OIKEIN HYVÄÄ JA INSPIROIVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE TÄNNE POIKKEAVILLE!

Kuva on lainattu Martta Wendelinin (1893-1986) iki-ihanasta kalenterista vuodelle 2007.

100 tilaajaa...?

Kävin pitkästä aikaa katsomassa Blogilistan tilastoja ja ihmeekseni huomasin, että olen saanut yhteensä 99 tilaajaa blogilleni! Olin lentää selälleni ilosta, blogia aloittaessani olin innoissani ja ylpeä ensimmäisistä tilaajista ja 100:sta kävijämäärästä. On uskomattoman palauttavaa ja hauskaa, että blogiani luetaan.

Siispä sinä seuraava tilaaja, lähetä kommenttia niin saat pienen muiston tapauksesta! Lupaan juhlistaa tilannetta virtuaalisella kuohuviinillä ja lähettämällä postin mukana jotain käsin kosketeltavaa....

Matto

Joulunpyhien tulos: uusi matto alakerran pikkuvessaan.


Lanka: 480 gr erivärisiä puuvillalankoja
Puikot: #3 sukkapuikot
Malli: 1 oikein, lanka puikon eteen + silmukannosto, tätä toistaen kaikki kerrokset. Yhdellä kerroksella 20 silmukkaa.
Kokoa on helppo säädellä liuskojen leveyden ja pituuden mukaan.

Työ näyttää kumman epätasaiselta kuvassa, mutta liuskat ovat kyllä suunnilleen samanlevyisiä ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Matosta tuli pehmeä, paksu ja ihmeen napakka, vaikka lanka on ehkä liian pehmeää kestääkseen jokapäiväisen käytön. Tämä oli hauska kokeilu. Mallia en ole keksinyt itse, mutten ole päässyt vielä kirjakauppaan tarkistamaan lähdettä.

Olemme viettäneet hiljaiseloa nämä viime päivät. Nauttineet vapaa-ajasta, tavanneet ystäviä ja lähisukua, valvoneet pitkään, nukkuneet pitkään, syöneet paljon suklaata ja muuta hyvää. Eilen kävin töissä ja sain mukaani uudenvuoden lahjaksi herkkupaketin, joka sisältää erilaisia juustoja, keksejä, kuivattua parmakinkkua, kuivattuja tomaatteja, oliiveja, valkosipulinkynsiä yrttiöljyssä ja kaikkea muuta hyvää. Lisäksi pullo laadukasta punaviiniä! Viime vuosina työnantaja on lahjoittanut työntekijöiden joululahjaa vastaavan summan hyväntekeväisyyteen, tänä vuonna en tiedä yksityiskohtia. Toivottavasti rahaa riitti myös lahjoitukseen!

Nämä kuvat piti näyttää jo ennen joulua, mutta blogger ei suostunut yhteistyöhön.

Tuulintupa jouluasussaan.




Koska kuorrutusta ja koristeita jäi yli, päästi Tytär koristeluinnostuksensa valloilleen ja teki tämän kasan.

On meillä syömistä Loppiaisena!

Joulupäivän ilta

Meillä muuttuivat suunnitelmat, kun Appi sairastui flunssaan eikä jaksanut tarjota perinteistä joulupäivän ateriaa. Jouduin siis improvisoimaan illallisen, mutta koska joka tapuksessa jouduin lähtemään ruokakauppaan ostamaan vihanneksia neljälle (4!!) ylimääräiselle marsulle ja yhdelle kanille (ovat meillä hoidossa joulunpyhät) niin sieltä löytyi lisuketta ruokapöytään. Läheisen keskustan supermarket on auki joka päivä 09-21, oli sitten joulu tai juhannus. Ja oli siellä asiakkaitakin, enemmän kuin tavallisena arkipäivänä. Suomalaiset laatikot olivat puoleen hintaan, joten tuli niitäkin hamstrattua muutama... Olivat muuten ihan hyvänmakuisia.

Neuleaiheinen joululahja oli "Sticka med Kaffe Fassett", jonka Mies ja Poika olivat käyneet ostamassa. Ihmettelin kuinka he olivat osanneetkin valita juuri kirjan, jota olen pyöritellyt käsissäni jo aika monta kertaa! Siinä on useampia malleja, joita aivan tavallinen "rivineuloja" voi toteuttaa. Selkeät ohjeet ja kuvat. En tiedä teenkö mitään, mutta kirjaa on kiva selata ja haluan sen ehdottomasti hyllyyni.

Työn alla on nimittäin matto! Haluan pikkuvessaan uuden maton ja sain inspiraation yhdestä toisesta kirjasta kirjakaupassa käydessäni. En muista teoksen nimeä, mutta otan selvää ennenkuin esittelen valmiin työn. Olen päässyt jo yli puolenvälin ja hyvältä näyttää tähän mennessä. Aika hauska tekniikka, jota en ole nähnyt muualla. Valmista syntyy illalla telkkaria katsellessa kuin itsestään. Tänään tulee toinen osa "Sormusten herrasta". Sitä ei tarvitse edes seurata kuin toisella silmällä...

Sylvian joululaulu

Tänä vuonna oli vaikea saada joulutunnelmaa. En tiedä mistä johtui, lumen puutteestako vai iäkkäistä vanhemmistani, jotka joutuivat olosuhteiden pakosta viettämään joulunsa kaksistaan pitkästä aikaa, ilman yhtäkään lasta tai lastenlasta lähellään. Uskoin ja toivoin tunnelman vihdoin tulevan aaton lähestyessä, mutta vielä tänä aamuna se oli hakusalla. Kunnes tapahtui jotain, hetki tuli aivan arvaamatta ja kaikessa voimassaan: odottelin että Tytär valmistautuu lähtöön Anopin luo, jonka luona aina Tukholmassa ollessamme syömme joululounaan. TV oli päällä ja vaihdoin kanavia vanhasta tottumuksesta. Ruotsin TV2 lähetti joulumusiikkia, josta olin lukenutkin aikaisemmin, mutten sen kummemmin ollut noteerannut päivää ja aikaa. Juuri kun vaihdoin kanavalle alkoi "Sylvian joululaulu" Johanna Rusasen esittämänä ja Lapin Kamariorkesterin säestämänä! Tämä pysäytti jokaisen solun kehossani. Istuin ja kuuntelin jokaisella aistillani rakkainta joululauluani, jota en ole kuullut vuosiin, en edes viime vuonna Suomessa joulua viettäessäni. Ensimmäinen säkeistö on aina ollut mielestäni kaunein, mutta viimeistä säkeistöä kuunnellessani oli mieleni täysin tyyni ja rauhallinen, nyt oli joulu tullut sydämeeni:

"Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan;
joulu joutui jo syömmeihinkin,
ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois' laulajan?"

"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman."

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Vihreä joulu..

sääennustusten mukaan. Lehdissä kirjoitellaankin, että juhannuksen ja joulun lämpötila tulee olemaan sama, ei tosin tämänvuotisen juhannuksen, mutta joku kymmenen vuotta aikaisemmin.
Mies on ilokseni ottanut lomaa nämä kaksi päivää ennen pyhiä ja menimme vielä viimeisille lahjaostoksille lasten ollessa viimeistä päivää koulussa. Ihmeen vähän oli porukkaa kaupoissa, vaikka parkkipaikat olivat aivan täynnä. Ja ihmeen hyvin löytyi ne mitä lähdettiin hakemaan.
Anopin lahja valmistui aivan äsken, mutten uskalla laittaa kuvaa, hän käy usein katselemassa juuri kuvia blogissani. Voin kuitenkin kertoa, että kirjailin huovutetut kintaat Tellun blogista löytämäni linkin avulla ja onnistuin omasta mielestäni oikein hyvin. Anoppi saa itse päättää pitääkö kintaita patakintaina vai lämpiminä tumppuina (jos vaikka tulisi pakkasta tänä talvena...).
Alkuviikon kuura on siis sulanut ja taas on musta maa. Jouluaatoksi on luvassa jopa lähes +10 astetta ja täysi auringonpaiste. Kummallista! En varmaan ikinä totu lumettomaan jouluun.
Tuulintupa tulee melko varmasti olemaan hereillä koko joulun tienoon, koska emme lähde minnekään pitemmälle reissulle. Haluan kuitenkin toivottaa OIKEIN HYVÄÄ JOULUA kaikille, jotka lähtevät matkaan ja joiden blogit hiljenevät.

Tonttuparaati

Käsintehtyjä tonttuja, muiden tekemiä, olen vihreä kateudesta osaamisen takia.
Nämä ovat tämän vuoden ostoksia Käsityömessuilta. Vartalot on väännetty rautalangasta ja puettu tonttupukuun. Näitä voi sitten itse väännellä haluttuun asentoon.

Seuraava kaveri oli kurkistelemassa joulukukkakorissa muutama vuosi sitten.

Ja nämä viimeiset kuvaan päässeet ovat muuttaneet meille vuosien varrella, yksi kerrallaan, Tukholman Suomalais-ruotsalaisen koulun joulumyyjäisistä. Tänä vuonna en sinne ikävä kyllä päässyt, mutta toivottavasti saan lisättyä porukkaa ensi vuonna uudella tulokkaalla. Nämä ovat kertakaikkiaan ihastuttavia!


Kaikesta päätellen tontut ovat lähteneet liikkeelle!

Pieni jouluinen (?) tarina....

Sain haasteen sekä Seijalta että Iralta, joten päätin osallistua tarinan kerrontaan. Ideana on, että otetaan lause vähintään kolmesta seuraamastani blogista sekä haastajan blogista ja kootaan niistä tarina. Lisäksi on haastettava ne joiden lauseita on käytetty. Tällainen on minun:

Hei vaan taas näihin tunnelmiin. Oma diagnoosi huovutushulluus. Joululahjat on tehty. Minä olen niin onnellinen. Ja lopuksi voisi vielä laulaa luikauttaa laulun tai alkuperäisellä kielellä?? Rati, riti, ralla, mistä tuli halla? ...Tuolta Pohjan tuntureilta, Lapin lasten laitumilta... Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Lauseet on lainattu Famulta, AnnaM:lta, Kanervalta, Muoriskalta ja Salomealta.

Osallistuminen on täysin vapaaehtoista! Ei lisää paineita näin joulunalusviikolla. Ajattelin ensin itsekin laistaa, mutta tulikin pikku hetki vapaata ja huomasin että tämähän onkin paljon hauskempaa kuin osasin arvata!

Viikonlopun satoa...

Ikävä kyllä kuvasta tuli epäselvä, enkä millään saanut sitä tarkemmaksi.

Tässä on 98 helmeä pujotettuna muutamaan metriin ohutta hopealankaa. Helmien väliin virkkasin kolmosen koukulla 2-3 ketjusilmukkaa. Kaulanauhan pituudeksi tuli vajaa 2 metriä, eli reilunmittainen.

Tässä neuleet. Pipo on Seijan ohjetta mukaellen. Lankani oli paksumpaa, joten loin 90 silmukkaa 3½ sukkapuikoille. Koska silmukat tahtoivat tippua puikoilta, otin vielä yhden ylimääräisen ja neuloin 6 puikolla. Se näkyy päälaen kavennuksissa. Kuva ei kerro mallista juuri mitään, muttei ole ikävä kyllä mannekiinia kotona. Malli on hyvä ja kivan joustava. Sopiva koko moneen päähän. Kumma, että nuo alemmat tumput näyttävät niin paljon isommilta kuin ylemmät. Lanka ja puikot ovat aivan samat.

En ole oikein sinut Bloggerin kuvalatauksen kanssa. Meillä on menossa tahtojen taistelu, joka toinen kerta onnistuu, tai sitten ei. Hermoja tarvitaan...

Tytär tuli 3 kilon kinkkunsa kanssa kotiin eilen loppuerien jälkeen. Hänen joukkueensa voitti oman ryhmänsä alkukarsinnat (siitä kinkku palkintona) ja sijoittui jaetulle kolmannelle 15 joukkueen turnauksessa. Aivan hyvä lopputulos. Kinkku ei ollut valmis, kuten ensin luulin, mutta kivempi näin: saa kinkuntuoksuisen kodin ja silloin viimeistään tulee jouluntuntu.

Riisipuurosta tuli sittenkin 3 porkkanalaatikkoa. Lisäksi leivoin 20 joulutorttua ja jouluisen maustekakun. Olen aika tyytyväinen viikonlopun suoritukseen!

Huomisiltana on vuorossa jouluostokset läheisessä keskuksessa, Mies on tänään firman pikkujouluissa, joten tuli muutoksia aikatauluun. Tunnen kuitenkin olevani jo voiton puolella ja stressikin on laantunut lähes olemattomiin.

Tytär voitti futisturnauksessa...

valmiin joulukinkun! Taas yksi asia pois päiväjärjestyksestä. Blogikierroksen jälkeen voin myös todeta, että muilla tuntuu olevan vielä pidempi lista tekemättömistä töistä... Oma neulomislistanikin kutistuu kovaa vauhtia, toiset pääkallotumput valmistuvat pikavauhtia.

Tänne on luvattu koko viikonlopuksi aurinkoista - ja jouluksi ei ole lumesta tietoakaan! Mutta se tuntuu olevan sivuseikka: ruotsalaiset ovat saaneet aivan ikioman astronautin ja se uutinen valtaa kaikki mediat!

Muistaakseni lupasin, että loppuviikon postaukset käsittelevät vain ja ainoastaan käsitöitä. Näin ei käynyt, mutta joskus on pakko purkaa muita asioita tänne, että saa asiat järjestykseen.

Hyvää viikonloppua ja kolmatta adventtia kaikille!

Huhhuijaa....

... taisin päästä pelkällä säikähdyksellä! Tuulintuvassa pistetiin tuulemaan oikein olan takaa ja yhdessä vuorokaudessa olen saanut aikaan enemmän kuin viimeisten kahden viikon aikana yhteensä. Hyvä suunnittelu on kaiken A ja O:
* serkkutytön pääkallolapaset ovat viittä vaille valmiit
* koska ne valmistuvat niin nopeasti (alan oppia mallin ulkoa), niin teen toiselle serkkutytölle myös samanlaiset viikonloppuna
* porkkanalaatikon riisipuuro on keitetty, mutta se syödäänkin puurona, koska
* paikallisessa ruokakaupassa oli porkkana-, peruna- ja maksalaatikkoa valmiina laatikkoina! Suomalaisia tuotteita! Kävin kaupassa muuten vain ruokaostoksilla, kun kuulin suomalaista puhetta ja huomasin että yhden kylmätiskin luona parveili peräti neljä suomeapuhuvaa henkilöä. Paikalle tullessani yksi rouva oli vielä paikalla ja pyöritteli laatikoita. Sylissä oli jo aikamoinen kuorma. Kysyin oliko hän suomalainen ja oliko kokemuksia tuotteista. Vastaus oli myönteinen molempiin kysymyksiini ja hän suositteli kaikkia makuja. Olivat kuulema jo viettäneet pienimuotoisen jouluaaton kinkun kanssa ja maistelleet laatikoita. Nyt hän oli hamstraamassa niitä pakastimeen. No minä kasasin kunnon pinon kärryyni. Me menemme jouluaatoksi aina Anopin luo syömään ja olen vienyt sinne joka kerta porkkanalaatikon. Tämä menee varmasti kuin väärä raha ruotsalaisessa joulupöydässä, samoin peruna- ja maksalaatikko. Oikeastaan olen ainoa Miehen suvussa, joka haluaa perunalaatikkoa kinkun kanssa. Ja miksi rehkiä keittiössä, kun voi ostaa valmista? Sen ajan voin käyttää:
* joululahjasukkien kutomiseen kahdelle serkkupojalle, joiden molempien jalkojen koko on 46. Sukkiin piilotan toiselle lahjakortin bensa-asemalle (moponomistaja) ja toiselle elokuvaliput (armeijassa)
* oma Poika imuroi koko talon koulusta tultuaan (korotetun viikkorahan toivossa)
* pölyt pyyhin itse eilen
* postimerkit ostettu kotimaan joulukortteihin ja Suomeen menevät kortit ja paketin laitoin lähtemään tänään
* Appi perheineen saa joululahjaksi luumutuotteita , jotka jäivät joulumyyjäisistä, yhden joka lajia, ja lisäksi huovutetut patalaput (viime vuotista varastoa)
* samoin molemmat veljeni perheineen, kauniisti pakattuina. Lisäksi leivon joulutorttuja toiseen perheeseen, jossa emäntä on ruotsalainen
* maanantai-iltana lähdemme perheen voimalla jouluostoksille läheiseen ostoskeskukseen, joka on auki klo 21:een
* Tytär haluaa koristella ja koota piparkakkutalon keskiviikkona, viimeisen koulupäivän iltana
* jos aikaa ja halua riittää niin leivon taateli- ja/tai hedelmäkakun viikonlopun aikana. Ainekset ovat kaapissa valmiina

Joten homma on hanskassa! Se mikä ei ole valmista on suunniteltuna ja runsas viikko riittää aivan hyvin. Tämä ilta meneekin aika tiiviisti Tyttären jalkapallon merkeissä. He pelaavat kinkkuturnauksen, jossa voittanut joukkue saa jokainen palkinnoksi kinkun. Pitää kannustaa oikein kunnolla, että saan valmiin kinkunkin pöytään!

Kuinka tässä näin kävi??

Joulustressi pukkaa päälle! Minä kun luulin selviäväni ilman sitä tänä vuonna. Luulin että jo joulukuun alussa olisi laatikot ja leivonnaiset pakasteessa, piparkakkutalo (se Muumitalo!) valmiina kunniapaikallaan, itsetehdyt joulukortit valmiina lähtöön, talo siivottu ja joululahjat valmiina.
Ykskaks vain huomasin että Lucia on jo vietetty, yhtäkään lahjaa en ole saanut valmiiksi/hankittua, piparkakkutalo on leivottu muttei kasattu, muista levonnaisista ei ole tietoakaan, laatikot ovat vasta suunnitteluvaiheessa, valmiinaostettuja joulukortteja kirjoittelin eilen (ulkomaille lähtevät olisi pitänyt lähettää jo maanantaina!), enkä ole edes käynyt yksissäkään muissa joulumyyjäisissä kuin omissani, töissä! Joulusiivous jäi siihen, että siirtelin lankapussukoitani vain paikasta toiseen. Mitähän minä olen tehnyt kaksi viikkoa?
Johtuisikohan tämä siitä, että kun olen vapaalla niin ei-pakolliset työt on niin helppo siirtää seuraavaan päivään? Mañana? Ja sitten niitä seuraavia päiviä ei olekaan tarpeeksi montaa ehtiäkseen kaiken...
Huh-huh! Ehkä vielä saan homman hanskaan, jos otan itseäni niskasta kiinni heti tänään ja teen ainakin serkkutytön pääkallotumput valmiiksi pakettiin.... Oliskohan käsitöillä osuutta asiaan....? Tai bloggaamisella...?

Lucia

Myyjäiset menivät hyvin, oikeastaan olen oikein tyytyväinen. Vein oman osuuteni eilen iltapäivällä ja hain jäljellejääneet tavarat pois tänään. Samantien näin jokavuotisen Lucia-kulkueen ja joulutunnelma alkoi vähitellen kohota minunkin mielessäni. Oli kiva tavata työkavereita, mutta tehtäviäni en kaipaa ollenkaan. On paljon kivempi olla kotona ja tehdä käsitöitä! Aamupäivällä sain nämä valmiiksi:

Nämä valmistuivat ihmeen nopeasti, mutta se johtui siitä että keskityin malliin kunnolla. Yleensä katson toisella silmällä telkkaria neuloessani ja se kostautuu. Näissä tumpuissa on yksi virhe, mutten kerro sitä kenellekään! Tarkkasilmäinen neuloja sen varmasti löytää kuvasta...

Tällä kertaa käsitöitä...

Tämän loppuviikon aion omistautua pelkästään käsitöihin blogissani (vaikka vilustunut Mies on töistä kotona jo toista päivää, olo on kuulema huonompi).
Eilen aloitin Tyttären koulukaverin tilaamat pääkallovanttuut ja toinen valmistuikin jo illan aikana uskomattoman nopeasti, kun keskityin malliin kunnolla. En siis tehnyt mitään muuta kuin luin mallia ja neuloin. Toisestakin on varsi jo valmis. Tilauksessa on myös samanlainen pari lasten serkkutytölle joululahjaksi ja ehdin ilmeisesti tehdä senkin ilman pahempaa stressiä.
Tänään iltapäivällä suunnistan töihin joulumyyjäisiin. Tarkoitus on esitellä ja myydä Salomoninsolmu-kaulaliinoja ja -kolmiohuiveja, kaksivärisiä villaisia ranteenlämmittimiä ja luumutuotteita. Noita viimeksi mainittuja voisi sanoa myös luomutuotteiksi, kun ovat omasta puutarhasta ja takuulla lisäainettomia ja myrkyttömiä. Hinnoittelu oli taas kinkkinen juttu. En halua kiskoa korkeita hintoja, kun on työkavereista kyse, mutten halua polkuhintojakaan laittaa. Luulen päätyneeni kultaiseen keskitiehen... saa nähdä. Raportoin lisää huomenna ja toivottavasti saan myös kuvia mukaan.

Vilustunut Mies

Olen Miehen kanssa kahdestaan kotona, Mies on vilustunut. Mistähän se johtuu että useimmat miehet eivät kestä juuri minkäänlaisia pöpöjä tai edes pientä lämmönnousua, kun muuttuvat jo NIIN KAUHEAN HUONOVOINTISIKSI? Minun Mieheni ainakin, joka kerta, kun vilustuu. Ja eihän siinä mitään, jos on huonovointinen eikä jaksa normaalisti, mutta ei sentään tarvitsisi heittäytyä marttyyriksi... "En minä nyt voi auttaa kattamaan päytää, kun tuntuu että on kuumetta". "Pitää varmaan kysyä äidiltä jos voisi viedä sut harjoituksiin, kun mulla on niin huono olo". "Ei mun ole varmaan hyvä mennä koiran kanssa ulos, etten vilustu lisää". Ja sitä rataa koko viikonlopun. Lisäksi pientä valitusta ja örinää koko valveillaoloaika. Ja sänkyyn ei mennä potemaan vaan valitetaan sohvalla.
Tämä kyllä lähinnä naurattaa. Asiaan kuuluu nimittäin, että minä meidän huushollia pyöritän muutenkin, koska olen päivät kotona. Laitan ruuat ja katan pöydän, vien ja tuon, käyn kaupassa ja ulkoilutan koiran, kaikkien muiden töiden lisäksi. Apua saan aina, kun tarvitsen ja pyydän. Ihan mielenkiinnolla seuraan, kuinka kauan tätä kestää. Paras lääke on ilmeisesti pieni viskipaukku sekä aamulla tappamaan pöpöt että illalla ennen nukkumaanmenoa. Taitaa olla pullo sängyn vieressä yölläkin yskänlääkkeenä (älkää nyt vain kukaan luulko että meillä on a-ongelmia, kyse on pikku tipasta joka kerta... Ja mikäs siinä, jos uskoo että auttaa...).

Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?

Kilot senkun lisääntyy...

Siis lankakilot. Kävin nimittäin Käsityömessuilla tänään. Tämä pikku 10 gr kerä angoraa ei tosin lisännyt lankasaldoa juuri. Mutta vähensi varaamaani rahasummaa 10%:lla (varmaan kaikkein kallein ikinä ostamani lanka eikä ole hajuakaan mihin sen käyttäisi).

Se varsinainen lisäys oli nämä.

Puolustuksekseni ja omaatuntoani rauhoitellen voin sanoa että kaikki kerät ovat harkiten hankittu. Pyörittelin varmasti ainakin yhtä monta kerää, jotka eivät päässeet mukaan....
Siispä lankavarastoni, jota inventoin tässä muutama päivä sitten, ei ole vähentynyt grammaakaan. Päinvastoin: lisäystä pari sataa grammaa. Mutta mitäs tuosta, onpahan lankaa tehdä kokeiluja.
En lannistunut mörvelöhatustani, joka ei huopunut tarpeeksi. Neuloin myssyn pitkästä aikaa. Asia sai alkunsa siitä, että kyllästyin olemaan täysin musta ja väritön näin joulun alla. Musta baskeri päässä, musta ulkoilutakki, harmaat sormikkaat, mustat lenkkihousut, mustat jokasään ulkoilukengät ja - musta koira! Johan sitä masentuu vähemmästäkin! Joulusiivousta tehdessäni käteen sattuivat Anopilta saadut lilat mohairlangat, joille en ollut aiemmin keksinyt käyttöä. Ja sattumalta eksyin blogiin, jossa oli maailman yksinkertaisin myssymalli. Pienen tuunauksen jälkeen (jouduin purkamaan vain kerran) oli myssy valmis yhdessä illassa!


Eikös lila ole yksi talven trendikkäimmistä väreistä? Salama tosin vääristää väriä, oikea väri on tuo ylempi.

Ja lankaa jäi vielä toinen mokoma, josta saa juuri ja juuri pienen, pirteän kaulaliinan. Nämä uudet asusteet tulevat vähentämään varastoa kokonaista 100 grammaa!!

Lupaamani kuvat....

... puhukoot puolestaan. Nämä enkelit ja tähdet ovat aivan ihastuttavia!


Ja kortti on kaunis!


Tässä koko sisältö. Piparit ovat huopaa virkattuine koristeineen, aivan oikean näköisiä.


Nyt on vähän kiire: tulin juuri kampaajalta ja vielä pitää ehtiä pankkiin sovittuun tapaamiseen.

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Viettelen yksin kotona kaikessa rauhassa Suomen itsenäisyyspäivää. Yleensä se on tavallinen työpäivä, johon en oikeastaan koskaan ole sopeutunut, vaikka olen jo 25 vuotta ollut Ruotsin työelämässä. Suomessa asuessani tämä päivä oli yksi tärkeimmistä joulun alla, se jotenkin aloitti joulun todellisen odotuksen.

Sain Aman paketin postista, Ranskasta saakka! Se oli aivan ihana, enkä saa bloggerin kuvalatausta toimimaan! Laitan kuvat myöhemmin. Paketissa oli todella pehmeä ja kaunis salomoninsolmuilla tehty kaulaliina, lankana Kid Mohair ja villa (vyöte oli mukana), Aman blogista tuttuja virkattuja enkeleitä ja tähtiä, huopapipareita, suklaata ja tosi herttainen kortti, jonka reunassa salominsolmuja koristeena. Kiitos, Ama!!

Illalla polttelen sinivalkoisia kynttilöitä ajatellen isänmaatani...

Arvontavoittopaketit....

... lähtivät tänään postiin ja ovat toivottavasti viimeistään perjantaina perillä, sopivasti viikonlopuksi. Myös Matamin voitto Lapaskuun arvonnassa lähti samantien. Ja sain juuri salaperäisen viestin Amalta, että minun voittoni Virkkausringin arvonnassa on lähtenyt matkaan. Paketteja kulkee siis ristiin rastiin joka ilmansuuntaan.

Muuten päivä on ollut tylsä. Siivosin jääkaapin, jossa on ollut nopeastikasvava jäämöykky jo jonkin aikaa automaattisesta sulatuksesta huolimatta. Vaikka käytin hiustenkuivaajaa viimeisen puoli tuntia niin hommaan meni koko aamupäivä. Mutta kyllä kannatti: jääkaappi ei ole ollut näin siistissä kunnossa kuin uutena. Sisältökin väheni, kun tuli heitettyä pois kaikenlaista turhaa ja koira onnistui syömään kulhollisen keitettyjä perunoita, jotka laitoin terassille viileään siivouksen ajaksi. En muistanut perunoita, kun päästin koiran ulos...

Ja täällä sataa vettä taas. Onneksi suurimpaan osaan kodeista on laitettu joulutähdet ja kyntteliköt ikkunoille ja kaikenlaiset jouluvalot puutarhoihin. En kyllä ymmärrä kuinka selvisin hengissä Napapiirin kaamoksesta aikoinaan. Kun tulisi lunta ja valaisisi pimeän!

Ensi viikolla on töissä joulumyyjäiset. Olen osallistunut niihin joka vuosi ja nyt on aivan erikoisesti pyydetty mukaan, koska olen virkavapaalla. Virkkaan sinne salomoninsolmuja, täällä ne eivät ole yhtä yleisiä kuin Suomessa. Toivottavasti herättävät ansaittua huomiota...

Annika, Teija ja Vanilla!!!!

Siis arvonnan voittajat! Osallistujia oli ennätysmäärä yli 70. Teija oli jättänyt kolme kommenttia, mutta otin hänet mukaan vain kerran. Arvonnan suoritin klassiseen tapaan kirjoittamalla kaikki nimet omalle lapulleen, laput hattuun ja tällä kertaa Poika onki yhden kerrallaan ylös.

Laittakaahan yhteystietonne s-postilla fampistesjolinderätteliapistecom, niin paketti lähtee mitä pikimmiten.

Kiitos kaikille osanottajille!

Vielä ehtii mukaan arvontaan....

* Dead-line tänä yönä kl 24.00 paikallista aikaa
* Arvonta huomisaamuna
* Kolme palkintoa

KAIKKI MUKAAN!

1. joulukuuta...

Otin sähkökynttelikön esille, mutten halunnutkaan sitä ikkunalle tänä vuonna. Minusta se on näin valkoista seinää vasten paljon kauniimpi.

Onneksi omalla pihalla kasvaa sekä sammalta että ruusunmarjoja, joten on koristeet omasta takaa.

Lumiukko on tehtävä siitä materiaalista, jota löytyy. Lumen puutteessa käy myös valkoinen lanka.

Jos oikein käyttää mielikuvitusta niin tätä voisi luulla lumeksi.


OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!