Morsdag ja raparperipiirakan ohje

Äitienpäivää vietetään Ruotsissa toukokuun viimeinen sunnuntai. Tänä vuonna kukkivat omenapuut täyttä päätä!


Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen. Kävimme Anopin luona kahvilla ja veimme hänelle pianon, jonka sain viitisen vuotta sitten työkaverilta tarkoituksena oppia soittamaan. En ole edes opetellut alkeita näiden vuosien aikana, vapaa-ajat vietän mieluummin lankojen parissa, joten päätös viedä se parempaan kotiin ei ollut vaikea. Ja pysyyhän se suvun parissa, sitten kun Anopista ei enää ole soittajaksi, voin tuoda sen takaisin meille.

Viikon käsityöt ovat leipomuksia: kolmen eri sortin leipää ja kaksi raparteripiirakkaa. Olen siis valmistellut Pojan lakkiaisia, jotka ovat perjantaina. Olen jostain joskus leikannut piirakan ohjeen, jota kokeilin eka kertaa ja onnistui niin hyvin, että laitan sen kiertoon. Minä seurasin vinkkiä ja tein kaksi pellillistä, joihin upposi n. 2 l raparerinpaloja.

RAPARPERIPIIRAKKA (iso annos)

Pohja:
6 munaa
6 dl sokeria
400 g voita
1 l vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa (minä panin kanelia)
2 dl maitoa
Pinnalle:
1-1,5 l raparperinpaloja
1 dl sokeria (minä panin raesokeria)

Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri isossa kulhossa. Sekoita kuivat ainekset toisessa kulhossa. Sekoita rasva munasokeri-vaahtoon. Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Levitä raparperipalat piirakalle. Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 min. Puuteroi jäähtynyt piirakka tomusokerilla ja tarjoa vaniljalla maustetun vatkatun kerman kanssa.
Vinkki: tee taikinasta kaksi piirakkaa jolloin saat ohuemman pohjan ja voit käyttää enemmän raparperia.

Lompakko, kamera ja autonavaimet...

... ovat jälleen kotona.

Viime viikonloppuna oli mökin satamaan kotiutunut uusi kalastaja-alus.

Sama purtilo edestä ja takaa. Vielä kun kuvittelette lokkien kirkumisen taustalle niin tunnelma on täydellinen.

Voikukat rehottavat sielläkin. Minusta voikukat ovat söpöjä, tänä vuonna ne saavat kukkia rauhassa sekä kotona että mökillä.

Tein kierroksen hieman tavallista kauemmas metsään ja satuin tielle, joka johti melko tuoreelle hakkuualueelle. Takaisin tullessani ajattelin hajamielisesti, että täällähän voisi kasvaa vaikka korvasieniä. Ja oikeassa olin, tämä saalis mukanani tulin takaisin!

Keitin kolmeen kertaan vettä välillä vaihtaen ja paistoin sitten pannulla. Oli todella herkullista grillatun possunfileen kanssa!

Puutarhakierros

Luumupuu kukkii, tulee varmasti paljon luumuja tänä vuonna lämpöaallon takia.

Voikukat rehottavat, saavat kerrankin rehottaa. Meillä tulee kaikesta päätellen olemaan erittäin luonnonvarainen puutarha tänä vuonna.

Kuivuudesta huolimatta Kevätvalmuska työntyy esiin siellä sun täällä.

Myös raparperi kasvaa ihan silmissä.

Nämä kaivan maahan joskus myöhemmin, kukkivat sitten ensi kesänä uudelleen.

Keisarinkruununi täydessä kukassaan. Joku sanoi, että tämä lisääntyy itsestään, kun antaa olla rauhassa. Miksei minulla? Olisi kiva kun olisi useampia.

Ja lopuksi myös käsityö, sopivan yksinkertainen aivoton työ tällä kertaa. Virkkasin seiskan koukulla Lovikasta, joka pääsi kerran mukaan kirpparilta. Menekki 200 gr eli just ja just riitti. Tuo tyyny sen alta lähtee jonnekin muualle.

Suunnitelmissa on tehdä matto kaveriksi ryijynsolmutekniikalla.

Peitto on vihdoinkin huoliteltu ja valmis!

Sivuvaikutusta?

Muisti pelaa huonosti - tai ei lainkaan. Olimme mökillä koko viikonlopun ja kotiintultua huomasin, että olen unohtanut lompakkoni, kameran ja auton vara-avaimet sinne! Lompakossa on henkkarit, ajokortti, luottokortti, sairasvakuutuskortti, hoitokortti jne. Verikokeet kaksi kertaa tällä viikolla ja aivan ensimmäisenä pitää aina antaa henkkarit, ennenkuin pääsee lähellekään neulaa! Hoitokortti pitäisi olla tiistaina yhteen erikoistutkimukseen.... Kyllä harmittaa! Eilenillalla luulin jo että täytyy lähteä tänään hakemaan lompakko, mutta sitten onneksi muistin, että suomalainen ajokortti on kotona, samoin passi ja hoitokortista otin kerran valokopion muiden kuittien joukossa. Ei nimittäin huvittaisi ajaa 3 tuntia edestakaisin, kun en edes voisi jäädä yöksi! En taitaisi jaksaakaan....

Muuten viikonloppu oli mukava. Meilläkin on lämmintä, ei sentään hellelukemat ja sen takia ihanaa! Kovaa hellettä en ole moneen vuoteen kestänytkään. Kävin kevätmyyjäisissä läheisellä seurantalolla, josta kotiin pääsi lankaa pitkästa aikaa: 1-säikeistä villaa 100 gramman vyyhdit, á 600 metriä n 5 euroa vyyhti.

Väri on meleerattu luonnonharmaa, kaunis!

Kiitos peruukin kommenteista! Olen yrittänyt pitää sitä koko viikonlopun, mutta on se turkasen kuuma heti kun jotain tekee. Nyt yritän totutella olemaan ilman myssyä tai peruukkia, se on taas uusi kokemus - myös tällä kertaa lähinnä kanssa-asujille.

Totuttelua....

Ruotsissa sairasvakuutus korvaa n. 400 euron peruukkiostokset lääkärin lähetteen perusteella. Tämä korvaus riitti kahteen peruukkiin minun standardivalintojeni mukaan. Ensimmäinen, jossa on pitempi hius, ei tunnu ollenkaan omalta. En ole pitänyt sitä kertaakaan sovittamisen jälkeen enkä suostu vielä ainakaan samaan kuvaan sen kanssa. Toiseen yritän nyt totutella oikein antaumuksella, ei niinkään itseni takia, vaan lähinnä ympäristön! Mies tuntuu olevan vaikein pala, hänen on vaikea tuntea minua, kun on juuri tottunut erilaisiin myssyihin.... Ulkonäössä ei hänen mukaansa ole mitään vikaa (ehkä paremminkin päinvastoin?). Peruukki on ollut päässäni enimmäkseen tunnin silloin, toisen tällöin ja lähinnä Blogikoiraa ulkoiluttaessa tai pyykkituvassa kellarissa muiden silmien ulkopuolella. Eilen olimme kaupassa Miehen kanssa ja hän oli kulkenut ihan väärän naisen perässä! Seuraava jännä hetki on mennä töihin se päässä....

Mitäs sanotte?

Blogikoira ei paljon katso, se menee hajun perusteella niinkuin ennenkin ja tuntee aivan varmasti! Tämä on muuten ensimmäinen kuva, jossa olemme yhtäaikaa ja koira täyttää pian 4 vuotta! Uskollinen kaverikoirani ylä- ja alamäessä.

Neljäs (kaksi enää jäljellä) cytokuuri eilen meni hyvin ja lääkäri totesi toissapäivänä, että hoito menee suunnitelmien mukaan. Patti on kutistunut suunnilleen saman verran kuin aikaisemmin (n. 25% yhteensä) ja kaikki arvot ovat normalisoituneet.

Edit tilkkupeiton kokoon: 20 x 30 palaa á n. 6 cm. Vien sen mökille ja tarkistan koon. Ellen tarvi lisäpaloja nyt, niin virkkaan huolittelukerrokset reunaan. Jos kadun kokoa myöhemmin, niin puran kerrokset pois ja lisään paloja. Sen pituinen se.

Terapiatilkkutäkki

Sen pituinen se.... vai onko? En osaa päättää, virkkaanko reunaan muutaman huolittelukerroksen vai jätänkö virkkaamatta. Jospa haluan peitosta suuremman? Kokoa tällä on kyllä melko riittävästi, mutta jos kadun myöhemmin? Hmm, taidan viedä mökille ja päättää siellä lopullisen koon. Terapiaa kyllä tarvitsen lisää!

Koko: 20x30
Lanka: villaa
Paino: 1.665 gr

Tapasin blogiystävän eilen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Bataatti

Sirpa kyseli bataatin kasvatuksesta. Löysin pienen maininnan heinäkuulta 11. päivä 2008, jossa kerroin, että olin laittanut mukulan ruukkuun huhtikuussa ja että juurrutus ja kasvu kesti pitkän tovin. Muistaakseni mukula laitetaan puoliksi tavalliseen kukkamultaan, ruukku valoisalle ikkunalle, ei suoraan aurinkoon, kastelu kerran viikossa. Itäminen kestää kauan, mutta kun kasvu on lähtenyt käyntiin niin sitten idut kasvavat melko nopeasti. Omani kiersi kukkakeppiä pitkin, luulisin että voi laittaa myös amppeliin. Ja kesällä ulos. Omani ei kukkinut. Tämä oli kiva kokeilu!

Verhojen ompelua....

... kirpputorikankaista. Näitä tuli yhteensä 8, sekä ala- että yläkerran ikkunoihin.

Keittiöön omppuja.

Nämä ostin kerran pilkkahintaan (valmiit verhot), kun olivat mielestäni niin ihanan retrot. En olisi silloin vielä uskonut, että pääsevät omalle mökille.

Kevät tulee kohisten! Varma merkki siitä on sittepökyallergiani ja se ettö keskustassa kukkivat kirsikkapuut, harmi etten pääse ihailemaan. Tässä kuva naapurin puusta kahden vuoden takaa....

Tämän viikon olen töissä kouluttamassa lomittajaani. Toisen opettaminen väsyttää paljon enemmän kuin omat työt!