Tuulintupa - TuuliStuga

Saturday, February 22, 2014

Lankaostoksilla

Lähikylässä avattiin lanka- ja lahjakauppa n. 2 vuotta sitten. Olen kiertänyt sen kaukaa aivan tahallani, mutta nyt vihdoin uskalsin sisälle. Ja niinhän siinä kävi, että nämä kerät + yksi, joka unohtui kuvasta, muuttivat Tuulintupaan. Harmaat on tarkoitettu sukkalangoiksi, mutta en näin jälkeenpäin oikein ymmärrä, kuinka tuo iso jättiläinen tuli mukaan? Taisi olla taitava myyjä, joka esitteli päällään olevaa villatakki-ponchoa, johon tykästyin. Lanka on enimmäkseen akryyliä vielä kaiken lisäksi! Väri on kyllä kiva, mutta katsotaan nyt sitten mitä siitä muotoutuu. Saa muhia muiden seassa jonkin aikaa.

 
Nämä seuraavat ovatkin sitten enemmän harkittuja ostoksia Rovaniemeltä. Punaraitainen on 7 Veljestä Raitaa, niitä on kaksi kerää sukkalangoiksi. Keskellä oleva myös Novitan lankaa, en nyt muista minkänimistä enkä tiedä, mitä siitä tulee, mutta ihastuin väriin. Se on vihreänruskeaa ja hieman paksumpaa kuin 7 V. Nuo kaksi vaalempaa ovat myös Novitan ja vihreääluonnonvalkoista sekalankaa, jossa villan lisäksi mohairia. Tulisikohan niistä poncho? Sitten vielä 3 vyyhtiä kirpputorilta: oranssi, punainen ja tummanvihreä. Mikähän vihreä kausi minulla on menossa? Jopa uusissa silmälasinkehyksissä on harmaanvihreää.... Vyyhdit ovat punnitsematta, mutta on ainakin 200 gr ellei enemmänkin yksi vyyhti. Luulisin, että villan ja akryylin sekoitusta. Niistäkään en tiedä, mitä teen. mutta jotain kirjoneuletta ehkä. Ai niin, hinta 4,90€ kappale.


 

Rovaniemellä oli nollakeli, uskomatonta, kun tavallisesti helmikuun puolessa välissä ovat talven paukkuvimmat pakkaset. Lunta oli onneksi sen veran, että sain tämän vuoden lumikiintiön täyteen. Meillä Tukholmassa lumikellot pukkaavat kukkapenkistä!

Lähden tästä testaamaan kännykkään asennettua askelmittaria. Kävelen tosi paljon joka päivä. Koiralenkkien lisäksi osan työmatkaa ja viikonloppuna tavallista pitempiä lenkkejä, varsinkin metsässä. Olisi kiva tietää, kuinka monta askelta mahtuu esim. ½ tuntiin. Tämän aamun kävelyllä katselin peurojen, hirven ja mäyrän jälkiä lumessa, kun yhtäkkiä männyn latvasta nousi maakotka valtaville siivilleen! Oli se mahtava näky. Maa- ja varsinkin merikotkat ovat lisääntyneet viime vuosien aikana niiden säilyttämisprojektin tuloksena. Kahtena ensimmäisenä vuotena täällä mökillä en nähnyt yhtä ainoaa yksilöä, mutta nyt kahden viime vuoden aikana olen nähnyt useampia. Kesällä jopa 6 yhtä aikaa kiertelemässä korkealla taivaalla.

Puikoilla on tällaiset tossut:

Pirteät palatossut

Saturday, February 08, 2014

Tuulintuvassa tänä viikonloppuna


leivotaan leipää ja neulotaan polvisukkia. Leivistä menee 3 pakastimeen ja sukat ovat itselleni. Lähden ensi viikonloppuna käymään Mummin luona Rovaniemellä ja siellä on toivottavasti talvisemmat maisemat kuin täällä.
 
 



Tulimme eilisiltana rankkasateessa. Vähäiset lumet ovat lähes sulaneet. Tänään on pari astetta plussan puolella, mutta pitkästä aikaa aurinko paistaa nyt iltapäivällä. Kuva on aamulenkiltä Blogikoiran kanssa ja taivas on vielä täydessä pilvessä.















Oikeastaan odottelen jo kevättä. Ei taida meidän leveysasteillemme tulla kunnon talvea tänä vuonna. Tai sitten se oli jo - tasan kolme viikkoa tammikuussa.

Lampaat on kirpputorilta, niissä oli lappu, jonka mukaan ne olisivat Pentikiltä. Minä en ainakaan muista, että Pentik olisi koskaan aikaismemmin tehnyt mitään metallista, mutta jos joku tunnistaa nuo niin kerro ihmeessä. Olisi kiva tietää.

Auto on myös kirpputorilta. Minusta sillä on ihan oma ilmeensä enkä yhtään ihmettelisi, jos se huristelee pitkin  lasikuistin hyllyä öisin ihan itsekseen.

 

Nämä seuraavat kaverinaan? Molemmat ovat Tyttären koulussa tekemiä puutöitä.



Tähän loppuun vielä tunnustus: minä tykkään linnunpöntöistä! Erikokoisista ja -näköisistä, mutta ne pitää olla puusta tehtyjä eikä mitään muovipönttöjä. Ihastukseni alkoi viitisentoista vuotta sitten, kun sain isältäni joululahjaksi hänen itse tekemänsä pöntön, joka oli koverrettu koivun rungosta. Hän kertoi myös kuinka tärkeää on, että sisäänmenoreikä on eri kokoinen riippuen minkä lintulajin pöntöstä on kysymys. Samoin reiän ja katonvälin pituus (en muista miksi) ja jos pönttöön pitää laittaa tikku reiän alle. Tämä viimeinen sääntö taisi myös olla lintulajista riippuen. Nämä pöntöt ovat ainoastaan sisustuskamaa, mutta aika kivoja sellaisia.


Olympialaisia en katsele tänä viikonloppuna. En boikotoi, vaan sen takia, ettei meillä ole TV-kanavaa, jolla on lähetysoikeus!

Saturday, February 01, 2014

2014

Tuulintupa on herännyt talvisäähän. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuntuu taas hyvältä tallentaa muistiin tapahtumia. Vaikka blogi on jäänyt päivittämättä, on täällä neulottu ja eletty jopa tapahtumarikasta arkea.

Olen kärsinyt unihäiriöistä jo useamman vuoden ajan, enemmän ja vähemmän, eri syistä. Viime huhtikuussa tilanne alkoi heittäytyä käsistä: en kärsinyt pelkästään unettomuudesta vaan myös painajaisista kun kerrankin pääsin unen päästä kiinni. Tämä alkoi häiritä työntekoa, yksityiselämästä puhumattakaan. Kotijoukot saivat kuulla kunniansa pikkuasioista, joille muuten olisin vain kohauttanut hartioita. Sain apua oikealta taholta, todettiin että hormoonilääkitykseni sivuvaikutuksena voi olla unihäiröt. Tämä tila tasapainotettiin kompensoivalla lääkityksellä ja muutaman viikon päästä aloin todella nukkua normaalista. Ainakin minun mittapuuni mukaan. Nyt runsaan puolen vuoden jälkeen nukun joskus jopa 6 tuntia yhteenmittaan! Ja herään suhtkoht pirteänä töihin. Painajaisista en ole päässyt eroon, mutta ne ovat "lieventyneet" lähinnä epämukaviksi uniksi, joiden kanssa pärjään. Olen siis todella konkreettisesti herännyt horroksesta....

Kesäkuussa muutti Blogipoika omaan asuntoon. Sitä etsittiin todella ahkerasti yli puoli vuotta. Esittelyissä rampattiin joka viikko. Poika yksin, Poika ja minä, Poika ja Tyttöystävä, Tyttöystävä ja minä ja välillä me kaikki kolme. Suurin osa ei kiinnostanut ja käännyttiin lähes ovelta takaisin. Ne, jotka kiinnostivat, nousivat huippuhintoihin ja poika jäi kelkasta. Tai jättäytyi, koska hänen mielestään asunto ei ollut tarjotun hinnan arvoinen. Kunnes sitten lopulta löytyi se oikea. Se, joka tuntui hyvältä heti sisäänastuessa. Huomasin jo Pojan ilmeestä, että tämä se on.  Hinta oli kiinteä ja asunto sen arvoinen. Muuttokuorma lähti viikkoa ennen Juhannusta.

Tämän seurauksena me saatiin lähes tyhjä takkahuone alakerrasta. 20 neliön tila on jo vuosia sitten jaettu kahteen osaan liukuovilla. Lattia on lautaa ja seinissä mäntypaneelit. Minä, siis minä, joka en koskaan ole osallistunut meidän remontteihin, maalasin seinät helmenharmaiksi ja vips! meillä oli uusi makuuhuone! Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Huonekalut ovat valkoiset ja väripilkkuina on turkoosia, mustaa, liilaa ja tummaa pinkkiä.

Tuosta maalausurakasta innostuneena olen maalannut myös täällä mökillä runsaat puolet yläkerran kahdesta huoneesta, joissa on mäntypaneeli lattiasta kattoon. Suorat seinät ovat valmiit, mutta katto saa odottaa ensi kesään. Myös sisääntulo sai valkoisen maalipinnan ja muuttui paljon valoisammaksi.




Lokakuussa vietimme Miehen kanssa hopeahääpäivää (25 vuotta!) viikon matkalla Kap Verden saarelle. Todella rentouttava ja kaikin puolin onnistunut matka. Ruoka oli hyvää ja hintataso alempi kuin esimerkiksi Kanarialla. Lämpötila n 30 astetta, meren lämpö yli 25, joka on rajana minun uimaharjoituksiin, illalla voi istua ulkona syömässä hameessa ja hihattomassa puserossa. Sattui vielä niin kivasti, että kylässä oli meidän viikollamme kolmena iltana paikalliset festivaalit ja paljon musiikkia, tanssiesityksiä ja kauppojen lisäksi myös myyntikojuja auki. Saarella oli myös paljon afrikkalaisia vaikutteita Gambiasta ja Senegalista.



Marraskuun alussa teimme toisen matkan, tällä kertaa nuorison kanssa Krakovaan Puolaan. Myös tämä matka onnistui kaikin puolin. Teimme retken Auswitchiin ja Birkenauhun, nuorison toivomuksesta. Mieleenpainuva kokemus, joka herätti vahvoja tunteita jokaisessa.

Jouluaatto vietettiin Anopin luona ja Joulupäivänä huristelimme mökille. Täällä oli yhtä vihreää kuin joka puolella muualla, ensilumi satoi tammikuun puolessa välissä ja on onneksi pysynyt maassa siitä lähtien. Tällä hetkellä on n 20 senttiä ja nuoskakeli.

Neulonut olen paljon joulu-tammikuussa, mutta vain ja ainoastaan keräykseen, joka jakaa uusia neuleita kodittomille. Myssyjä, pipoja, kaulaliinoja, sukkia ja lapasia lähti iso paketti heti joulun jälkeen ja nyt on iso kassillinen odottamassa vientiä keräyskeskukseen. Neuloin erityisesti miesten sukkia ja pipoja, niistä on huutava pula ja jokainen uusi sukkapari on ylellisyyttä palelevalle kodittomalle. Tuntuu hyvältä tehdä jotain konkreettista ja tietää, että apu menee varmasti perille. Tukholmassa on tuhansia kodittomia ja talvi täällä on kylmä raa'an ilmaston takia, koska lähes aina tuulee mereltä.


Hyvää alkuvuotta toivotellen!