Syntymäpäivä illassa...

Flunssaisena olen tämän päivän viettänyt! Nyt tosin tuntuu että hieman jo helpottaa, mutta taitaa olla eka kerta, kun olen sairaana omana syntymäpäiväni...?

Aika rientää. Oikeastaan tämä viikko piti olla hyvin ansaittua kesälomaa. Olo oli jo kummallinen ja naatti viikonloppuna, joten suurin osa suunnittelemista töistä jäi. Ehkä myöhemmin sitten. Neulomiset ja virkkaamiset eivät ole jaksaneet kiinnostaa nekään. Myös puutarha on hoitamatta, muista hommista en viitsi edes mainita. Poika onneksi tuntuu innostuneen kesätienestistä kotona: saa opiskelurahaa vastaavan palkan kun pesee ja imuroi autot, leikkaa pensasaidan, kaivaa muutaman kuopan puutarhaan ja siirtää pesaita ym sellaista 16-vuotiaalle sopivaa työtä. Innostui niin että kirjoitti jo listan ihan itse. Siinä näytti olevan myös pyykinpesua ja silittämistä - VAU!

Läheinen on ollut ensimmäisellä lomalla sairaalahoidosta - aivan hyvin on mennyt ja siitä olen kiitollinen.

Seuraavaan postaukseen saan ehkä myös kuvia aikaiseksi....

Pikkujuttu...?

Olipa kerran 50 grammaa Lollipop Samos -lankaa, josta emäntä ei oikein tiennyt mitä tekisi. Ainoa tervejärkinen ajatus oli patalappu menetelmällä: virkkaa 30 kiinteää silmukkaa koukulla 4 ja katso kuinka pitkälle pääset. No tulihan siitä patalappu ja ihan sopivan kokoinen ja -paksuinen. Jopa kesäinen... Mutta kun kuvasin sitä niin värit eivät täsmänneet alkuunkaan oikean sävyn kanssa. Ainoastaan tämä lähikuva on oikeanvärinen.

Juhannusvapaa on puolessavälissä. Aurinko on paistellut mukavasti, tänään tuli pieni kuuro ja kastuin blogikoiran kanssa oikein kunnolla. Illat olen katsellut jalkapallon EM-otteluita ja virkannut. Nyt on liina koukulla. Mies on ollut melko tiiviisti Läheisen luona sairaalassa ja tulee olemaan siellä melko tiiviisti myös jatkossa. Hoito etenee hitaast,i mutta hyvin ja toivomme positiivisia tuloksia ensi viikon verikokeiden jälkeen.

Oikein hyvää Juhannusta!

Matto on valmis. Näyttää hieman lerpulta nuo päät, mutta kokemuksesta tiedän että ne tasaantuvat käytössä.

Koko: 148 x 88 cm. Paino: 1.495 gr. Koukku # 6. Lanka: erilaista puuvillaa 3-kertaisena

Käytin kaikki vaaleat jämät + hieman tummaa keltaista ja suklaanruskeaa piristeeksi. Olen tyytyväinen....

Meillä paistaa aurinko juhannusaattona, jonka vietämme kotona.

Elämä....

menee eteenpäin sairauksista ja vastaiskuista huolimatta. Virkattu matto edistyy myös se hitaasti, mutta varmasti. Olen löytänyt sille oman laatikon, josta se on helppo ottaa esille, kun on hetki aikaa istahtaa miettimään asioita.

Poika tuli juuri kotiin koulun päättäjäisistä todistuksensa kanssa. Hän oli itse todella tyytyväinen ja minä tietenkin myös. Hän on löytänyt mieleisensä linjan lukiossa, päässyt hyvälle luokalle ja saanut todella ammattitaitoisen luokanvalvojan.
Eilen Poika tuli kotiin kaverin luota, joka oli ajellut hänen tukansa alle millin lyhyeksi sängeksi! Minä tiesin asiasta etukäteen, mutta jostain syystä Mies oli jäänyt siitä epätietoiseksi. Hän haki Pojan junalta eikä tuntenut ennenkuin Poika istui autoon! Oli aika hämmästynyt, mutta enemmänkin huvittunut koko asiasta.

Hoksasin muutama päivä sitten, että blogini on täyttänyt kaksi vuotta! Se meni noteeraamatta muiden asioiden takia ja tuntuu turhalta järjestää kilpailuja tai arpajaisia näin jälkeenpäin. Mutta sopivan tilaisuuden tullen ehkä keksin jotain muuta hauskaa.

KIITOS kaikille kävijöille ja kommentoijille näin yhteisesti!

Aivan aluksi....

... karhunvatukka kukkii!! Erittäin aikaisin tänä vuonna....

Toiseksi käsityö, jonka aloitin muutama päivä sitten. Puuvillalankoja on niin paljon varastossa, että niille piti keksiä jokin tuohoamisurakka ja mieleen ei tullut muuta kuin matto, johon saan toivottavasti uppoamaan myös jämät.

Kutsun tätä terapiamatoksi: virkatessani lajittelen ajatuksia, jotka Läheisen vakava sairaus on synnyttänyt. Koko elämä on mullistunut ja asiat on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Hoitoon pääsy ja hoitosuunnitelma on onneksi järjestynyt ja myös lähtenyt käyntiin. Sairaus on voitettavissa oikeilla menetelmillä, mutta paraneminen tulee vaatimaan aikaa, voimia ja kaiken mahdollisen tuen. Onneksi on harrastus, joka auttaa eteenpäin!

Pelastin....

.. tämän hyllyn Anopin kaatopaikalle menevistä "rojuista".

Tämä kuuluu yhteen peilin kanssa, jonka saimme kerran aikaisemmin. Se sai paikan kunnostuksen jälkeen olohuoneen seinällä. Hyllylle ei ole paikkaa sisällä ja Tyttären idea oli ripustaa se ulos. Paikka löytyi autotallin seinältä eikä kunnostusta tarvita, päinvastoin pienet naarmut ja kolhut pukevat sitä. Minä tykkään kovasti tällaisista vanhan ajan takorautaisista töistä.

Meillä helteet jatkuvat ja käsityöt odottavat viilempiä aikoja.