1. adventti

Kävin töissä laittamassa oman myyntipaikkani valmiiksi huomisia myyjäisiä varten. Edessä kiire viikko, joten oli mukavampi "somistaa" rauhassa.

Huiveja on jo kyselty. Yksi huovutettu tumppupari viime vuodelta tuossa ylärivissä. Hyllyssä marmeladia, hilloa ja chutneya.

Tossuja vain kaksi paria, nämä myös viimevuotisia.

Patalappuja ja pannunalusia myös vuosien varrelta. Meillä on tuollainen kiva lehtihyllykkö, joka on kuin tehty esittelemään patalappuja!

En voinut olla kuvaamatta omaa loosiani: maisemakonttorissa kukkahuivi on hyvä opastus.

Blogikoira pääsi mukaan, mutta kyllästyi jo heti alkuun.

Nyt olisi vielä tarkoitus hakea adventtikyntteliköt vintiltä ja lämmittää hieman glögiä. Oikein hyvää pyhän loppua kaikille vierailijoille!

Lankaostoksilla

Olin asioilla Söderissä torstaina ja oli aivan pakko piipahtaa Marias Garn -kauppaan, josta olen lukenut suomalaisista blogeista. Lyhyehkö matkahan sinne on laivalta, joka saapuu Slusseniin. Itse kauppa ei ollut suurensuuri eikä siellä mitään ennennäkemätöntäkään ollut, mutta palvelu oli ensiluokkaista ja ystävällistä. Nuo siniset vyyhdet pääsivät mukaan. Ovat eri sävyä enkä osannut valita kumman haluaisin, joten otin molemmat. Tulisikohan huiveja? Etummaisena oleva kerä on Gamla Stanista Sticka-lankakaupasta Österlånggatanilta. Siellä on aika suuri valikoima erikoisempia lankoja sekä eri puolilta maailmaa. Gotlantilaista eko-villaa haistelin ja hipelöin aika kauan, mutta hinta oli mielestäni liian korkea.

Tänään olen siivoillut 1. adventti mielessäni. Harmi, että kaikki lumi on sulanut pois!

Uusi LÄMMIN villapaita!

Edestä

Takaa

Hihan kuvio.

Palmikoita oli kiva tehdä pitkästä aikaa!

Kaulukseen olen erityisen tyytyväinen.

Tein pyöröpuikoilla kainaloon. Hihasilmukat nappasin olkapäästä sukkapuikoille ja kaulukseen jätin muutaman silmukan odottamaan. Malli omasta päästä, tein aluksi mallineuleen, josta oli todella hyötyä. Yritin välttää saumoja ja langanpäättelyitä ja onnistuin omasta mielestä hyvin: saumat vain olkapäissä ja päättelyt kappalaiden alussa ja lopussa ja kerää vaihtaessa.

Tästä tuli todella lämmin! Alunperin oli tarkoitus tehdä Tyttärelle, mutta mahtuu näköjään itselleni. Ellei hänelle kelpaa niin pidän itse... Lankaa meni 610 gr puikoilla # 6. Karhea lanka jotain ikivanhaa Kilaforsin tehtaalta, mutta pehmeni aika lailla höyrytyksen jälkeen.

15 cm uutta lunta!!

Tytär kävi pikaisesti kotona ja ehti yhtä sun toista, mm lumiukon. Pakkasta oli pari astetta, joten ei siitä juuri pyöritelty lumipalloja, mutta pikku-ukko syntyi kun oikein kovasti tahtoi.

Minusta se näytti palelevan ja oli jotenkin alaston....

Ensi sunnuntaina on 1. adventti!

Adventtia ja joulua odotellessa....

Olen ollut Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäsen jo lähes 20 vuotta. En usein tilaa mitään, mutta nyt tuntui että olin ansainnut paketin itselleni.

Joulumusiikkia. Tätä kuuntelen joulusiivousta tehdessäni. 3 levyä riittää aika kauan....

Mauri Kunnaksen joulukalenteri. Iloa joka päivälle.

Ja tätä selainen silloin tällöin - ja haaveilen.

Kauniit värit, jopa mahdollista toteuttaa!

Tästä voin vain haaveilla!

Harmi, epäselvä kuva - tämä olisi jopa mahdollisuuksien rajoilla. On sekä lankaa että yksinkertainen malli.

Eilen töistä tullessa oli bussia odotellessa mahdollisuus poiketa torille. Ostin kaksi Amaryllistä, tämän toin kotiin ja toisen samanlaisen vein töihin ikkunalle.

Oikein hyvää viikonloppua toivotellen! Meillä sataa lunta juuri nyt tällä hetkellä!!

Muitten kätten töitä...

Käyn lähimetsässä Blogikoiran kanssa päivittäin ainakin kerran, usein kaksi kertaa. Sinne on rakennettu maja. Koskaan en silti ole nähnyt minkäänlaista liikettä majan lähettyvillä. Maja maastoutuu hyvin ympäristöönsä.

Sammalkatto ja kaikki rakennusaineisto ympäristöstä kerättyä.

Joku on viettänyt aikaa majan sisällä, jopa syönyt eväitä muovipussista päätellen. Olisi sen voinut ottaa mukaansa poislähtiessään....

Tänä syksynä olen huomioinut yhden seikan, johon en ole syksyisessä metsässä ennen kiinnittänyt huomiota: mustikanlehdissä on uskomattoman kaunis vaaleanvihreä sävy. Muistuttavat mielestäni jalokiviä, ainakin etäämmältä katsottuna.

Tänään pilkahti aurinko esiin pitkästä aikaa. Silti on harmaa ja ankea tunne ulkona. Uhmasin traditioita ja laitoin jouluvalot pihakuuseen ja jopa kahteen muuhun paikkaan ihan vain valaisemaan pimeyttä - ellei muiden niin omaksi ilokseni.

Jämälankapipo - ja pipokammoterapiaa

Ei yhtään hassumpi omasta mielestäni. Tupsu on ketjusilmukkalenkkejä neljällä eri langalla, ei sekään yhtään hassumpi. Koon sävelsin ihan itse kavennusten kanssa ja onnistui heti eka kerralla.

Mulla on ollut pipokammo lapsesta saakka ja se vaikuttaa myös niiden tekoon: onnistuu hyvin harvoin ja sen takia niitä ei tule juuri tehtyä. Ajattelin että terapia voisi vaikuttaa kammon poistoon: ensin valitaan mieleiset langat ja koukku, niitä tunnustellaan omin sormin, malli alkaa hitaasti muotoutua päässä ja koukku pyörittämään langasta silmukoita. Kuin huomaamatta alkaa syntyä pipo, joka ei ole yhtään vaarallinen. Päinvastoin, se on pehmeä ja mukava eikä kutita eikä ole liian kuuma. Tähän alkuun voi käyttää niin paljon aikaa kuin haluaa, siis siihen tahtiin kuin olotila kestää. Sitten tulee paha paikka: suunnilleen puolivälissä pipoa pitää sovittaa. Parasta on sovittaa illalla työpäivän jälkeen ennen saunaa tai suihkua, jolloin hiukset ovat jonkinverran likaiset eivätkä sähköisty yhtä herkästi kuin puhtaina. Tämänkin ajankohdan voi siis itse valita. Pipo ei ole kuin hämähäkki, joka saattaa hypätä esiin täysin varoittamatta. Sovitus on hyvä tehdä peilin edessä, jolloin kontrolli on täydellinen. Kaikkein parasta on, jos koko on suunnilleen sopiva ja voi siis itse kehua työtään, mieluimmin ääneen, jolloin terapia tehoaa paremmin. Ensimmäinen sovitus on vaikein, seuraavat menevät useimmiten huomattavasti paremmin. Sovitus on parasta tehdä useasti, toisaalta sen takia että kavennukset tulevat oikein, toisaalta puhtaana terapiana: lopulta pipo ei kutita eikä lämmitä liikaa vaan siihen on tykästynyt niin, että se tuntuu jo täysin omalta ja hyväksyttävältä vaatekappaleelta. Kammosta ei ole enää tietoakaan!

HUOM! Tämä pipo on ollut päässäni, en vain saanut itse kuvattua eikä ollut muita kuvaajia paikanpäällä. Ihan totta!

Kuka arvaa....

... mitä nämä ovat?

Kolme kaivoin maahan ja kolme aion keittää ja syödä. Maahankaivetut kasvattavat ensi kesänä jopa 2-metrisen varren ja mukuloita kuten peruna. Mukulat syödään. Antajan ohjeen mukaan on parasta kaivaa kaikki mukulat ylös ellei halua kasvista rikkaruohoa ja päästä välirikkoon naapurin kanssa. Leviää nimittäin valtavasti ja nopeaan tahtiin. Viihtyy kuulema joka paikassa.

Ekat lapaset...

... siis tälle syksylle. Lapasia olen neulonut kymmeniä aikaisemmin, mutta kirjoneuleiset ovat jääneet vähemmälle. Tytär sai nämä syntymäpäivälahjaksi toissapäivänä.


Sen verran pitää hehkuttaa, että tein elämäni ensimmäisen kiilapeukalon ja vielä kirjoneuleisena!. Lopputulos hyvä, mutta oli vähällä tulla kaksi vasemman käden tumppua. Taitaa olla aika tavallinen virhe aloittelijalle, kun seuraa ohjetta orjamaisesti... Tuo ranneosa olisi voinut olla kapeampi. Käytin kyllä pienempiä puikkoja, mutta olisi voinut olla vielä pienemmät. Ajattelin myös, että nämä voisi huovuttaa kevyesti. Sitä ennen pitää kuitenkin selittää "kevyt huovutus" pesukoneelleni, meillä on eri käsitykset asiasta.

Malli on lehdestä Kauneimmat joulun käsityöt # 48. Lanka monta vuotta vanhaa Viron villaa ilman vyötettä.

Kassi-Alma?

Tällainen saalis siis muutti meille eilen. Aletaanpa purkamaan:

Kaksi metallista kiinnitystä, koska en osannut päättää, kumpi olisi parempi. Virolaisen käsinmaalatun lasienkelin helma toi mieleen revontulet ja kotiseudun joulun.
Suosin suomalaista aina kun vain mahdollista. Väri kaunis keskiruskea eikä tuollainen hailakka kuin kuvassa.

Virolaista villaa, kaunis petrooliväri. Taustalla norjalainen Toppull, joka on uusi tuttavuus. Tumma suklaanruskea sävy.

Saksalaista 100% akryyliä, ostin kauniin värin takia. Tästä tulee isona myssy.

Kolme eri juuttikerää, ajattelin joulahjanaruksi.

Pikkuryijyn tarvikepakkaus. Koskahan minä ehdin käydä tähän käsiksi? Halusta ei ole puute, mutta ajasta....

Mukaan pääsi myös 10 gr 100% angoraa. On niin hintavaa ettei koskaan raski ostaa enempää. Mutta jos ostan 10 gr joka messujen yhteydessä niin 10 vuoden päästä on vähintään 100 gr.

Ja vielä toinen tarvikepakkaus, Ö-tröjan Ahvenanmaalta. Tämä myös elämäni ensimmäinen ostos tätä laatua ja myönnän että puhdas impulssiostos. Valmis villapaita oli todella kaunis ja tarkoitus on neuloa tämä Miehelle, ehkä ensi vuoden joululahjaksi.

Huominen syntymäpäivälahja on valmis höyryttämisen jälkeen. Juuri nyt, tällä hetkellä, ei ole mitään puikoilla tai koukulla, mutta yksi vyyhti keritty ja odottelee muotoutumista koepalaksi. Sitä ennen pitäisi leipoa Isänpäivän kunniaksi.

Syfestivalen

Sysksyn suuri käsityötapahtuma Syfestivalen avasi porttinsa jo eilen, mutta pääsin sinne itse tänään aamupäivällä. Olin jotenkin käsittänyt paikan väärin ja jouduin tarpomaan tihkusateessa puolisen tuntia oikeaan suuntaan. Messupaikalle päästyäni olin pyörtää takaisin kotiin: sisäänpääsyjono oli vähintää 100 m pitkä! En onneksi lannistunut vaan jonotin uskollisesti ja väki jotenkin vain katosi messuhalliin heti kassan ja narikan jälkeen.

Sisällä sitten katosi mopo käsistä.... Pitemmittä puheitta mukaan tarttui n. 2 kiloa lankaa, yhden pikkuryijyn materiaalit, yhden villapaidan materiaalit + ohje, yksi virolainen lasienkeli, 2 paria villapaidan metallikiinnittimiä, suolapähkinöitä ja viskillä maustettua toffeeta. Tämä viimemainittu huomista isänpäivää ajatellen... kaikki ei siis ollut itselle. Villapaita on myös tarkoitus joululahjaksi tai sitten myöhemmin. Ryijynteko on ollut mielessä jo pari vuotta, joten en voinut vastustaa kiusausta. Suolapähkinöistä katosi suurin osa jo maistellessa....

Kuvia vasta huomenna päivänvalossa. Niiden sijasta kukkakuvia. Neljästä orkideastastani kaksi kukkii parasta aikaa ja kaksi muuta työntävät kukkavanaa.....

Ei tarvinnut lähteä Islantiin saakka....

... lankaostoksille: Hovihankkijani pelasti tilanteen! Lukijani ehkä muistavat, kuinka valitin ettei Rovaniemeltä löytynyt lempparilankaani lokakuun alussa. Nämä kerät muuttivat meille eilen, KIITOS Seija!


Piti kuvata salaman kanssa, joka vääristää väriä jonkin verran, se on todella ihana luonnossa. En ihan tarkkaan tiedä, mitä näistä tulee isona, mutta jotain huovutusjuttua ihan vain itselleni.

Puikoilla on syntymäpäivälahja, joka pysyy piilossa maanantaihin asti.

Jämälankakaulaliina

200 ks, koukku #5, erivärisiä mohairsekotteita yksi kerros kiinteillä silmukoilla niin kauan kuin lankaa riitti. Langanpäät jätin hapsuiksi, joten ei tarvinnut edes päätellä.Tähän meni tasan 150 g.