Käsityörintamalla ei mitään uutta....

.... mutta ulkona kukkivat Vanhatpojat täyttä päätä! Tuoksu on huumaava!

Vien kaikki kaktukseni jo toukokuussa puutarhan aurinkoisimpaan nurkkaan ja alan kastelun. Joka päivä ruukku litimäräksi ja viimeistään elokuussa työ palkitaan!



Yksi kukka kestää vain runsaan vuorokauden, mutta uusia nuppuja on odottamassa avautumista.
Meillä on ollut uskomattoman lämmin elokuun loppupuoli.

Suvun uusin tulokas....

.... Amerikkalainen Buldoggi Akilles - Serkkutytön 9 viikkoa vanha pentu! Aivan uskomattoman hellonen, rauhallinen ja kiltti, osaa istua jo ja odottaa ruokaansa. Blogikoira pisti pennun ojennukseen heti alkuunsa, kolmevuotiasta naarasta on parasta kunnioittaa ilman vastalauseita.

Pojan 18-vuotissyntymäpäivät on juhlittu ja meitä on nyt sitten virallisesti 4 aikuista tässä perheessä. Tuntuu samanaikaisesti sekä haikealta että jännittävältä.

Ravustamassa!

Pääsin eka kertaa elämässäni ravustamaan! Kutsu tuli jo alkukesästä vakuutusasiamieheltä töihin ja vastasin heti myöntävästi. Se oli hauskaa hommaa. Meidän ryhmällä oli niin hyvä saalistusonni, että jokainen sai kotiinvietäväksi 8 kappaletta eläviä rapuja. Poika täyttää ylihuomenna 18 v ja päivällistoivomuksena on rapukestit. Nämä täytyy siis keittää viimeistään huomisiltana....

Kokoeroa oli melkoisesti. Kaikkein pienimmät heitimme takaisin järveen kasvamaan.

Tulin kotiin aika myöhään, mutta Poika oli kavereiden luona enkä jaksanut odottaa häntä. Laitoin laatikon (kansi tiukasti suljettuna) hänen sänkyynsä pienen viestin kanssa: Onnea etukäteen! Laita laatikko kellariin. Aamulla ennen töihinlähtöä kävin tarkistamassa, että Poika oli kotona (nukkui sikeästi) ja vienyt laatikon säilöön. Kyllä nauratti, kun kansi oli puolihuolimattomasti kiinni ja laatikossa vain 6 rapua! Pientä rapinaa kuului jostain hyllyjen alta nurkasta eikä minulla ollut aikaa alkaa pyydystää rapuja uudelleen, joten laitoin kannen huolellisesti kiinni, samoin kellarinoven. Illalla sitten Mies sai etsiä karkulaiset ja laittaa ne parempaan säilöön: Blogimarsun varahäkin kaukaloon.

Näistä riittää jokaiselle perheenjäsenelle kaksi maistiaiseksi, loput käyn ostamassa kaupasta. Saa nähdä, minkälainen makuero on pakastetuilla ja elävinäkeitetyillä.

Lopuksi vielä tunnustus, että rapujen elävänäkeittäminen EI kuulu tapoihini, enkä luultavasti tule sitä tekemään kovin usein myöhemminkään. Tarkoitus on lähinnä juhlistaa Pojan 18-vuotissyntymäpäivää tällä erikoisuudella.

Impulssiostos!

Hyvin harvoin teen impulssiostoksia, ehkä kerran parissa vuodessa (ellei lankoja oteta huomioon). Viime maanantaina menin ruokakauppaan ja sen naapurissa oli alennusmyynti puoleen hintaan kaikki vaatekappaleet. Pellavaleninki roikkui ikkunassa ja katselin sitä hetken kauniin värinsä takia. Ruokakaupasta takaisin tullessani en voinut vastustaa kiusausta ja lopputulos oli, että ostin leningin, joka oli ainoa kappale ja aivankuin minua varten tehty: 100% pellavaa, uskomattoman hyvä klassinen malli ja väri, joka korostaa kesän rusketusta. Hinta "mukiinmenevä", käytin tähän Anopin syntymäpäivälahjashekistä 75% ja laitan sen huomenna päälleni hänen 82-vuotissyntymäpäivilleen.

Tykkään erityisesti tästä miehustasta. Vaikea kuvata itse itseään, tuttua monelle bloggaajalle?

Käsitöistä sen verran, että huivini sai täydellisen purkutuomion, jonka toteutin jo iltapäivällä. Huivista olisi tullut aivan liian kapea. Mielessä on hahmottumassa jotain aivan muuta, uusi leninkini tarvitsisi lämmikettä viileitä iltoja verten - ehkä boleron? Väri ainakin sopisi hyvin yhteen turkoosin kanssa.

Langaton yhteys .....

.. ei toiminut, koska yksi tekninen osa jäi kotiin! Mutta ei se lomaa haitannut, päinvastoin, näköala kuistilta ei ole yhtään hassumpi:

Lehmien läheinen läsnäolo häiritsi Blogikoiran päiväunia, se ei kerta kaikkiaan voinut ymmärtää, kuinka noin suuria koiria on olemassa.

Nämä löytyivät ensimmäisenä päivänä uimarannan polun varrelta. Seuraavana päivänä löytyi lähes saman verran lisää.

Tonttia rajaavan puron varrella on punaherukkapensas, jonka linnut ovat tyhjentäneet melko tarkkaan. Jonkin verran sain sentään poimittua ja mukaan.

Metsävadelma muuttui vadelmametsäksi! Puron rannalla kasvoi lähes kaksimetristä vatukkoa ja sain poimittua pari litraa, vaikka sesonki alkoi jo olla ohi. En ole moneen vuoteen syönyt vattuja sokerin ja maidon kera, tämän kesän paras jälkiruoka!!!

Käsitöistä sen verran, että tarkoitus oli viimeistellä Butterfly-tunika, mutta puikot unohtuivat kotiin (!). Onneksi mukana oli myös Angorinan blogivoittolankaa (Angorilla Silk, 30% silkkiä, 70% villaa), siitä on muovautumassa huivi ihan itselleni.

Ukkonen pimensi TV:n kaikki kolme kanavaa, joten katselimme takkatulta pari iltaa. Juttelimme. Luimme. Ratkoimme ristikkoja ja sudokuja. Kuuntelimme hiljaisuuta. Katselimme iltayön pimeyttä. Nautimme lomaviikostamme.

Kyllä nyt taas jaksaa!

Loman toinen osa häämöttää!

Tulin vain kertomaan, että huomenna on viimeinen työpäivä ennen toista lomaosuuttani, päivitykset taitavat jäädä ensi viikolla. Huomenna on tarkoitus heti töiden jälkeen suunnistaa viikonlopuksi langon mökille, samalle, jossa olimme pari viikkoa sitten. Jos helle jatkuu niin jatkamme matkaa Anopin mökille ensi viikoksi, ajattelin tosin kokeilla langatonta yhteyttä sieltäkäsin.

Loma on vain viikon ja aion todella vain nauttia siitä: rentoutua, levätä, uida, lukea, neuloa, ladata patterit ja ottaa päivän kerrallaan ilman pakollisia kuvioita. Mies ja Blogikoira seuranani.

Vastustaa!

Aloitin tämän puseron muutama viikko sitten, malli ylösalasraglanneule, joka on ollut listalla jo siitä saakka kun sen näin eka kerran Ullassa. Lanka hyllyssä kolmisen vuotta marinoitua Butterfly:ta. Neule edistyi kiitettävästi ja ihmettelin langan riittoisuutta. Neuloin hihat välillä valmiiksi ja ajattelin sitten käyttää loppulangan niin pitkään helmaan kuin mahdollista. Mielessä taisi olla jopa tunika, koska lankaa on yhteensä 400 gr. Neuloin ja neuloin ja neuloin kolmosen pyöröillä ja vihdoin alkoi häämöttää viimeinen langanpää. Helmaan vielä parin sentin resori ennen päällepanoa. Neuleesta tuli juuri VÄÄRÄN pituinen!!! Siis sellainen liian väljä joka päättyy keskelle lantiota ja levittää jopa minun melko solakkaa vartaloani kaksinkertaiseksi. Näköharhahan se on, mutta silti. Kuinka tässä näin kävi? No, ei muuta kuin purkamaan tarkan mittauksen jälkeen. Butterfly on melko luistavaa lankaa, joten poimin silmukat ennen itse purkamista, vanhoista kokemuksista viisastuneena.... Vinoonhan se silti meni, koska silmukoita oli lähes 200. En silti antanut periksi vaan purkasin kerros kerrokselta ja sain suoran reunan. Nyt olin saanut yhden kerän (100 gr) purkulankaa ja neuloin 3 sentin resorin. Seuraava sovitus ja pusero oli aivan liian LYHYT. Siis napapaita. Olin ilmeisesti purkanut liikaa.

Tänä aamuna mittasin uudelleen ja ajattelin neuloa 10 senttiä pitemmän helman. Siinä tapauksessa puserosta tulisi klassinen kesäjumpperi. Istuin sohvalle ja etsiskelin sohvapöydän laatikosta ohuempia puikkoja resoriin, kun silmäni sattuivat yhteen yksinäiseen Butterfly-kerään joka nyhjötti laatikon nurkassa. ????? Olin siis unohtanut sen sinne ja luulin käyttäneeni kaikki 400 gr! Kyllä neulojan elämä on jännää ja yllätyksellistä. Nyt on tarkoitus tehdä sittenkin tunika ja pientä vihjettä eteenpäin löysin täältä. Kiitos Helmis!

Kaksi iltaa olen kokeillut piikkimattoani, en silti vielä osaa kertoa sen ihmeellisyydestä. Muuta kuin että Mies ilahtui kovasti kuullessaan, että paras tulos saadaan, kun maton päällä maataan ilman vaatteita...!