Kesäaika ja muita kevään merkkejä

Yksi kevään merkki on, että sisäkukat saavat uudet mullat. Arvatkaapa millainen taistelu oli tämän vanhanpojan kanssa?!

Kukkamultavaihtourakan aloitin jo viime viikonloppuna ja tänään lopettelin työtä. Suuret ruukut on vielä vaihtamatta, mutta taidan odotella lämpimämpiä ilmoja, että voin tehdä sen ulkona.

Aamupäivällä tein valtavan pitkän, lähes kaksituntisen, lenkin blogikoiran kanssa keväisessä auringonpaisteessa. Koiraparka on vieläkin aivan naatti (kello on jo viisi iltapäivällä!) eikä tee elettäkään päästäkseen ulos....

Peppi-paita etenee hitaasti mutta varmasti. Olen sitä mittaillut vähän väliä, pelkään että tulee vääränkokoinen kai sen takia, että on tilaustyö. Tähän mennessä kuitenkin mittanauhan perusteella koko on oikea.

Kultaisista puikoista vielä...

Sain ne lahjaksi ystävältä viime vuonna. Pelkäsin aluksi että kultaus kuluu pois käytössä, mutta ystävä vakuutti että puikot ovat vain ja ainoastaan tarkoitettu neulomiseen, ei koristeeksi. Ne ovat todella ihanat työkalut! Eivät kilise, tuntuvat yhtä mukavilta kuin bambupuikot eikä silmukat tipu itsekseen. Nämä on pyöröt ja just sopivan pitkät (100 cm) tuohon villapaitaan, josta tulee isokokoinen (XL-naiselle).

Elokuvasta myös vielä, että englannin kieli oli kyllä tekstitetty, muttei latina. Englantia osaan sen verran ettei tekstiä olisi tarvinnut, mutta kuinkas moni osaa latinaa? Mies sanoi ymmärtäneensä espanjan taidoillaan ja minä arvasin aika hyvin. Arabian kieli oli onneksi myös tekstitetty, ainakin suurin osa. Siitä kielestä en osaa muuta kuin Allahin....

Meillä sulaa lumi aivan silmissä! Aamupäivällä paistoi aurinkokin monta tuntia, nyt on tosin pilvessä, mutta lämpöasteita on kokonaista 8!!! Kevät tulee sittenkin!

Kultaiset pyöröpuikkoni....

... pääsivät vihdoin ja viimein käyttöön! On ihanat työkalut!

Tästä lähti alkuun Peppi-paita, työkaverin tilaama. Päätin käyttää seiskaveikkaa, koska sen voi pestä koneessa, lanka on sopivan pehmeää eikä liian "villaista".

Tässä kuviomalli, tosi vanha lehtileike, jonka olen jostain syystä joskus säästänyt, onneksi!

Aloitin paidanteon eilen työseminaarissa, jossa ei tarvinnut muuta kuin istua ja kuunnella. Asetuin takimmaiseen penkkiin, etten missään nimessä häiritsisi muita kuuntelijoita. Puikot eivät tosin kilisseet yhtään (hyvä!), mutta eräällä kolleegalla oli n. 8-vuotias tytär mukana, joka huomasi käsityöni melkein alkusenteillä. Hän katseli aikansa ja kiiruhti sitten äitinsä luo. Hetken päästä tyttö toi minulle lapun, jossa luki "Jag tycker du gör fint". Minä vastasin viestiin: "Tack! Det ska bli en Pippi-tröja". Seminaarin lopussa tyttö toi minulle tekemänsä pääsiäisaiheisen piirustuksen! Juttelin hieman hänen kanssaan ja sain selville nimen ja iän. Toivon todella, että hän sai positiivisen kuvan käsitöistä ja julkisesta neulonnasta!

Neuletyö mukanani meni päivä kuin siivillä, eikä ollut mitään vaikeuksia istua hiljaa ja kuunnella. Yleensä lounaan jälkeen alkavat silmät väkisinkin mennä umpeen, vaikka ohjelma olisi kuinka mielenkiintoista. Mutta ei tällä kertaa!

Päivän päätteeksi oli treffin Miehen kanssa! Eilen tuli tasan 21 vuotta siitä, kun tapasimme eka kerran. Menimme päivän kunniaksi elokuviin ("Arn", ruotsalainen filmi, ihan hyvä) ja sen jälkeen tulimmekin sitten kotiin. Arki-iltana ei juuri muuta ehdi eikä jaksa....

Yöpöydälläni....

... on tämä kirja. Olen päässyt jo puoleen väliin enkä vieläkään ole päättänyt pidänkö kirjasta vai en. Eniten tekstissä ärsyttää kaikki sulkumerkkeihin kirjoitetut lauseet, minun mielestäni sulut olisi voinut jättää pois kokonaan. Kirjoitustyyli on melko amerikkalainen ja juoni niin ja näin. En silti aio lopettaa lukemista kesken, mutta seuraava kirja tulee olemaan aivan toisenlainen.

Töissä oli hiljainen päivä, huomenna voinkin jäädä kotiin töihin. Onneksi on tällainen mahdollisuus, kun olen luvannut viedä Tyttären hammaslääkäriin ja kyyditä muutenkin. Työmatkoihini menee yhteensä 1½ tuntia mennen tullen silloin, kun ei tarvitse odottaa bussia tai junaa. Melko normaalia näissä maisemissa.

Ja tänään vihdoin sain otettua mitat työkaverin tilaamaan Peppi-paitaan. Langat ovat odottaneet jo muutaman viikon ja mallinkin löysin "arkistostani" toisella yrityksellä! Jonkin verran piti muistinystyröitä hieroa, mutta se auttoi!

Lumi on yhä maassa ja pari astetta pakkasta, kiva!!

Sukat....

... lapasten kaveriksi. Samalla tekniikalla 3 kerrosta pätkävärjättyä ja 2 kerrosta mustaa. Tuli hieman "rauhallisempi" lopputulos kuin pelkästään pätkävärjättynä.

Väriterapiaa! Sitä tarvitaan tänne talven keskelle! Maa on valkoinen ja lunta sataa lisää koko ajan. Minä ajattelin touhuavani puutarhatöissä tänä pääsiäisenä, mutta toisin kävi. Toisaalta on tämä aivan kivaa verrattuna iänikuiseen vesisateeseen ja harmauteen, jota on riittänyt tänä talvena.

Olkapääni on jo paljon parempi. En tiedä johtuuko loma- vai neuletauosta. Röyhelöboleroa tosin aloitin ja neuloinkin parikymmentä senttiä, kun tulin siihen tulokseen etten tykännyt langasta siihen tarkoitukseen ja purin koko jutun. Nyt puikot odottavat uutta inspiraatiota. Mielessä on toinen juttu samasta langasta, mutta se ei ole vielä toteutuskunnossa.

2. Pääsiäispäivä/Annandag Påsk

OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! GLAD PÅSK!

Lankolauantai

Kotona jälleen! Eilen aamupäivällä lähdimme lumipyryssä ajelemaan lankoni mökille, joka sijaitsee n. 100 km pohjoiseen. Radiossa ilmoiteltiin liikenneonnettomuuksista ja liukkaista keleistä, meidän matkantekoa ei kuitenkaan hidastanut mikään. Matkan varrelta poimimme vielä mukaan toisen langon ja hänen kaverinsa, eri paikoista. Kaupunginrajan ulkopuolella alkoi pyry hellittää ja yhtäkkiä meillä olikin auringonpaiste! Usein on niin, että vaikka kaupungissa olisi miten huono sää niin rannikolla selkenee - näin nytkin. Pakkasta oli pari astetta ja lunta viitisentoista senttiä. Vietimme mukavan päivän ensin auringossa uudella terassilla, sitten kävelyretkellä rannalla ja lopulta grillaten (!) illalla. Pelasimme jatsia ja paransimme maailmaa. Oli todella rentouttavaa päästä toisiin ympyröihin vähäksi aikaa. Tänään lähdimme jo aamupäivästä ajelemaan kotiinpäin, koska Anoppi oli kutsunut pääsiäislounaalle. Siellä tapasimme vielä yhden langon vaimoineen.

Neule oli autossa mukana, ajattelin että jos vaikka jäämme jonoihin kiinni niin on ainakin jotain tekemistä. Perillä ei ollut minkäänlaista tarvetta ottaa työtä esille, miesporukassa kun olin, joten olkapääni on saanut levätä aivan vapaaehtoisesti. Sukat sain tehtyä ennen tätä pikkutrippiä ja päättelin juuri langanpäät. Kuvaa sitten kun kamera kotiutuu. Tyttären kone laskeutuu tänään keskellä yötä.

Lankalauantaista tuli siis lankolauantai minun kohdallani!

Kamera...

... lähti eilen Italiaan Tyttären mukana. Kotiutuu lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kuvattavaa olisi lähinnä ulkona: meille on satanut lunta jo kaksi vuorokautta yhteen menoon! Tänään tosin paistoi aurinko n. 5 min ja satoi välillä sekä vettä että rakeita. On siis Pääsiäinen tulossa....

Oikea olkapää on vihoitellut jo lähes viikon. Ikävä kyllä huomasin sen rauhoittuvan jonkin verran, kun pidin langattoman lauantain ja maanantain, en siis neulonut mitään. Olisiko rasitusvamma? Mitähän se tykkäisi virkkaamisesta? Tai palapeiton kokoamisesta? Tai jos vain katselisin erilaisia ihania neulemalleja, joita muut blogilaiset esittelevät? Kaikkein parasta olisi tietenkin lueskella vain lehtiä ja selailla kirjoja, mutta kun sormet syyhyävät kaikkeen muuhun! Ihastuin Tellun röyhelöboleroon ja sopivaa lankaakin olisi varastossa kahta eri väriä. Mallitilkku on aivan pakko tehdä. Huh, kuinkahan tässä vielä käy?

Huomenna Kiirastostaina meillä on töistä vapaata. Mies on töissä kahteen saakka ja Poika koulussa puoli yhteen. Tytär ei siis ole kotona, joten saan olla "kaikessa rauhassa". Tähän "rauhaan" kuuluu ruokakaupassa käynti, mutta ei onneksi siivoaminen, joka tapahtui jo viikonloppuna. Perjantaina lähdemme käymään lankoni mökillä ja lauantaina on ohjelmassa pääsiäislounas Anopin luona. Siinähän se aika meneekin.

Taidanpa kaivaa tämän viimevuotisen "höyhenhuivin" esille Pääsiäisen kunniaksi!

Lapaset

Lankana kaksi vyötteetöntä villalankaa: pätkävärjättyä ja mustaa. Pätkävärjätystä tein viime talvena sukat, jotka eivät juuri säväyttäneet, taidan olla väsynyt sen tyylin lankaan. Näissä käytin 3 kerrosta värillistä ja 2 kerrosta mustaa ja lopputulos on ihan OK. Muistuttaa revontulia tai sateenkaarta mielialasta riippuen.

Pääsiäiskuusi

Käsityö tämäkin! Koristelen joka vuosi sokeritoppakuuseni höyhenillä. Aikaisempina vuosina harakat ovat vieneet puolet höyhenistä pesiinsä ja loput ovat lentäneet tuulen mukana. Kerran yritin solmia niitä langalla kiinni, mutta siinä oli mennä hermot.

Tänä vuonna virkkasin pumpulilangasta muutaman metrin pitkän nauhan ja tuikkasin höyhenet kiinni ketjusilmukoihin.

Tässä näkyy nauhaa jonkin verran.

Voila! Hyvää pääsiäisen odotusta!

Ystävä yllätti!

Eilen töistä tultuani olin saanut pääsiäistervehdyksen! Kiitos Maddaleena! Kenkäpussi on upeaa samettia ja koru venäläinen käsinmaalattu rintakoru.


Todella kaunis! Harmi, ettei kameralla saa parempaa lähikuvaa.

Tulin täällä vain piipahtamaan pääsiäissiivouksen keskellä. Ja kertomaan että edellisen postauksen langat painavat yhteensä 1,3 kg. Siitä ei sitten sen enempää....

Näin tässä taas kävi!

Vein viisi isoa kassia vaatteita ja neulomiani sukkia, lapasia ja kaulaliinoja keräykseen. Samassa paikassa toimii myös kirpputori, joka oli aivan pakko kiertää. Ei ostosmielessä vaan ihan vain huvikseni. Niinhän minä luulin... Siellä oli myytävänä lankaa! Täällä on siis aivan ihme jos löytää laatulankaa kirpputorilta!

Nämä muuttivat meille.

Epätarkka kuva, kun otin ilman salamaa, että saisin oikeat värit.

Novitan Mozart Mohair, mulle aivan outo, mutta ehkä Suomessa tunnette?

Sitä oli neljää eri sävyä. Tuon lilan kerän sisusta on punaista.

Jakobsdalin Mac Mohair, myös minulle outo tuttavuus. Useita eri värejä. Viininpunaista eniten.

Ja sitten vielä tällainen kartio unelmanpehmeää sekoitetta, kuin pumpulia. Kartion sisällä on italiankielistä tekstiä.

En ole punninnut, mutta luulisin että yksi kilo meni taas rikki.

Ai niin, nämä myös. Mohairia ja villaa, luulisin. Kaunis turkoosi väri, eikös se ole yksi kevään värejä?

Lisänä vielä muutama yksinäinen kerä ilman vyötettä. Koko lystin hinnaksi tuli n 15 euroa, koska osa keristä oli vajaita. Mitähän näistä tekisi?

Ihan tavalliset.....

.... lapaset. Mutta omavärjäämä lanka! Alunperin valkoista 7v Isoaveljeä, josta tuli appelsiininväristä oranssia noin vuosi sitten kokeilun tuloksena. Kuvassa näyttää epätasaiselta, mutta omasta mielestäni lopputulos on elävännäköistä.

Nämä lapaset lähtevät tiistai-iltana keräykseen, johon olen jo viikon ajan kasannut kaikenlaista ylimääräistä. Tarkoitus oli viedä ne jo menneellä viikolla, mutten ehtinyt.

Nyt alan lueskella uutta Ullaa!

Valmis huivi

Malli Novitan joku vanha lehtileike. Lankana kahdenlaista mohairsekoitetta ilman vyötettä, toinen melko varmasti Jakobsdalin Angorina Lyx. Menekki 118 gr hapsuineen. Tytär ei ole vielä päättänyt haluaako huivin, ellei kelpaa niin annan Serkkutytölle, joka täyttää 19 ensi viikolla - tai sitten pidän itse....

Täällä alkaa olla kunnon kevään tuntu! Olin puutarhatöissä eka kertaa sitten viime syksyn, lähinnä siivoamassa vanhoja lehtiä ym roskaa pois. Mahtavaa terapiaa (olemattoman) talven jälkeen! Myös Blogikoira nautti täysin siemauksin iltapäivänokosistaan terassilla auringon lämmössä!

Näyttää silti vahtivan ympäristöään - ainakin toinen silmä on auki!

Back in Business!

Koko viime viikon olin kotona flunssa seuranani. Kumma flunssa: kurkku ei ollut yhtään kipeä ja säästyin myös yskältä. Nenä vuoti sitäkin enemmän ja pää oli täynnä pumpulia. Nyt olen sitten huhkinut töitä hiki hatussa kolme päivää, lähes kaikki tehtävät oli uskollisesti jätetty odottamaan paluutani....

Myös yksi huivitilaus oli odottamassa! Työkaveri, joka tilasi huivin äidilleen joululahjaksi, tilasi nyt toisen samanlaisen, mutta eri värisen. Vaalea lila on toivomuksena ja sellainen kerä löytyi varastostani.

Tytär esitti myös toivomuksen huivista:

- Äiti, tekisitkö mullekin huivin?

- Tottakai (innostuneena!). Minkälaisen?

- Sellaisen tavallisen.

- ????

- No, sellaisen kuin kaikilla muillakin on! (hieman ärsyyntyneellä äänellä)

- Jaaha?

- No sellaisen kun nähtiin Helsingissä

- Ai se valkoinen? (toivorikkaasti, muistisoluja kaivellen)

- No niin, just se, sellainen aika paksu

- Oliko se kolmionmallinen ja kaulaliinanmallinen?

- Ei kai sillä ole väliä....

- Juu, pitää se päättää etukäteen

- No kolmionmallinen kai sitten.

Hieman myöhemmin Tytär kysyi varovasti kuinka monesta eri mallista voisi valita. Minä lähdin siinä vaiheessa kaivelemaan valkoisia lankojani. Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme yhteen Novitan virkattuun kolmiohuiviin. Se on lähes valmis ja eilisiltana kyselin varovasti olisiko se lähelläkään toivomusta. Tässä vaiheessa Tytär oli jo löytänyt toisen mallin, MUSTAN! Herättelen toiveita, että hän innostuu tilaamaan useamman erilaisen ja erivärisen. Olen nimittäin aikaisemmin yrittänyt herättää kiinnostusta ilman vastakaikua.