Kotona jälleen!

Matka meni hyvin, kuiva tie ja auringonpaiste lähes koko ajan. Koti oli suhtkoht siistissä kunnossa ja jopa jääkaappi täynnä ruokaa. Omassa sängyssä nukuin peräti 5 tuntia yhteenkyytiin - se on harvinaista nykyisin.

Töissä oli kova tohina koko päivän, pääsin onneksi kuitenkin ajoissa kotiin. Poika makasi sohvalla täysissä pukeissa torkkupeiton alla ja valitti kurkkukipua ja pientä kuumetta. Hän nukkui siinä kolme tuntia ennenkuin lähetin omaan sänkyyn peiton alle. Huomenna jää ilman muuta kotiin. Ettei vain olisi sikainfluenssaa - kyllä se mielessä pyörii. Ja saa nähdä tartuttaako minut, oli sitten mitä oli. Me kaksi tartutamme nimittäin lähes sataprosenttisesti toisemme.

Puutarhassa kukkii vielä monet ruukkukasvit täyttä päätä. Kuva on otettu heinäkuussa, mutta näyttää vielä aivan samanlaiselta, vaikka on jo syyskuun loppu.

Vähän valmista - lisää lankaa!

Puro oli Anttilassa tarjouksessa.

Kirpputorilta mohair/akryyli -sekoite. Tykkään väreistä, kai näistä jotain keksii.

Kirpputorilta 2½ kerää. Ostin ihan vain sen takia, kun halvalla sain (1€). Taitaa riittää kaulaliinaksi.

Yksi sukka valmis, toinen puolessavälissä - eri langoista. Jostain syystä ei ole huvittanut neuloa tämän viikon aikana. Eka sukka valmistui autossa tulomatkalla. Ehkä huomenna kotimatkalla saan sille parin.

Napapiirillä on 14 astetta lämmintä, kaunis auringonpaiste ja navakka etelätuuli!

Alvar Aalto...

.... suunnitteli Rovaniemelle Tapiolan kaupunginosan 50-luvun lopulla. 1963 me muutimme yhteen rivitaloista ja vanhempani ovat asuneet samassa huoneistossa siitä saakka.

Vasta tänään silmiini sattui arkkitehdin työn sinetti: tämä laatta on muurattu silloisen myymälärakennuksen seinään. Sekä alue että rakennukset ovat yhä tänä päivänä uskomattoman kauniita ja modernia funkkistyyliä. Vanhempieni huoneiston käytännöllisyys onkin sitten aivan eri asia. Keittiö on lähinnä yhden hengen keittokomero ja kolmen makuuhuoneen asunnossa on vain yksi vessa. Meidän perheessä oli kolme lasta, mutta usealla naapurilla 4-5 ja kaikilla vain vuoden parin ikäero. Muistan vieläkin kuinka nousin muita aikaisemmin kouluaamuna ylös, että ehtisin kylppäriin ensimmäisenä ettei tarvinnut jonottaa! Kaikenlaisia muistoja on noussut mieleen tämän viikon aikana....

Anu Pentikäinen (Pentik) on kynttilänjalan tekijä. Veljeni sai sen ollessaan kesätöissä silloisessa Teräksen liikkeessä. Siitä oli lohjennut pieni pala ja myymälänjohtaja aikoi heittää sen roskiin. Veljeni liimasi palan siististi paikoilleen ja antoi sen minulle syntymäpäivälahjaksi. Alkuperäiset kynttilät olivat ns. tervakynttilät ja valettu erityisesti näitä kynttilänjalkoja varten. Ikävä kyllä ne eivät ole säästyneet. Minun mielestäni tosin myös nämä pyöreät sopivat hyvin jalan kanssa yhteen.

Kuka tietää - tietääkö kukaan?

Kenen suunnittelemat kynttilät? Mummi veikkasi Tapio Wirkkalaa, mutta hieman jäi vaivaamaan.

Ja kuka arvaa kenen suunnittelema ja valmistama kynttilänjalka? Niitä aivan ensimmäisiä 70-luvun tuotteita. Nykyisin taitelijan nimi tunnetaan erittäin laajasti... Kynttilänjalka kynttilöineen lähtee uuteen kotiin Tukholmaan.

Olen katsellut....

... vanhoja dia-kuvia Mummin kanssa tänä iltana.

Kesällä 1958 ollessani 2-vuotias toteutui suuri toiveeni: päästä pyjamassa ulos!

Mokkula toimii......

... ainakin välillä (kiitos Marjut suomennoksesta!).

Automatkalla syntyi vain yksi sukka, jostain kumman syystä ei neulomiset huvittaneet. Matka meni silti oikein hyvin ja nopeasti. Aurinkoinen sää ja kuivat kelit. Metsästäjäveli esikoispoikansa kanssa jatkoi Misin mökille heti seuraavana päivänä ja minä olen ollut Mummin seurana nämä päivät. Ukki on jaksohoidossa tämän viikon, mutta ehdimme tavata kotona sunnuntai-iltana ja kävimme tapaamassa häntä eilen. Näyttää viihtyvän hyvin eikä ole ikävä kotiin - se on pääasia. Tänä iltana tapasin lapsuudenystäväni ja jatkoimme juttua siitä mihin viimeksi (vuosi sitten) jäimme. Välillä nuorruin 40 vuotta, kun olin tikahtua nauruun juuri samasta syystä kuin 13-vuotiaana! Uskomatonta, kuinka tietyt asiat eivät muutu vuosien varrella....

Huomenna on tarkoitus hoidella pankkiasioita, käydä kirpparilla ja lankaostoksilla. Ja nauttia lämpimästä syksysta! Täällä napapiirillä on toistakymmentä astetta lämmintä!

Matkavalmisteluja ja valmis työ

Kirpputorilangasta....

... tuli torkkupeitto.

Helmineuletta 12 numeron puikoilla. Lankaa meni vain puolet n. 170 gr. Pituus 160 cm ja leveys 120 cm. Silmukoita 85. Malli Modasta (1/2008).

Huomisaamuna lähden syyslomalle Metsästäjäveljen kyydissä. Autossa istumista koko päivä. Käsityöksi otan mukaan kahdet sukkalangat. Tuulintupa hiljenee entisestään (!?) ainakin viikoksi, ellen sitten onnistu bloggaamaan väliaikatietoja nykyajan tekniikan avulla, jota täällä sanotaan dongiksi. Siis sellainen pieni, näppärä laite, joka toimii langattomana verkkona missä vain.....

Ei mitään valmista...

... työt haittaavat harrastuksia! Aloitan ja puran ja aloitan taas jotain, mutta sohvannurkkaan jäävät - tekeleet. Puutarhaa olen laittamassa talviuneen, vaikka lämpöasteita on lähes 20, siis tavallista lämpimämpää tähän vuodenaikaan. Huomasin tänään että helmihyasintit ovat työntämässa uutta vartta aivan uudessa paikassa.

Viikon päästä alkava loma häämöttää, lähtölaskenta on alkanut. Mietiskelen mitä lankoja, koukkuja ja puikkoja otan mukaan, automatkalla taitaa olla parasta satsata villasukkiiin. Saan luultavasti koko takapenkin Blogikoiran kanssa(!) omakseni eikä tarvi ajaa, koska Veljenpoika tulee mukaan.

Tästä tulee isona kaulaliina (luulisin).

Ja tästä torkkupeitto... Vasemmalla alanurkassa tulossa pikkujakku/bolero salomoninsolmuilla...

Ja tämä viihtyy ulkona suojaisessa paikassa. Ruotsiksi Änglatrumpet, mikä lie suomeksi???

Karhunvatukoita!

Anopin mökillä näitä kasvaa, poimin 3 litraa ja pistin pakkaseen odottamaan hillontekoa. Mustat toivisienet ovat myös kasvamassa kovaa vauhtia, parin-kolmen viikon päästä niitä on varmasti vaikka kuinka paljon.

Perjantain postissa tuli tilaamani kirja, uskomattoman kauniita malleja!

Anteeksi epätarkka kuva...

Metsästäjäveli....

... soitti tänään ja kertoi, että olisi kyyti Suomeen kotikaupunkiini syyskuun loppupuolella, Blogikoiralle ja minulle! Vajaa vuosi sitten siellä oli tämännäköistä:

Syyskuu...

Ulos kun katsoo on vielä täysi kesä. Lämpömittarikin näyttää yli kahtakymmentä astetta. Mutta syksyn tulon ennustelen siitä, että alkaa tehdä mieli neuloa sukkia! Sukkasadossa en tosin ole virallisesti mukana, mutta voinhan noita neuloa sivustaseuraajana. Varsinkin, kun lanko manaili kesäiltana mökillä, ettei mistään kaupasta nykyisin löydä lämpimiä villasukkia... Siinä tämän vuoden joululahjaidea numero yksi kirjattiin muistiin. Samalla noita voisi neuloa kaksikin paria, toinen toiselle langolle, joka aivan varmasti tarvitsee kunnon lämpöisiä villasukkia lähinnä töidensä takia (ulkotöissä kesät-talvet). Sopivaa lankaa ihan oikeassa värissä löytyi viikonloppuna.
Syksyn tulon tuntee myös siitä, että lankavarastot alkavat kiinnostaa. Tekisi mieli tehdä sitä ja tätä ja etsiä malleja lehdistä ja netistä ja eilen kirpparilla piipahtaessani huomasin etsiväni neulevaatteita - yleensä menen niiden ohi enempiä miettimättä. Tästä innosta johtuu, että uusia aloituksia putkahtaa esiin ja ufo-vaara kasvaa kasvamistaan.....