muumitalon. Viime vuonna teimme oman talon pienoismallin ja sen kuvasta kopioidaan ainakin osa joulukorteista tänä vuonna. Lapset (nuoret) ovat tähän asti olleet innolla mukana varsinkin koristelemassa ja koska taidot kasvavat vuosien varrella niin olisi kiva tehdä jotain haastavampaa. Tosin komeampi talo on kurjempi syödä. Eikä sitä oikein viitsi säästääkään. Huh, on mullakin ongelmat....
Tuossa taka-alalla oikealla on muuten viime viikolla kuolleen Timo Sarpanevan aitoja kynttilänjalkoja. Ensimmäisen niistä sain ylioppilaslahjaksi ja loput muina lahjoina. Kaksi ostin kerran itse täältä Tukholmasta kirpparilta 20 kr kappale. Se oli 80-luvulla, kun tuo malli ei ollut oikein in. Nämä ovatkin olleet kaapissa monta vuotta, mutta viime vuonna otin ne esille taas kerran, koska olen itse aina pitänyt niistä.

Borta bra men hemma bäst!

Sanovat ruotsalaiset ja oikeassa ovat ainakin tässä asiassa. Vaikka on kuinka kiva käydä "kotona", niin vielä kivempi on tulla takaisin. Onhan siitä jo 29 vuotta kun muutin pois vanhempien luota ja oma huoneeni muuttui isän työhuoneeksi muutama vuosi lähtöni jälkeen. Nyt asustelin ns. "poikien huoneessa", josta on tullut vierashuone jo kauan sitten. Veljeni nukkui sohvalla olohuoneessa, koska jatkoi matkaansa metsästysmajalle heti seuraavana aamuna tulostamme. Hänkin kommentoi, naureskellen tosin, ettei enää omassa huoneessaan saa nukkua!
Elämä menee eteenpäin, jokaisella omalla tavallaan. "Päivä kerrallaan, parhaana kaksi", isäni mielilause. Sen hän sanookin aika usein, siihen kun liittyy pieni tarina hänen tyäelämästään monen kymmenen vuoden takaa. On se vain kummallinen tauti tuo Alzheimer. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Asiat, jotka tapahtuivat 5 minuuttia sitten ovat täysin unohtuneet, mutta jonkin 50 vuotta sattuneen pikkujutun voi kertoa pienimpiä yksityiskohtia myöten. On siinä hyvätkin puolensa, isäni suutahtaa silloin tällöin, varsinkin kun asiat muuttuvat ylivoimaisiksi. Hän menee yläkertaan vihaisena, mutta tulee muutaman minuutin kuluttua takaisin ja on jo unohtanut, että suuttui! Ja hän on onneksi melkein aina hyvällä ja iloisella tuulella, taudin tyypillisestä agressiivisuudesta ei ole tietoakaan. "Muisti meni, mutta järki jäi" on hyvin osuva taudinkuvaus.
Eilinen päivä meni siivotessa. Kenellekään ei ollut tullut edes mieleen, että voisi imuroida muusta siivouksesta puhumattakaan. Pyykkiä oli onneksi pesty ja silitetty (epäilen vahvasti Anopin osuutta asiaan) ja kaupassakin käyty. Siivouksen lisäksi innostuin vielä parturoimaan luumupuuta ja aikamoinen kasa kuivia oksia siitä lähtikin. Koska lehdet eivät ole vielä varisseet niin oli helpompi karsia kuolleet oksat. Puusta tuli todella siisti, saa nähdä kuinka se reagoi ensi keväänä. Toivon, että kohtuullisella sadolla.
Laskin uudet lankahankintani ja olin pyörtyä. Kuinka sitä kertyikään 2650 g? Ainoa piti ostaa ja ValoVilleä ja -Annia, 7 Veljestä tasaraitaa ja moniraitaa eri värejä ja Fritidsgarnia jouluksi, Floricaa ihan vain nostalgiatunnelmissa ja sitten muutama ale-lanka. Onneksi sain Muoriskalle kilon verran entisiä, joten saldoksi jäi runsas puolitoista (tuntuu vähemmältä kuin vajaa kaksi....). En ole inventoinut viimeisiä hankintoja ja kulutuksia, mutta kaikesta päätellen on langat taas lisääntyneet. En edes uskalla tarkistaa joka pussia, minusta kun tuntuu että ne lisääntyvät omia aikojaan! Selän kun kääntää niin jo on villasta ja akryylistä syntynyt pari sekoitekerää, myös värien perusteella!! Ja viikossa ehtii paljon, kun kukaan ei ole vahtimassa...

Terveisiä Napapiiriltä!

Täällä tuli käytyä ja hyvin meni matka kaikin puolin. Jopa joutuisammin kuin koskaan aikaisemmin johtuen luultavasti hyvistä keleistä. Alussa tosin oli melkein katastrofin paikka: puolisen tuntia sukkaa neulottuani katkesi yksi puikko! Onneksi olin metsästäjäveljeni kyydissä ja häneltähän löytyi takapenkillä olevasta repusta puukko, jolla sain puikon uuteen, hieman lyhyempään uskoon, mutta täysin käyttökelpoiseksi.
Tällainen oli näkymä makuuhuoneen ikkunasta. Kyllä kelpasi herätä kauniit ruskavärit metrin päässä ikkunasta.
Tapasin Muoriskan ja Hansun kahvikupin äärellä Lordi-aukion liepeillä. Vaihdoimme lankaa ja lehtiä ja kuulumisia. Todella kiva neuletapaaminen! Ostin myös värejä, saa nähdä hurahdanko värjäykseen... Lankaa tuli tietenkin ostettua aika lailla. Mies yleensä kehuu minua, koska osaan matkustaa pienellä tavaramäärällä - veljeni ei ymmärtänyt sitä lainkaan: Suomeen lähtiessä minulla oli kolme pientä laukkua mukana, mutta sieltä takaisin tullessa kuusi suurta käsilaukun ja hirvensarven lisäksi. Hirvensarven veljeni oli löytänyt metsästä ja toi minulle, koska olin puolivahingossa maininnut että olisi kiva olla ja jos hän sellaiseen metsässä kompastuu ja viitsii ottaa mukaansa niin voisi tuoda minulle! Laukuissa oli lankaa, lasitavaraa Napapiirin Hackmannilta, kangasta, lahjoja ja ruokaa ja tietenkin tuliaisia kotiin. Poika oli tilannut Berliininmunkkeja ja Tytär Muumi-mukeja. Mies sai kaksi kiloa poronkäristystä ja koira verimakkaraa. Kaikki olivat tyytyväisiä ja myönsivät että ikävä oli ollut. Vaikka kaikki oli mennyt kohtalaisen hyvin oli silti kivempi että äiti oli kotona jälleen. Koira jopa itki ilosta....
Tämän tyynyn olen joskus teini-ikäisenä tehnyt harjoitellessani ryijynsidontaa. Oli muistaakseni kivaa ja toiveenani onkin, että joskus sitoisin ison ryijyn tai ryijymaton.


Viikon aikana neuloin (vain?) kaksi ja puoli paria sukkia ja yhden suuren kolmiohuivin. Ja niin tosiaan: selätin Salomoninsolmut! Näin jälkeenpäin en oikein ymmärrä mikä niissä takkusi, helppoa ja kivaa virkkaustahan se on. Sain jopa puoli kaulaliinaa valmiiksi ennenkuin lanka loppui. Siitä kuva myöhemmin, on vielä ottamatta.

Tuulintupa hiljenee...

... kymmeneksi päiväksi. Joudun ilmeisesti totaaliseen nettipimentoon, saa nähdä kuinka siitä selviän. Täältä koneestahan nykyisin haen lähes kaiken informaation. Aamulehti kyllä tulee, mutta lähinnä sen takia, että on niin mukavaa lukea sitä rauhassa aamiaisen yhteydessä.

Joutuukohan perhe pimentoon? Ensimmäistä kertaa olen poissa kotoa näin kauan. Olen kyllä ollut tapaamassa vanhempiani samanlaisen ajanjakson, mutta silloin on aina ollut joko yksi tai molemmet lapset mukana. Tällä kertaa heistä ei kumpikaan voi lähteä mukaan koulukiireiden takia.

Ja kaiken mahdollisen olen valmistellut etukäteen. Ovatko kaikki äidit samanlaisia? Jääkaappi ja pakastin ovat pullollaan ruokaa, pyykkikori kaikuu tyhjyyttään, kaikki pestyt vaatteet myös silitetty, koiran ruoat valmiina kerta-annoksina pakasteessa, koko talo imuroitu ja kaikki kukat kasteltu. Myös Anoppi on hälytysasemissa, jos tarvitaan akuuttia apua. Olenko unohtanut jotain?

Jos olen niin olkoon! Aion viettää todella tarpeellisen ja rauhallisen loman ilman mitään vaatimuksia. Valvon niin pitkään kuin jaksan, nousen ylös kun itse haluan, autan kotitöissä enkä ole niistä vastuussa, kuljen kirpputoreilla ja lankaostoksilla ja tapaan lapsuudenaikaisen ystäväni ja ennenkaikkea olen äitini seurana. Ja tietenkin isäni, vaikka se on erilaista. Hänellä on Alzheimer, ei vielä kovin vakavana, mutta kuitenkin niin että se rajoittaa jo jokapäiväistä elämää, enemmän ja enemmän. Hän ei itse siitä juuri kärsi, mutta dementiasairaudethan ovat omaisten sairauksia. Juuri sen takia tuntuu todella hyvältä lähteä yksin ja keskittyä olemaan äitini tukena.

Lukijoilleni toivotan hyvää tulevaa viikonloppua ja koko ensi viikkoa. On kiva tulla sitten taas katsomaan mitä kaikkea ihanaa olette ehtineet väsätä ja mistä asioista kirjoitelleet!

Kun olin pieni....

.... sellainen alakansakoululainen tyttö, niin syntyi Barbie. Kaikkien tyttöjen toivenukke! Minäkin halusin, tietenkin. Toivoin joululahjaksi ja syntymäpäivälahjaksi. Vanhempieni mielestä Barbie oli kuitenkin liian kurvikas niin pienen tytön nukeksi, joten sain Barbien pikkusiskon, Skipperin. Annoin sille nimeksi June. Ihan totta, se oli kaverini ehdotus, koska se oli hänen mielestään niin kaunis nimi. Ja minä kilttinä tyttönä ja hyvänä kaverina hyväksyin sen.

Olin onnellinen nukenomistaja, vaikka olin naapureista ainoa jolla oli Skipper. Barbien kurvikkuus ei meitä lapsia hätkähdyttänyt, en edes muista että siitä olisi koskaan puhuttu tai asiaa jotenkin kommentoitu.

Skipper oli arvokkaimpia nukkejani. Ei minulla montaa muuta ollutkaan, kun leikin mieluummin nalleilla. Leikin hyvin varovaisesti sen kanssa ja olin aina hyvin tarkka siitä. Olen siis säilyttänyt sen alkuperäisessä laatikossaan ja alkuperäisiä vaatteitakin on säilynyt jonkin verran. Kaikki pienet tilpehöörit kuten keittokirja, harja ja peili ovat ikävä kyllä kadonneet aikojen myötä. Olisikohan Tyttärellä sormet pelissä? Hän sai leikkiä Skipperini kanssa, jonkin aikaa, mutta kun huomasin hänen täydellisen ymmärtämättömyytensä nuken arvokkuudesta, se pakattiin takaisin laatikkoonsa.

Huomasiko joku tuossa ylimmässä kuvassa, että nukella on teline, jossa se voi seisoa?

Ja kaikesta päätellen osasin virkata jo aika pienenä. Väsäsin nukelleni vaatteita hyvin ahkerasti. Näistä, jotka ovat säilyneet on ainoastaan vihreä pipo, huom! kaksivärisellä tupsulla!!, kaverini tekemä.

Keltainen setti on hellemekko, laukku ja hellehattu. Mekko on takaapäin kuvattu, koska halusin kauniit napit kuvaan mukaan. Valkoisessa iltapuvussa on myös kauniit 60-luvun napit takana ja siinä on jopa keltainen satiinivuori. Muistan vieläkin nuo langat. Ne olivat loppuja äidin puuvillalankakeristä.

Tyttäreni sai pienenä ollessaan montakin Barbiea. Niitä oli muistaakseni pahimmillaan toistakymmentä, kaikki erilaisia. Olen säilyttänyt niistä ainoastaan 5, jotka ovat aitoja Mattelin leimalla. Yksi on Kent, toinen on Pocahontas, kolmas on Miehen tuoma USAsta ja neljäs ja viides isovanhemmilta saadut. Kaikki muut olen myynyt tai lahjoittanut eteenpäin. Myös vaatteista olen säilyttänyt ne kauneimmat ja arvokkaimmat, ei mitään tusinatavaraa. Toivottavasti saan lapsenlapsia, joiden kanssa vielä voin leikkiä Barbeilla! Ja ehkä lisätä niiden vaatevarastoa...

Mikäs tämä on?

No se on juuri se miltä se näyttää:

Siis lankaa. Usein vyyhteni, joita yritän keriä tuolinselkämys apunani (vaikka vyyhdinpuunkin omistan) on juuri tuon ylimmäisen kuvan näköinen. Ostin vain yhden kerän, kun oli niin vietävän kallista, mutta ajattelin että isoilla puikoilla saa varmaan pikkuisen kaulaliinan. Voihan sen kiinnittää jollain soljella. En usko että se lämmittää, joten kaulan koristukseksi.

Näitä seuraavia lankoja sainkin sitten runsaat kaksi samaan hintaan kuin tuon Trasselin. Värit ovat luonnossa paljon kauniimmat ja tummemmat. Punainen on viininpunaista. En osannut valita vain yhtä väriä, joten kolme tuli mukaan. Kauppaan jäi vielä kaksi, aprikoosinpunaisen sävyinen ja vihreä. Näistä tulee huiveja. Laskeskelin että kahdesta kerästä saa yhden.

Torstaina lähden huomattavasti kylmemmille leveysasteille ja Muoriska on varoitellut, että pitää olla talvirenkaat alla. Ykskaks oivalsin, että taisin myydä kirpparilla kaikki kolme paria villasukkia, jotka olivat minun kokoani. Mutta ei hätää, ehdin kutaista ainakin yhden parin ennen lähtöä. Löysin lankaakin eilen lankaajalla, eikun kampaajalla, käydessäni. Oli hieman ylimääräistä aikaa ja käväisin vastapäisessä tavaratalossa ihan huvikseni katsastamassa olisivatko laajentaneet valikoimaansa. Ja olivat! Ilokseni löysin mukavaa sukkalankaa, jossa on 70% villaa ja loput muovia. Värejäkin oli useampia ja tämä passaa minulle. Tuo tehtailija ei tietääkseni ole ikinä aikaisemmin tehnyt mitään edes villaa muistuttavaa lankaa, mutta kai senkin täytyy taipua kuluttajan toiveiden mukaan. Positiivinen yllätys.

Liftasin Miehen kyydissä kotiin ja hänen työpaikkansa lähes naapurissa on kiva lankakauppa, jonka olen maininnut ennenkin, Nysta. Sen omistaja, Nina Sagulin, on kirjoittanut kirjan, joka oli ihan pakko ostaa. Malleja oli useampia, ohjeet selviä, langat vaihtelevia ja kirja sopi sekä aloittelijalle, että varttuneemmalle neulojalle. Kauniita neuleita.

Tämä hyppäsi listan ylimmälle sijalle. Kuva voisi olla parempi, mutta ehkä tästä näkee suurinpiirtein mallin. Siinä on takana ristiselässä tamppi, joka on tehty samalla tyylillä kuin nuo edessä olevat kiinnikkeet. Kaulus ja reunukset on helmineuletta ja lankana Garnstudion Eskimo.

Rannekkeet

Elämäni ensimmäiset! Mutta kyllä näitä olen halunnutkin jo kauan aikaa. Tänä aamuna olivat kädessä ensimmäistä kertaa ja mukavan lämpimät muuten, mutta peukalo tarvii pari senttiä lisää lämpöä. Näitä tein siellä neuletapaamisessa ja nopeasti syntyivät. Nyt on jo toiset puikolla, tosin erilaisella mallikerralla ja langalla, mutta pitkät ja lämpöiset.

Eilen olin kirpputorilla myymässä suoraan auton takakontista. Aamulla oli sateista ja olin kahden vaiheilla, lähteäkö vai ei. Lähdinpä sittenkin ja sade lakkasi juuri kun kirppari avattiin. Iltapäivällä paistoi jo aurinko. Meitä oli vain viitisentoista autoa, mutta lähellä sijaitseva kahvila houkutteli väkeä ja moni heistä piipahti myös katsomassa tarjontaamme. Minä olen oikein tyytyväinen osuuteeni, taisi olla paras voitto mitä olen koskaan onnistunut kirpparilla tekemään vain kolmessa tunnissa. En niin moneen ole osallistunutkaan, joten kokemusta ei ole liiaksi. Lankaa myin, villasukkia, kolmiohuiveja, helmiä ja hobby-lehtiä. Kirpputorimyyntihän on pitkän päälle sattuman kauppaa: riippuu täysin päivästä ja ostajista, kuinka menee. Alkukesästä olin suurella parkkipaikalla, jossa autoja oli silmänkantamattomiin, sää oli todella aurinkoinen ja porukka monensorttista. Myin vain puolet siitä mitä eilen, vaikka tavara oli suunnilleen samanlaista. Eilen olin yksin liikkellä, joten en itse päässyt kiertämään paikkoja ja siten en voinut ostaakaan mitään lisää. Vastapäiseltä myyjältä sentään löysin 3 kerää vaaleankeltaista mohairia, josta tulee kai huivi.

Täällä on yleensä hyvä henki myyjien parissa. Vaihdetaan kokemuksia ja kerrotaan menneistä ja tulevista myyntitapahtumista. Muutama vuosi sitten olin tosin ydessä paikassa, jossa myin vanhoja sarjakuvalehtiä muistaakseni kruunun kappale. Minusta se on käypä hinta lehdelle, joka muuten menisi paperinkeräykseen. Yksi mies tuli valittamaan, että poljen hintoja, koska vähimmäismäärä sarjakuvalehdestä on 3 kr. Ymmärrän kyllä hänen närkästyksensä, koska hän myi vain lehtiä ja ilmeisesti kiersi paikasta toiseen niiden kanssa, se oli hänelle enemmänkin bisnestä. En silti nostanut hintojani ja onneksi sain lehdet myytyä melko nopeasti ja kilpailu loppui oikeastaan alkuunsa.